1. Yle teki selvitystä juristien arvioista oikeuslaitoksen tuomareiden toiminnasta., josta tuomariliitto pahoitti mielensä. Tuomariliiton puheenjohtaja Aki Rasilainen syytti Yleä tuomareiden maineen mustamaalaamisesta. Kommentti osoittaa tuomariliiton jurristien elävän ihan omissa maailmoissaan. Kansa on tiennyt jo kauan, että laki on kaikille sama, mutta tuomiot vaihtelevat. Erityisen surkeana kyselyyn osallistuneet lakitieteilijät pitivät hallinto-oikeuksien tuomarointia, joita piti huonona tai erittäin surkeana kolmasosa vastaajista. Hallinto-oikeuksien toimintaa kuvattiin viranomaistoiminnan kumileimasimeksi ja ns. perusteluja copy-pastatuiksi teksteiksi.
2. Suomessa virkamiehet, myös tuomarit, valitaan pääosin poliittisin perustein. Mitä korkeammalle hierarkiassa mennään sitä varmemmin sieltä löytyy kokoomuslaisia ja muita sosialidemokraattisia poliittisen oikeuden jakajia. Korkeimman oikeuden presidentti on ollut tyypillisesti demari ja korkeimman hallinto-oikeuden pomo sekoomuslainen. Käräjäoikeuksista saattaa vielä löytyä sitoutumattomia ja ahkeria oikeuden miehiä ja naisia, mutta kun mennään hovioikeuksien puolelle niin sieltä löytyvät jäsenkirja-, loosi- ja muut yhteistoimintamiehet ja -naiset. Valtakunnankontrolleri tunsi kerran yhden sitoutumattoman, ahkeran ja pätevän käräjäoikeuden tuomarin, joka oli suorastaan työpaikkakiusattu, eikä koskaan saanut ylennystä. Suomessa valitaan myös käräjäoikeuksien lautamiehet poliittisin perustein, kun muualla maailmassa valitaan väestörekisteristä satunnaisesti. Lautamiehien palkkioista perittävään ns. puolueveroon puututtiin jossain vaiheessa, mutta kyllähän siitä maksetaan niin kuin muistakin politrukkitoimista puolueille, rahat vain joudutaan tilittämään itse, toisin kuin muiden luottamushenkilöiden palkkioista, jotka kunnan palkanlaskija laskee ja kunta tilittää suoraan paikalliselle mafialle kuin ay-jäsenmaksut konsanaan.
3. Suomen oikeuslaitos on ollut kauan pyhä asia, jota ei saa arvostella. Vääryyslaitoksen poliittisia virkanimityksiä ei kukaan ihmettele, koska se on maan tapa, vaikka kyseessä ilmiselvä rakenteellinen korruptio. Ei ole siis mikään ihme, ettei oikeuslaitos on koskaan löytänyt mitään vikaa poliittisissa virkanimityksissä, vaikka syrjintälainsäädäntömme on huippuluokkaa. Poliitikkojen ja taloudellisen eliitin lahjontarikokset, sisäpiirin kaupat ja esteellisyys ovat tuntemattomia käsitteitä. Viimeksi Helsingin hovioikeus vapautti Ilkka "minä olen minä" Kanervan ja kumppanit lahjustuomiosta, jonka käräjäoikeus oli heille sälyttänyt ja korkein oikeus ei halunnut liata käsiään koko asiaan. Jos Kanervan asia olisi käsitelty Turun hovioikeudessa, vapauttava tuomio olisi rappariloosissa ollut läpihuutojuttu. Tapaus osoittaa vain sen, että Helsingin hovioikeuden sekoomus-temariakseli piti huolen siitä, että omia ei tuomita. Hovioikeuden naurettavien perustelujen mukaan vaalitukeen pitää suhtautua lempeämmin kuin muihin poliitikoille annettuihin etuisuuksiin. Ihan vaan aatteellisessa mielessä gryndausliikemiehet antoivat kymmeniä tuhansia euroja maakuntahallituksen puheenjohtajalle.... jep, jep, jep. Lähinnä vaikuttaa siltä, että hovioikeuden jäsenkirjajurristit etsivät mitä tahansa keksittyä syytä vapauttaa yksi heistä ikävistä syytteistä. Laki on kaikille sama, mutta tuomiot vaihtelevat.
4. Suomi liittyi vasta vuonna 1990 Euroopan neuvoston Ihmisoikeussopimuksen piiriin, kun muut pohjoismaat liittyivät Euroopan ihmisoikeussopimuksen jo 1950-luvulla. PISSA-onnelaamme on pesiytynyt poliittinen oikeuslaitos, jossa tehdään juridisia päätöksiä poliittisin perustein, siis sopivia eikä juridisesti päteviä tuomiolauselmia. Trendi alkoi viimeistään ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tiimoilta, kun takautuvalla lainsäädännöllä ja käsittämättömällä rikosnimikkeellä (kansainvälinen lainsäädäntö tuntee sotarikoksen, mutta ei sotasyyllisyyttä, siksi Ryti olisi halunnut tulla tuomituksi Nurnbergissä) päätettiin pääosin Stalinin hallitseman Valvontakomission tahdon mukaan tuomita ns. sotasyyllisiä. YYA-aikana yrittäjät, jotka uhkasivat punaisten idänkaupan kartellin vuorineuvosten bisneksiä, laitettiin polvilleen poliittisessa oikeuslaitoksessa. Poliittinen ja taloudellinen eliitti (= poliitikkojen rahoittajat) ovat turvassa vääryyslaitoksessamme, sen ovat Nostokone, Patria, Instrumentarium, Stora Enso ja Wärtsilä -caset viime aikoina opettaneet. Hallinto-oikeudet, viimeisenä takuuna sekoomuksen kumileimasin korkein hallinto-oikeus, KHO, pitävät huolen siitä, että kuntapoliitikkojen kaavoitus- ja rakennuskorruptio voi jatkua rauhassa.
5. NSA-kohu herätti kysymyksen siitä, miksi Suomen valtio ei suojele kansalaisiaan jenkkien harjoittamalta vakoilulta. Valtakunnankontrolleri osallistui taannoin erääseen tilaisuuteen, jossa sotavoimiemme edustaja puhui kyberturvallisuudesta. Kun joku kysyi miksi valtio ei suojele kansalaisiaan, ryhtyi kybersotamies latelemaan ministeriön virallista liturgiaa ja kun jatkokysymys kuului:"... vai teettekö te yhteistyötä NSA:n kanssa?", petti luennoitsijan pokeri. Toimittaja Glenn Greenwaldin kirja ( Edward Snowden: Ei
pakopaikkaa. Gummerus 2014) paljastaa Suomen olevan mm. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Saksan tavoin NSA:n kolmas osapuoli, joka työskentelee mukana valvontaohjelmissa. NSA maksaa siis myös Suomelle valvontateknologian kehittämisestä ja mukana olemista. Kukahan kertoisi meille, kuka tästä NSA-yhteistyöstä on päättänyt, mitä suomalaiset tarkalleen ottaen kehittävät ja mitä valvovat? Kuka kertoisi minulle?
http://yle.fi/uutiset/ylen_kysely_kolmannes_lakimiehista_tyytymattomia_hallinto-oikeuden_tuomioihin__kumileimasimia/7234186
Tutustu myös tähän, Valtakunnankontrolleri suosittaa emeritus professorin oikeuslaitoskritiikkiä:
http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti