Vanhat neuvot kullan kalliit

Valtakunnankontrolleri on hieman lomaillut ja ihmetellyt lopun aikaa tätä menoa. Disinformaatio on lisääntynyt räjähdysmäisesti ja nykyinen hallitus luulee, että kansantalous on sama asia kuin yritystalous. Yhtä surkeaan suuntaan ollaan edelleenkin menossa.

Valtakunnankontrolleri kirjoitti kirjassaan jo 2013 talousneuvojaan silloiselle pääministeri Kataiselle

http://nomerta.net/Epatieteellistapolitiikkaa_PA_Nomerta_2013.pdf

Mutta samat neuvot näyttävät olevan kalliit myös pääministeri Sipilälle, joka selittelee löysiä juttujaan kepulaisten neuvonantajiensa, taloustorakka Olli Rehnin, Matti ”lautakasa&verokiertoyritykset” Vanhasen, Esko ”Sitran rahat” Ahon ja Jorma ”pienet hartiat” Oillilan sekä uusliberalistiseen uskonlahkoon vihkiytyneiden valtiovarainministeriön sekoomuslaisten nulikkavirkamiesten ja muiden EK:n talousideologien ohjaamana.

Sipilä on kuulema kaivannut uusia ideoita taloustilanteen parantamiseksi.

1.

Valtakunnankontrolleri esittää nyt pääministeri Sipilälle todella reippaan, uuden ja innovatiivisen uudistuksen: Lakkautetaan työeläkejärjes­telemä.

Sehän lasketaan mukaan julkiseen talouteen joka välissä, vaikka ky­seessä on yksityisten työeläkeyhtiöiden järjestelmä. TE/LTyeL-­maailma edustaa sitä tosi rumaa, tehotonta ja kallista julkista taloutta, jonka kaikki uusliberalistit ja muut talousnerot haluavat poistaa. Ajetaan se hallitusti, mutta nopeasti alas.

Kyseessä on joka tapauksessa perustuslaiton järjestelmä, sillä laillisesti veroja ja veroluontoisia maksuja saa kerätä vain julkinen valta. Oi­reellista tämän maan laillisuusvalvonnalle on se, että yksityinen parkkival­vonta on todettu laittomaksi, mutta miljardien palkkaryöstön on ”oikeusval­tio” todennut lailliseksi. Niin kauan kuin Suomessa ei ole riippumatonta perustuslakituomioistuinta, niin kuin muissa sivistysvaltioissa, täällä korpora­tiivinen päätöksenteko, sosialistinen hallinto ja monopolistinen tuotanto saa touhuta mitä tahansa.

Ns. hyvä kolmikanta merkitsee ulkoparlamentaarista vallankaappausta, jonka kansanedustajapuput siunaavat painamalla juuri sitä nappia, jota korporatiivinen vallananastajaporukka käskee. Viimeksi yksi perustuslaiton sirkus nähtiin eduskunnassa, kun parlamentin yksin­kertainen enemmistö päätti hyväksyä työeläkeyhtiöiden täysin perusteetto­masti pk­-yrityksiltä kaappaamien rahojen ryöstön laillistamisen. Mitä on vakuutusyhtiön huijaaminen verrattuna korporatiivisen roistotyöeläkeyhtiön

perustamiseen?

