Rahapeli pyörii ja eliitti hyörii

1.

Valtakunnankontrolleri on lukenut viime kuukausien aikana kahta mielenkiintoista kirjaa: 1) Rikostoimittaja ja dekkaristi Harri Nykäsen Likainen Harri. 20 vuotta Erkon renkinä (Crime Time / Docendo 2015) ja 2) Keskustapuolueen entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen Maan tapa (Tammi 2015)

Kumpikaan ei mitä ilmeisimmin kerro kirjassaan läheskään kaikkea kertomisen arvoista, mikä heillä on tiedossaan. Korhonen vihjailee useaan otteeseen mahdollisesti paljastavansa lisää seuraavassa kirjassaan. Kumpikin puolustelee omaa toimintaansa. Tästä huolimatta – ja siitä huolimatta, että Korhosen kirjaa olisi voinut hieman editoida – kirjat paljastavat karmean totuuden suomalaisen valtamedian toimintatavoista ja suomalaisesta ”maan tavan” mukaisesta poliittisesta, rakenteellisesta korruptiosta.

2.

Valtamediassa ei sovi kertoa asioita, jotka eivät miellytä poliittista eliittiä, varsinkaan jos viestintäyhtiöllä on bisneksiä vireillä, joihin tarvitaan poliitikkojen myötämielilsyyttä tai johtavat poliitikot sattuvat olemaan päätoimittajan golfkavereita. Varsin karmaisevan kuvan rakentaa Jarmo Korhonen Hesarin nykyisistä poliittisista toimittajista, jotka omaa poliittista agendaansa ajaen siteeraavat suoraan, täysin kritiikittömästi luottopoliitikkojensa ”tietoja”. Eräs kovan tason lobbari kertoi Valtakunnankontrollerille taannoin, ettei sellaista toimittajaa olekaan, jota hän ei pystyisi kusettamaan. Mutta myöhemmin hän joutui korjamaan lausuntoaan tavattuaan yhden kotiläksynsä tehneen toimittajan. Yksi asiaan perhetynyt journalisti ei kesää tee....valitettavasti.

Aikoinaan, 1980-luvun alussa Hesarin toimittaja oli saanut vihjeen, että SAK:n puheenjohtajaksi valitaan Viinanen -niminen demari. Ja niin sitten valittiinkin, mutta vihje tarkoitti toista Viinasta kuin väärää Viinasta, nimeltään Pertti, jonka Hesarin poliittinen toimittaja julisti etukäteen SAK:n puheenjohtajaksi. SAK:n oli sitten pakko valita Pertti Viinanen SAK:n johtoon, koska Hesari oli hänet jo valinnut. Myöhemmin Pertti Demari loppusijoitettiin liki kymmeneksi vuodeksi hänelle räätälöidyn Eläketiedotustoimiston johtajaksi hulppealla palkalla vailla vastuuta ja työntekoa.

Hesarin toimittajilla on ollut tapana ilmestyä tiedotustilaisuuksiin takki auki kuin maailman omistajat, koska ”he ovat Hesarista”. Suomen Pravda on ollut lehti, jota poliittinen ja taloudellinen eliitti on kuunnellut: mikään uutinen ei ole uutinen, jos se ei ole ollut Hesarissa. Hesarin valta on onneksi murtunut. Edesmennyt kirjailija Paavo Haavikko lopetti HS:n tilauksen jo 1990-luvun lama-aikoina, koska propaganda ei ole vain turhaa, vaan mielenterveydelle vaarallista. Valtakunnankontrolleri veti asiasta saman johtopäätöksen, silloin kun Hesari ilmoitti etusivullaan, että nyt äänestetään Euroopan puolesta.

On sinänsä käsittämätöntä, että media, jolla olisi ollut mahdollisuus tuottaa juuri niin kriittistä ja hyvää journalismia kuin vain toimittajat pystyvät kirjoittamaan, on mennyt sieltä missä aita on matalin. Omaa egoansa Suomen Pravdassa pönkittäneet palkkarenkijohtajat ovat pitäneet valtalehden keskikertaisen ”eliittejä ymmärtävänä”, ikävistä asioista vaikenevana julkaisuna. Siellä tiettävästi kehotettiin myös kahden SYP:n taktiikasta eli törkeästä pankkituen avustuspetoksesta jotakin tietävien vaikenemaan.

Harri Nykänen kertoo kirjassaan, miten hän vetosi muutamaan otteeseen suoraan Aatos Erkkoon saadaakseen juttunsa julkaistua. Vaikka Erkon puuttumisesta asioihin ei Nykäsellä ole varsinaista näyttöä, niin yleensä asiat olivat lutviutuneet, kun Aatos oli vastaanottanut Harrin kirjeen.

Aina ei käynyt niin hyvin, vaan kuumaksi perunaksi päätyi 1980-luvulla jo Ylessä noussut Hakan ja Polarin harjoittama demaripoliitikkojen voitelu. Johtavat demaripamput aina Kalevi Sorsaa ja Manua myöden olivat saaneet täysin alihintaan asuntonsa punapääoman rakennusfirmalta. Lisäksi SDP:n puoluetalourakkaan liittyi hämäriä alennuksia ja muita epäselvyyksiä. Ylen demaripääjohtajan johdolla aiheesta tehty TV-ohjelma hyllytetiin. Tieto oli kuitenkin levinnyt muualle ja Harri Nykänen yritti saada jutun aiheesta Helsingin Sanomiin, mutta päätyi poliisin kotietsinnän kohteeksi. Sitä ennen demareiden kalleellaan oleva toimituspäällikkö Janne Virkkunen ( ja silloisen puoluesihteerin Erkki Likaisen sydänystävä) kielsi Nykästä kyselemästä Sorsalta mitään asuntokaupoista. Tästä huolimatta demareiden tahtopuheenjohtaja Sorsa kutsui Nykästä sossujen syöjäksi. Pari vuotta myöhemin Nykänen palasi asiaan Rakennuskunta Hakan veropetossyytteiden myötä, koska Haka oli rakentanut SDP:n puoluetalon miljoonien markkojen tappiolla. Lisäksi mm. SAK:n silloinen puheenjohtaja Pertti Viinanen (sdp) oli saanut Hakalta talon noin puolen miljoonan markan alihintaan.

Veikkauksen Matti ”Ahmed Ahneen ” käpälöintijutut ovat ihan oma lukunsa ( ehkäpä Ahde onkin piilomamu.....) Naiset nauhoittivat häiriköintipuhelut toimittaja Nykäsen kehotuksesta ja soppa oli selvä. Ahde kun sattui olemaan Hesarin silloisen päätoimittajan Janne Virkkusen golfkaveri. Nykänen sai käytännössä kenkää Ahde-juttujen vuoksi.

3.

Jarmo Korhonen kuvailee kirjassaan yksityiskohtaisesti, sitä miten kepun ja osin kokoomuksen ja demareiden vaalirahoja juoksutettiin erilaisten järjestelyjen kautta ohi viralliset vaaliorganisaatioiden, ja kuinka muistamattomia kansanedustajat ovat olleet vaalien jälkeen siitä, kuinka paljon he olivat miltäkin taholta saaneet vaalirahoja – vaikka olivat itse kinunneet rahoja – ja miten niitä kierrätetiin. Ehkä suurinta jeesustelua vaaliraha-asioissa on harjoittanut Timo Kalli, joka omalla moraalittomalla möläytyksellään räjäytti ns. vaalirahakohun ja sen jälkeen on lähinnä syytellyt muita.

Esimerkiksi Sauli Niinistön 2006 presidentinvaalitukia ja Jyrki Kataisen vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjan rahoja kierrätettiin Paasikiviopistoyhdistys ry:n kautta, jotta rahojen alkuperä ei selviäisi ( TT-säätiö ja Kehittyvien Maakuntien Suomi), eikä niitä tarvitsisi ilmoittaa vaalirahailmoituksessa. Kaiken kaikkiaan vuoden 2007 vaaleissa Kehittyvien Maakunten Suomi -yhdistys jakoi vaalirahaa kuudellekymmenelle (60) ehdokkaalle, joista 37 kepulaista, 15 kokoomuslaista (kun vihreän Merikukka Forsiuksen loikkaus kokoomukseen lasketaan mukaan), 7 demaria ja yksi rkp:n edustaja. Joukossa on ministereitä, puolueiden puheenjohtajia, istuvia kansanedustajia, kaupunginhallituksen jäseniä ja kaupunginjohtajien lapsia, nousevia tähtiä ja julkkiksia, kuten entinen hiihtäjät Juha Mieto ja Jari Isometsä, olympiasankari Markku Uusipaavalniemi sekä Matti Vanhasen entinen vaimo, Merja Vanhanen. Kokoomuksen poliisimies Juha Hakola kuittasi viisituhatta euroa KSM:n rahaa käteisenä kaksi päivää ennen vaaleja. KSM:n päärahoittajia olivat Maskun Kalustetalon Toivo Sukari, Tokmannin Kyösti Kakkonen, Nova Group ja Palmberg rakennusyhtiö, joka lisäksi kierrätti rahansa Novan kautta.

Kuntien eläkevakuutuksen Kevan entisellä kepulaisella johtajalla, Markku Kauppisella ei näytä olleen juuri mitään työtehtäviä, koska hän on liki päätoimisesti pohdiskellut ja junaillut Kepun vaalirahoitusasioita. Tämä kuulema johtunee ainakin osin siitä, ettei Keva pysty suoraan rahoittamaan poliitikkoja, kuten esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Varma ja Ilmarinen. Siksi Kevassa rakenneltiin Nova- kelkkatehdas- KMS- kiinteistöjalostuskuvioita, joissa Keva oli huonojen bisnesten maksumies. Kukahan tutkisi ”yksityisten työeläkeyhtiöiden”, kuten Ilmarisen ja Varman vaaliraha-asiat??? Sosiaali- ja terveysministeriö, jonka tehtäviin valvonta kuuluisi, ei tunnetusti työeläkeyhtilöitä valvo, vaan siellä tehdään niin kuin isot pojat ovat päättäneet. Eläkerahamme ovat todella turvassa korruptoituneessa pyramidihuijauksessa, jota kutsutaan myös maailman parhaaksi eläkejärjestlemäksi.

Entinen ympäristöministeri, eduskunnasta pudonnut ja Sipilän valtionsihteeriksi seppelöimä Paula ”Talvivaara” Lehtomäki – Suomen surkein ympäristöministeri Sanni-tytön ohella – on Korhosen mukaan kärsinyt kovasta muistimenetyksestä. Hän sai 15 000 euroa Kehittyvien Maakuntien Suomelta vuoden 2007eduskuntavaaleissa, mutta ei millään meinannut sitä muistaa. Hän tiesi koko vaalirahoituskuvion, koska Nova-KSM-miehet, Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo, selvittivät asian Keskustapuolueen satavuotisjuhlaristelyllä Paula Lehtomäelle, Matti Vanhaselle ja Mika Lintilälle jo syksyllä 2006. Entinen pääministeri ja nykyinen kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen ei muistanut , miten hän oli suositellut KSM-rahaa Merikukka Forsiukselle, jonka kanssa hän ainakin harrasti tennistä, ja miten hän oli päättänyt kaikista Nuorisosäätiön rahanjaon asiosta.

On aika järkyttävää, että tällaiset puolidementikot hoitavat maamme asioita. Korhosen järkytys on tietenkin se, että kun isot pojat ja tytöt häärivät, niin alttarilla urhataan yleensä joku muu kuin se varsinainen syyllinen, niin tehtiin Nuorisosäätiössä ja niin tehtiin Suomen Keskustassa. Lautakasa-Matti sen sijaan pelastettiin Perheyritysten liiton johtoon ja ikävä toimittaja Ari Korvola sai rangaistuksensa Ylessä, jotta muut sopulit osaavat pitää suunsa kiinni.

Jotakin samaa on sekoomuksen Minna Arveen pelastautumisessa Turun kauppakamarin toimitusjohtajaksi, jossa hän voi sitten toimia isompien poikien juoksutyttönä, kun tuo sekoomuksen puoluesihteeriys ei oikein natsannut.. Puheenjohtaja Stuppi jo ilmoitti, että seuraavan puoluesihteerin pitää olla sitoutunut puolueeseen.

4. Nykyinen journalismi alkaa olla omalla tavallaan MV-tasoista propagandaa, jossa kotiläksyjä ei tehdä kunnolla. Valtamedialla on aina ollut omat agendansa valtaapitävien nuolemiseksi sopivien päätösten, kuten lehtien tilausmaksujen arvonlisäverovapauden tai radio- ja TV-lupien saamiseksi. Ylellä puolestaan on omat poliittiset agendansa hallituksien ja valtapuolueiden pönkittämiseksi – sitä varten siellä istuu pomoina  puolueiden omia sotureita portinvartijoina.