Työeläkejärjestelmän alasajo voidaan aloittaa YEL­vakuutuksista. Yrittäjät tulee välittömästi vapauttaa järjestelmästä. Se vapauttaisi myös varoja yritys­ toimintaan, ehkä noin miljardin. Työntekijöiden TYEL­järjestelmän alasajo vapauttaisi ainakin 10 miljardia euroa vuodessa, josta työntekijöiden osuus noin 2 miljardia. Aina puhutaan yrittäjien vapaudesta ja vastuusta ja yrittäjäriskistä, mutta neljän kopla on päättänyt sitoa yrittäjien sosiaaliturvan samaan perustuslaittomaan järjestelmään kuin työntekijöiden eläkeasiat. Kai­ pa yrittäjäksi ryhtyvä osaa hoitaa sosiaaliturvansa, jos osaa johtaa yritystän­sä. Sitä paitsi osake­- ja kiinteistömarkkinoille suoraan sijoittaen saa huomattavasti paremman tuoton säästöilleen. Yrittäjät ovat lisäksi ainoa ryhmä, joil­le on asetettu eläkekatto tässä korporatiivisessa kukkasessa, vaikka joku ns. työeläkeasiantuntija vakuutteli taannoin, ettei eläkekatto sovellu suomalai­seen eläkejärjestelmään.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on monin tavoin poikkeuksellinen: En­sinnäkin, veroluontoinen pakollinen maksu tilitetään perustuslain vastaisesti yksityiseen työeläkeyhtiöön. Työeläkeyhtiöillä on myös viranomaisoikeudet, sillä ne voivat ilman oikeuden päätöksiä laittaa maksut ulosottoon ja hakea firman konkurssiin, niin kuin esimerkiksi verottaja. Toiseksi, kaikille yhtei­ seksi ja pakolliseksi on määrätty ansiosidonnainen eläke, joka tulee tämän­ tyyppisellä pyramidirakenteella äärimmäisen kalliiksi. Kyseessä ei ole va­ paaehtoinen, vakuutuspohjainen malli, jossa pohdittaisiin maksujen suhdet­ta tulevaan eläkkeeseen ja elinikään. Muualla maailmassa Kelan kansaneläketyyppiseen peruseläkkeeseen kerätään rahaa julkisen vallan rahastoihin pakollisin maksuin, mutta ansiosidonnaiset eläkkeet hankitaan itse vapaaeh­toisesti ja vakuutuspohjaisesti. Suomessakin ansiosidonnainen työttömyysturva on vapaaehtoinen, mutta ansiosidonnainen eläke ei.

Suomen ketterät EU­pojat julistivat työeläkerahastot julkiseksi omaisuudeksi EMU­kriteereitä

varten. Ns. EMU­puskuritkin uitettiin työeläkeyhtiöihin, tasoittamaan yhteisen valuutta­alueen suhdannesotkuja. Niitä on koko eurotie ollut täynnä, mutta työeläkeveljet aikovat pitää nekin ”julkiset” rahat itsellään. Suurten ikäluokkien ja ulkoparlamentaarisen ”hyvän kolmikannan” mukaan he ovat mukamas tienanneet työeläkkeensä. Ei pidä paikkaansa. He ovat maksaneet edellisten sotasukupolvien todella pieniä työeläkkeitä ja odottavat nyt, että pienevät sukupolvet ja yhä harvemmat työlliset maksaisi­vat heidän täydet ansiosidonnaiset eläkkeensä, ilman eläkekattoa tietenkin.

Suurten ikäluokkien työeläkeveljet vakuuttelevat aina vähän väliä, että kyllä eläkejärjestelmä kestää. Ilmeisesti tavoitteena on se, että suuret ikäluokat ehtivät kuittaamaan ylimitoitetut eläkkeensä, jonka jälkeen ei ole mitään väliä mitä tapahtuu perässä tuleville maksumiehille ja -naisille. Työeläkeyhtiöille järjestelmän yläpito mihin hintaan tahansa on elämän ja kuoleman kysymys, koska he ovat makeaan elämään varmojen miljarditulojen ja ­omaisuuden kanssa tottuneet. Ei ole siis ihme, että vielä 1980­luvulla, kun vasemmistossa vielä hieman kritisointiin järjestelmää, korporatiivinen komppania laati vaikuttamisraportin vasemmiston mahdollisista änkyröistä: Keneen voitiin vaikuttaa suvun kautta, kuka oli tuttu golfkaveri ja joku oli ay­pamppujen tuttuja....Vaikuttamistyö oli ilmeisen tehokasta, koska vasemmistossa ei ole sen jälkeen tätä ponzi­ rahastomenoa arvosteltu.

Demareiden työeläkeveli Kiander vakuutti syyskuussa 2013 Eläketurvakeskuksen laskelmiin vedoten, että kyllä rahat riittä­vät. Miksiköhän taloustutkija ei itse tee laskelmia? Työeläkelaitosten käsikassaran lukuihin kun on jo uitettu reippaita oletuksia työurien merkittävästä pidentymisestä, aivan ufologisesta talouskasvusta ja työllisten utooppisista lisääntymisestä, koska ei haluta näyttää todellista tilannetta. Enronin malliin mennään, ja siksi muuta verotusta pitää alentaa, jotta työelä­kemaksuja voidaan korottaa, sillä työeläkeveljet ovat perustuslaittoman raharänninsä ansainneet. Siksi ministeriö ei suorita ylimääräistä tilintarkastusta eläkerahastoissa, eikä tee puolueettomia laskemia systeemin sudenkuo­pista. Ja jos kyse on julkisesta taloudesta, niin miksi me maksajat emme pääse tutkimaan Ilmarisen tai Varman kirjanpitoa ja kuitteja? Miten järjestelmä joka on vaatinut vuosikymmeniä jatkuvasti nousevia työeläkemaksuja voisi olla ”kestävällä pohjalla”??

Jo joku ekonomistikin on herännyt tosiasioiden tyranniaan: Aalto­yli­opiston kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen arvioi toukokuussa 2010, että eläkevarallisuutta on noin 120 miljardia, mutta eläkevastuita noin 450 miljardia. Rahaa puuttuu vain vaivaiset 330 miljardia, eikä ole tietoa, mistä sitä saataisiin lisää varoja systeemin ylläpitämiseksi. Mmm... Sipilä, Stubb ja Soini – tämä vajejärjestelmäkö täytyisi pitää kaikin keinoin pystyssä? Suomen valtion budjetin koko on 55 miljardin luokkaa, joten työeläkekestävyysvaje on vain kuusi kertaa Suomen talousarvion verran, kun talousviisaat huutavat haloota jostain 10 miljardista. Miksi puhua kestä­vyysvajeesta, kun pitäisi puhua työeläkejärjestelmän täydellisestä konkurssista? Sairas systeemi on ajettava alas, koska se syö kansantaloutta niin kuin IMF:n ja EU:n uusliberalistiset kuristustoimenpiteet koko Eurooppaa. Se vie yrityksiltä mahdollisuuden vahvistaa taseitaan ja työntekijöiltä mahdollisuuden suurempaan kotimaiseen kulutukseen, ja sitä kautta parempaan työllisyyteen. Työeläkejärjestelmän kustannusten nousu ja tosiasiallisesti veroja nostava vaikutus ”pakottaa” alentamaan kaikenlaisia muita veroja, mikä kaventaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa, mikä puolestaan tarkoittaa kaikis­ta köyhimpien ja huono­osaisempien sekä itse kansantalouden kurittamista.