Kuitenkin valtamediassakin, kuten Hesari ja Yle sekä jotkut maakuntalehdet, on aikaisemmin toiminut myös hyviä toimittajia, mutta nyt ne on pääosin  siivottu viimeistään YT-neuvotteluissa pois. Tilalla ovat postmodernit tarinakertojat ja muut sopivasti riman ali limboilevat ”ammattitoimittajat”,  joiden ammattitaito koostuu lähinnä siitä, että he ovat töissä valtamediassa. Yle on kunnostaunut kaikenlaisten postmodernien selfieradio- ja TV-pers-oonien haalimiseen lässyttämään, läpättämään ja keikistelemään julkisuudessa. Ei ole mikään ihme, että Yle on menettämässä myös julkista palvelua kannattavien tuen. Jos keskiluokan koulutetun perheen yhteenlaskettu Yle-vero on 1500–2000 euroa vuodessa, ja vastineeksi saa Teiniäitejä, Kioskia, Sarasvuota, Johanna Korhosta ja muuta narsistista tositeeveetä ja muuta postmodernia lässytystä, niin mistä se perhe oikein maksaa???

Kuten Harri Nykänen kuvaa kirjassaan Likainen Harri, että  jos (rikos)toimittaja tekee työnsä kunnolla, ei voi välttyä oikeusjutuilta. Nykänen on kuitenkin saanut huomauksen vain yhdestä jutusta uransa alkuvuosilta. Nykänen kuitenkin paljastaa sen, miten hanakasti Sanoma on ollut maksamassa poliitikoille korvauksia, vaikkei olisi pakko:. Tampereen keskustorin SYP:n kokomuslaiselle, entiselle pankinjohtajalle maksettiin korvauksia ohi oikeusprosessin ja Turun mafian Nostokoneopalvelujutussa maksettiin demariverojohtajan siskon ja langon bulvaanifirmalle korvauksia. Samaisessa jutussahan painostettu syyttäjä kuvasi syytekirjelmässä rikoksen ja sittten jätti syyttämättä. Koko homma oli suomalaisen ”oikeusvaltion” mustinta historiaa ja hyväveli-verkoston voimannäyte.

Nykänen paljastaa kirjassaan myös merkittävien toimittajien poliittisia kantoja. Hesarin vitsailtiin olevan SDP:n pää-äänenkannattaja 1980- ja 1990-luvulla. Sehän sopii tietenkin Suomen Pravdan linjaan, että silloisen valtapuolueen pojat pääsivät pitkölle Sanomatalossa. Päädemarit olivat mielipidekirjoittelija Aarno ”Loka” Laitinen, joka on ”Tamminiemen pesänjakajien” ja Hesarista saamien potkujen jälkeen vahvasti puolustanut poliittista eliittiä joka käänteessä sekä vastaavaksi päätoimittajaksi nostettu Janne Virkkunen, Suomen ja EU-talouden sotkijan Erkki Likaisen (sdp) – nykyisen Euroopan keskuspankin Helsingin haarakonttori poliittinen suojatyöläinen – parhaisiin kavereihin ja sökörinkiin kuluva ”toimittaja”.

Tällä hetkellä valtamedia nuolee vallan kahvassa olevia keskustaliberaaleja sekä EK:n ja muiden sekoomuslaisten ja sosiALIdemokraattien uusliberalismin airuita. Joten Hesarikin on muuttunut demarilehdestä uusliberaalilehdeksi ajan hengen mukasesti.

5.

Mitä kansalaiset sitten voivat tehdä? Olla rohkeita ja paljastaa kaikki rakenteellisen korruption ja hyvä veli -verkostojen hämärät toiminnat. Kiitos teille, veli Nykänen ja Korhonen, kun olette kirjanne kirjoittaneet. Lisää hyvävelileaksia odotellessa....

JK. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti ”Kulmakarvat” Alahuhta ilmoitti Ylen TV 1:n Ykkösaamussa 30.1. 2016, että ”EK:lla tulee olemaan jatkossakin lainsäädäntöön liittyvää työtä.” Kukahan on EK:lle on antanut valtuudet valmistella tai laatia Suomen valtion lainsäädäntöä??? Suomen ulkoparlamentaaristen ja korporatiivisten vallananastajien porukoissa ei vallan kolmijako-oppia tunnetusti tiedetä eikä arvosteta – demokratiasta puhumattakaan.