Työeläkejärjestelmä alasajo tulee siis toteuttaa siten, että ensimmäiseksi vapautetaan yrittäjät jo vuonna 2016 YEL­järjestelmästä. Suomessa toimittu koko ajan päinvastoin, kun vuonna 2011 kiristettiin YEL-eläkemaksupakko koskemaan myös osakkaita, jotka omistavat yksin yli 30% osakkaista tai äänivallasta. Vuoden 2008 kupru ajoi työeläkeyhtiön konkurssin partaalle, jonka jälkeen tilkettä vuotavaan ponzipaattiin on haettava joka paikasta, paitsi johtoportaan bonuksista, jotka juoksevat, vaikka tuotto olisi miinuksilla. Yrittäjien vapauttamisen jälkeen ryhdytään laskemaan tarkemmin paljonko on niitä eläkevastuita oikein on ja paljonko varallisuutta. Sen jälkeen jo maksussa olevia eläkkeitä leikataan eläkekatolla. Raja voidaan vetää vaikka siihen keskipalkan tienoille eli 3000 euroon kuukaudessa. Se toisi mukanaan noin 650 miljoonan vuosittaiset säästöt, mikä on pieni säästö vuodessa mutta kymmenessä vuodessa liki 7 miljardia. Jos leikataan 2000 euron kohdalta, saadaan säästöksi noin 2–3 miljardia vuodessa. Keskieläke huitelee siinä 1400 kohdilla. Ja sitten ryhdytään katsomaan paljonko voidaan maksaa itse kullekin eläkettä tulevaisuudessa suhteessa siihen, mitä on tullut tilitettyä eläke­maksuja. Eiköhän sieltä ”hyvästä kolmikannasta” löydy niitä laskuvelhoja, jotka ovat tehneet sekä eläkemaksujärjestelmästä että eläkkeiden määräytymisestä korkeamman asteen laskentasoppaa, jotta kukaan ei ymmärtäisi mihin ne rahat oikein menevät ja miksi.

Puhdasta, ”täyttä”, työeläkettä saavien eli vähintään 1200 euron eläkettä nauttivien määrä on kahdeksankertaistunut 2000­luvulla. Vuonna 1996 täyseläkeläisiä oli 115 000 ja 2011 liki 800 000. Samana aikana köyhimpien kan­saneläkeläisten määrä on vähentynyt vain 20 000:lla ( ­16 %), 120 000:sta 100 000:een. Näiden pienituloisimpien raatajapolven, pääosin naisten, eläkkei­den nostaminen sinne 1000 euroon maksaisi vain noin 500 miljoonaa vuo­dessa, saman verran kuin asuntolainojen korkovähennys. Tämä hallitus sen sijaa päätti leikata mummojen asumistuen, jonka avulla sillä takuueläkkeelläkin on pystynyt elämään.

Sosialistisen hallinnon korporatiiviset työeläkeveljet yrittävät tietenkin väittää, että työeläkejärjestelmä lakkauttaminen olisi jotenkin lainvastaista. Miten perustuslain vastaisen järjestelmän lakkauttaminen voisi laitonta? Maassa on leikattu köyhien sosiaaliturvaa, lomautettu opettajia, liitytty EU:hun ja tuomittu sotasyyllisiä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaisesti. Perustuslailla on pyyhitty sekä pöytää että persettä niin moneen kertaan, ettei siitä ole kuin riekaleet jäljellä, joten olisiko jo korkea aika vihdoinkin ryhtyä noudattamaan sitä oikeusvaltioperiaatetta. Eduskunnan perslaki­valiokunta on sellainen sopulikerho, jossa poliittinen tarkoituksenmukaisuus ajaa laillisuusperiaatteen ohi. Jos isämaan laiva on uppomassa ponzieläkejärjestelmän vuoksi, niin on parasta lakkauttaa pyramidirahasto kuin isänmaa.

Kokonaisuudessaan ei sitä kymmenen miljardin vuosittaista rahapottia eläkejärjestelmän alasajosta olisi tulossavapaaksi, koska peruseläkejärjestelmä on saatava järkevälle tasolle. Kela­-maksu palautetaan korotettuna yrityksille ja myös työntekijöille voidaan asettaa muutaman prosentin Kela­-vero peruseläkemaksuksi.

2 .

Toinen järisyttävä uutinen, pääministeri Sipilä: asumistuki ja asunto­lainojen korkovähennysoikeus ja moni muu tuki poistetaan ja siirrytään pe­rustulojärjestelmään. 