Valtioneuvoston villi vuosi

Valtakunnankontrollerikin on jo saapunut takasin masiinan ääreen helteiden keskeltä. Johan on sattunut ja tapahtunut, joten mennäänpäs luvatusti valtioneuvostoasioihin:

1. Jee-niinku-twiit-Stubbin hallituksella on rapiat puoli vuotta aikaa sählätä asioita. Aika tun­tuu kyl­lä tämän valtioneuvoston kanssa ikuisuudelta. 1970-luvulla meillä oli  Sorsan nappu­laliiga (SDP), joista on sitten kehkeytyi valtiontalouden ja  pankkitoiminnan mämmäysjengi sekä poliittisten vir­kanimitysten ja rakenteellisen korruption nautiskeluporukka. Kaikkihan me ne tunnemme: Ulf Sundqvist, Seppo Lindblom ja Matti Louekoski –  Erkki Liikanen ja  Matti ”Ahmed Ahne” Ahde lit­tyi jengiin hieman jälkijunassa. Nyt meillä on  pääministeri Stubbin postmoderni juniorik­unta, Turhakunta (kok) eli tuttavallisemmin Turhikset, johon kuuluvat Stubbin lisäksi poliit­tisten virkanimitysten mestari, doctor Laura Räty ja K-kauppias Lenita Toivakka. Mitähän kaikkea tämä jengi ehtii sotkea, sen voi vain aavistella. Pääministerillä ei niinku näytä ole­van mitään sanottavaa maan taloudesta, Gazan tilanteesta ja Suomen asesopimuksista Israe­lin kanssa, Ukrainan hulinoista... jaa ehtihän  poika urheiluharrastusten seassa loihe lausu­maan, jotta  EU:n Venäjä-pakotteet eivät yhtään haittaa Suomea, kato kun me ollaan silleen kivasti mukana tässä uniuunissa....

2. Stubbin juniorikunnan esi-isä on rintamakarkuri ja osterikaartilainen Jyrki ”Boy” Katainen (kok), jota italialaiset kuvaavat Harry Potteriksi. Mitään muuta  yhteistä  kuin ulkonäkö pojilla ei valittavasti olekaan. Jyrki huispasi itsensä EU-komissaariksi ja jätti oman hallituksensa hommat, kunta- ja sote-uudistukset hoitamatta. Komissaari Käteinen on siis pikemmin – ainakin toistaksi – kuuluisampi siitä mitä hän ei hoida, kuin siitä mitä hän hoitaa tai on hoitanut. Hänellä on vielä pitkä matka niihin meriitteihin, joita potkupallomies ja taloustorakka Olli Rehn (kesk) sai aikaiseksi koko EMU-alueelle, kun antoi ensin Goldman Sachsin poikien kusettaa kunnolla ja sitten  kuristi raha-alueen talouden uusliberalistisin opein, erityisesti Kreikan kansantalouden keskiajalle. Kyllä Käteinen on uusliberalisminsa ulkoa opetellut, mutta siitä huolimatta hän ei ehkä tule pystymään saamaan kuin raunioittaja-Rehn.

3. Valtioneuvosto tai pikemminkin valtiovarainministeriö on selvityttänyt kuntaeläkkeiden rahoituspohjaa. ”Selvitys” julkaistiin 4.8. 2014. Ministeriön nettisivustolla todetaan, että ”Kuntaeläkkeiden rahoitus kestävällä pohjalla”. Se on aika komeasti sanottu, vaikkei kyseisessä paperissa ole oikeasti asiaa edes tutkittu, koska asialla on ollut EK:n entinen työeläkeveli,  juristi-VT Jukka Ahtela, joka polkaisi paperin parissa kuukaudessa konsulttiyhtiönsä katteeksi. Valtiovarainministeriö käynnisti kuulema selvityksen kesäkuussa  Kuntatyönantajien ja palkansaajakeskusjärjestöjen aloitteesta. EK:sta Jyri Häkämiehen kauden aluksi kenkää saanutta Ahtelaa ei ole unohdettu, koska  ministeri Risikko (kok) on KEVA-selvityksen lisäksi  ostanut häneltä tänä vuonna  myös työsuojelu- ja -terveysmallin valmistelun. EK-tovereita ja työeläkeveljiä ei unohdeta. Ahtelan entinen EK–pomo,  Turunkin asiat sotkenut entinen Ilmarisen hallitusmies Mikko Pukkinen (kok) pääsi suojatöihin konsultiksi Kuntaliittoon. Jyri Häkämies (kok/TEM) otti  Ahtelan tilalle työmarkkinajohtajaksi kaikkien eläke- ja sosiaaliturvakähmintöjen isän, EK:n  Lasse Laatusen, jonka suurimpiin urotekoihin kuuluu  yritysten Kela-maksun poisto. Kelan hallituksen jäsenenä Laatunen oli sitä mieltä,että Kelan rahoituspohja pitää murentaa.  Fantastista. Ahtela haki myös KEVA:n johtoon Ailuksen (kesk)  jälkeen, mutta ei tullut valituksi, koska isot pojat ovat läänittäneet sen  kokoomuksenkin suostumuksella kepuleille.