Säästö: Asumistuet liki 1,5 miljardia ja asuntolainojen ve­rovähennysoikeus 550 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä noin 2 miljar­dia. Samalla voidaan valtionvarainministeriön ehdottamia ympäristölle haitallisia tukia leikata, kuten verovapaat kilometrikorvaukset ja matkakuluvä­hennykset sekä työsuhdeautoilu... Mutta, mutta, tämähän ei siis käy ollenkaan, koska taisteleva ammattiyhdistysliike panee penkin perseeseen, jos ki­lometrikorvauksiin kosketaan. Ay-äijäkerho on tunnetusti aina oman napan­sa ja takamuksensa sekä falloksensa paras asiantuntija, joka merkitsee heille sama asia kuin yleinen etu.

Kaikki tietävät, että asumistuki nostaa vuokria. Suomalaisten tutkimusten mukaan yhden euron asumistuen nostosta valuu 70–80% vuokrankorotuksiin. Asumustuen ja muiden sekalaisten etuisuuksien lopettamisen vastapainoksi luodaan Kelan huomaan perustulojärjestelmä, joka korvaa toimeen­tulotuen, opintotuen, asumistuen, sairaspäivärahan, vanhempainrahan, kotihoidontuen, toimeentulotuen, omaishoidontuen, työttömyysetuisuudet ja kotoutumistuen sekä kaikenkarvaiset koulutusrahat ja muut. Lapsilisät jää­kööt jokaisen perheen omaksi perhe­etuudeksi, vaikka siinäkin voisi olla miettimisen paikka, onko aiheellista suosia kymmenen lapsen hankintaa.

Samalla lopetetaan työvoimapoliittinen koulutus ja työmarkkinoita vääristävät työllistämistuet sekä koko köyhien holhoushallinto, jota työvoimatoimistoksi kutsutaan. Jokainen voi perustulolla mennä työantajalle näyttämään osaamistaan osa­aikatöihin. Säästö: miljardeja. Koulutuksesta vastaavat nykyiset oppilaitokset ja perustulolla voi opiskella mitä tahansa tai tehdä tutkimusta ja taidetta tai vapaaehtoistyötä tai hoitaa lapsia ja vanhuksia. Kyllä opiskelijat valmistuvat nopeasti, jos luvassa on kohtuullisella palkalla varustettu, opintoja edes jotenkin vastaava työpaikka. Siirtyminen perustulojärjestelmään aktivoi ihmisiä automaattisesti, koska sillä perustulolla ei ole kovin helppoa tulla toimeen varsinkaan kaupungeis­sa, joissa kaikki on kalliimpaa, mutta joissa on myös enemmän työllistymis­mahdollisuuksia – kaikki palkka­ ja yrittäjätulot parantavat aina toimeentu­loa. Perustulon leikkaantuu tietynsuuruisten palkkatulojen myötä. Syntyy uudenlaiset osa-aikatyömarkkinat.