Ahtelan raportissa ei ole mitään perusteluja kuntaeläkeoptimismin pohjaksi, jos ei lasketa eläketurvakeskuksen ja muiden työeläkeveljien katteettomia puheita. Laskelmia ei ole teetetty rahoituksen professori Vesa Puttosella eikä eläkematemaatikko Olli Pusalla. Sitä neljän prosentti talouskasvua, joka vuosi, johon suurten ikäluokkien korporatiivinen eläkepyramidihuijaus perustuu, ei ole näkynyt eikä tulla näkemään vuosiin, ei  ehkä vuosikausiin tai vuosikymmeniin tulla näkemään. Konsultti Ahtelan raportin tärkein osa näyttääkin raportin otsikosta  huolimatta se, että Keva halutaan yksityistää.  Ensin tehdään Kevastakin työeläkeyhtiö ja sitten kaikki voivat vakuuttaa kuntien eläkkeitä ja Keva yksityisiä eläkkeitä. Mikä upea vedätys! Korporativiiviset Demari& sekoomustyöeläekeveljet haluavat päästä eroon  kepuli-Kevasta. Samalla tehdään koko järjestelmästä perustuslain vastainen. Nythän vain yksityisiin työeläkeyhtiöihin  kerättävät veroluontoiset maksut ja yhtiöiden harjoittama julkisen vallan toimet, kuten ihmisten sosiaaliturvasta eli eläkkeistä päättäminen on perustuslain vastaista. Keva on julkinen laitos, joten siinä ei ole perustuslaillista ongelmaan, vaikka muita ongelmia onkin. Kun perustuslain vastaiselle järjestelmälle pitäisi tehdä jotakin, niin  ex-EK-ekspertti esittää  Kevankin toiminnan muuttamista perustuslaittomaksi. Ilmeisesti eduskunnan TEL-puolue  ja perslakivaliokunta tulevat tämänkin kaappauksen hyväksymään. Kestämättömälle eläkejärjestelmälle ei sen sijaan tehdä yhtään mitään  ennen kuin suuret ikäluokat ovat päässeet nauttimaan siitä tarpeeksi kauan.  Fantsua, sano Stuppi.

4. Mätäkuun juttuihin kuuluu sekin, että kun  korkein hallinto-oikeus, KHO katsoi toukokuussa, että vakuutuslääkärit  käyttävät niin merkittävää julkista valtaa, joten heidän nimensä ovat julkista tietoa.  Niin pitkälle KHO ei päässyt, että olisi todennut yksityiset työeläkeyhtiöt ja siinä samalla vakuutuslääkäritoiminnan perustuslain vastaiseksi. Nyt vakuutusyhtiöt ovat laittaneet nettisivustoilleen asiantuntijalääkäreidensä nimet. Vaikka tämäkin on jo jonkinlainen parannus, niin ei se korjaa vakuutettujen asemaa, sillä  lääkäreiden  sidonnaisuudet eivät ole selvillä – ja mikä olennaisinta, miten he voisivat olla  riippumattomia  työnantajansa, vakuutusyhtiön intresseistä minimoida kulut ja hylätä mahdollisimman monta tapaturmakorvausta ja työkyvyttömyyseläkettä? Yhdysvalloissa asiantuntijalääkäreille on maksettu vakuutusyhtiön bonuksia sen mukaan paljonko hylkyjä on tullut. Suomessa ei ehkä olla vielä niin pitkällä, mutta talon sisällä kyllä tehdään selväksi, ettei kovin helposti hakemuksia tule hyväksyä.

Oman osansa tähän mielivaltaan on tuonut ns. vakuutuslääketiede, joka on sellaista ideologista sepustusta, joka ei ole tiedettä nähnytkään. Se on vakuutuslääkäreiden ja vakuutusyhtiöiden keksimä alibi olla hyväksymättä liian monta hakemusta. Tätä vakuutuslääketiedekerhoa eli Suomen vakuutuslääkärien yhdistystä johtaa Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettunen. Vakuutuslääkäreiden yhdistys, kuten  muutkin lääkäriseurat saavat rahoitusta lääketeollisuudelta. Yhdistys  järjesti mm.  Kipu vakuutuslääketieteen haasteena  -tilaisuuden  11.5.2012  lääkeyhtiö Pfizerin  tiloissa Helsingissä, Pfizerin puheenvuorolla ja Pfizerin illallisella. Koska ns. vakuuslääkäreillä on suhteet kunnossa lääketeollisuuteen he saattavat vaatia asiakkaitaan eli potilaitaan syömään turhia lääkkeitä. Ei siis ole mikään ihme, että  työeläkeyhtiöiden Eläketurvakeskus, ETK on ottanut lääketeollisuussidonnaisten asiantuntijoiden laatimat ”hyvän hoidon suositukset” eli ns. Käypä hoidot niin tosissaan, että niiden noudattamatta jättäminen johtaa työkyvyttömyyseläkehakemuksien  hylkäämiseen. Esimerkiksi HUS:n psykiatri-doctor ja THL:n kasvatti, Sami Pirkola on useaan otteeseen julkisuudessa toitottanut, että masennuslääkkeitä syödään liian vähän. Hän toimii Ilmarisen asiantuntijalääkärinä. Pirkola on vahvasti lääketeollisuussidonnainen, niin kuin koko Kansanterveyslaitoksen – THL.n ns. asiantuntijapsykiatrit. Näille asiantuntijoille ei tule mieleenkään, että se tolkuton depressiotablettien syöttäminen ei ole mitenkään vähentänyt eläkehakuisuutta eikä työkyvyttömiä, vaan jopa päinvastoin. Mutta onneksi ratkaisuksi on löytynyt vakuutuslääke”tieteellinen” menetelmä, jonka avulla hakijoita karsitaan kovalla kädellä käytännön keinoin. Vastikään selvitys osoitti, että työkyvyttömyyseläkehakemuksia hylätään yhä enemmän.

5. Ei siis mitään  uutta auringon alla, mutta hallitus ja työeläkeveljet kehottavat  ihmisiä tekemään enemmän töitä, vaikka  maassa on käytännössä puoli  miljoonaa työtöntä ja vajaatyöllistettyä, eikä yli 45-vuotiaille ole töitä tarjolla vaikkei olisi vajaakuntoinen.  Valtakunnankontrolleri toivoo, että vihdoinkin alettaisiin puhumaan oikeasta asiasta. Kun jatkuvasti eläkeuudistusneuvottelujen varjossa puhutaan siitä, että eläkeiän nostolla säästetään verorahoja, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa. Se mitä sillä halutaan säästää on vain ja ainoastaan työeläkeyhtiöiden rahoja. Verotulot sen sijaan saattavat eläkeiän noston myötä jopa laskea, sillä ei ole olemassa ideaalitilaa, jossa nyt aikaisemmin eläköityvät voisivat työskennellä sinne korotettuun eläkeikään asti, vaan useilla yli 50-vuotiailla ei ole töitä ja loputkin ikääntyvät irtisanotaan seuraavassa YT-neuvottelussa tai uupuvat. Työikäiset työkyvyttömät pysyvät Kelan ja  sossun listoilla, kun eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeille. Olemme siis menossa siihen tilanteeseen, että työeläkeyhtiön rahoja säästääksemme, aiheutetaan valtiolle ja kunnille lisämenoja ja vähennetään verotuloja, koska eläketuloista maksettavat verot ovat  enemmän kuin työttömyyspäivärahasta maksettavat verot. Ilmeisesti tavoitteena on pitkittää työeläkeyhtiöiden talouspyramidihuijauksen julkituloa....



Koska asioita on kertynyt, Valtakunnankontrolleri palaa valtioneuvoston viimeisiin villityksiin  vielä ensi kerralla.