Marjanpoiminta ja siivoaminen ja muut ns. paskaduunit alkavat kiinnostaa, koska palkkatyöstä jää aina käteen enemmän rahaa, eikä tarvitse odotella työvoimatoimiston ja Kelan päätöstä. Opiskelijat joutuvat miettimään, haluavatko elää hulppeasti uusien huone­kalujen kanssa yksiössä, vai kelpaisiko solu­ ja kimppa­asuminen kaverei­den kanssa kierrätyskalustein. Britanniassa työelämää aloittelevat nuoret työntekijät asuvat taloudellisista syistä kimppakämpissä, mutta Suomessa jokainen kynnelle kykenevä täysi-ikäinen kattoon syljeskelijä voi muuttaaasumistuen, toimeentulotuen ja työmarkkinatuen voimin 30–40 neliön yksiöön ilman mitään ideaa siitä mitä elämälle voisi tehdä. Nykyisessä järjestelmässä on mahdollista lusmuilla, ja systeemi suorastaan suosii velttoilua, koska kaikenlaisesta oma-aloitteisesta aktiivisuudesta rangaistaan. Koska nykyinen tilkkutäkkijärjestelmä mahdollistaa sosiaaliturvashoppailun, siitä tulee myös joillekin järjestelmän vastainen, älynnystyröitä kiihottava keinottelupeli. Kun mitään ”kiellettyä hedelmää” ei enää ole, niin velttoilustakin lähtee maku. Nykysysteemi jättää ujot ja tietämättömät sekä häpeää pelkäävät oikeutettujen sosiaalietuuksien ulkopuolelle. Kuntien sosiaalitoimet voi­sivat vihdoinkin alkaa hoitaa perustehtäväviään. Kela pärjää samalla tai jopa pienemmällä henkilökunnalla perustukijärjestelmässä. Perustuloa voidaan rajoittaa alapäästä siten, että 18­vuotiaan on asuttava omillaan ja opiskeltava saadakseen tukensa, joten vanhempien rahoilla kotona asuvat mussukat eivät voisi räl­lästää perustulolla, sen sijaan heillä on oikeus perustulon kokoisiin verotto­miin työ­ ja yrittäjätuloihin, niin kuin kaikilla muillakin. Asumistuen lak­kauttaminen alentaa vuokratasoa ja asuntolainojen verovähennyksen poistaminen saattaa alentaa asuntojen hintoja. Euroopasta tuttu nuorten foyer­jär­jestelmä voidaan ottaa käyttöön, siten että nuorilla on mahdollisuus edulli­seen asumiseen foyer­vuokratalossa, joka on oikeasti yleishyödyllinen ARA:n ja RAY:n tukema nuorisovuokratalo, eikä mikään kepulaista julkisin varoin tehtyä puoluebisnestä. Asumisen edellytyksenä on osallistuminen työpajoihin tai koulutukseen. Myös maahanmuuttajien perustulolle laitetaan ehto: joko opetusministeriön alaisen kotoutumiskoulutukseen osallistumi­nen (jonka jälkeen on päättökoe) tai kieli­ ja yhteiskuntaopin kokeen hyväk­sytty suorittaminen. Kunnollinen maahanmuuttajien kouluttaminen maksaa enemmän, mutta tuottaa kielitaitoisempia ja osaavampia työnhakijoita, jotka myös työllistyvät helpommin. Koulutuksesta tehdään maahanmuuttajien oppivelvollisuus. 

Puolen miljoonan henkilön perustulo à 1000 euroa kuukaudessa maksaisi 6 miljardia vuodessa. Työttömyysturva maksaa nykyisin 4 miljardia, josta miljardi työnantajien maksamaa (ansiosidonnaiset) ja asumistuki 1,5 miljar­dia, Kelan lapsiperheiden tuet ovat vuodessa 3,3 miljardia, josta ainakin miljardi jotain muuta kuin lapsilisiä. Asuntolainojen verovähennysoikeuden poistaminen säästää puoli miljardia, turhien lääkkeiden Kela­korvausten poistaminen vähentäisi menoja saman verran, toimeentulotuen poistaminen 700 miljoona (mikä helpottaa kuntien ahdinkoa), työvoimapoliittisen koulutuksen, työllistämistukien ja työvoimahallinnon touhuilun lakkauttaminen noin miljardin. Kun tämän lisäksi poistetaan ympäristölle haitalliset tuet, kuten energiatuet (energiaintensiivisen teollisuuden veroleikkuri, teollisuuden ja kasvihuoneiden alempi sähköverokanta, turpeen alempi verokanta ja pääs­töoikeuksien ilmaisjako), yhteensä liki miljardi ( 829 milj.€) sekä autoilun tuet (dieselinpolttoaineen alempi verokanta, työkoneinen kevyen polttoaineen alempi verokanta, kilometrikorvauksen ylikompensaatio, ilmailupolttoai­ neen verovapaus, henkilöautojen työmatkavähennys, työsuhdeautojen kus­ tannus yhteiskunnalle), yhteensä 2,6 miljardia, oltaisiin miljarditolkulla posi­tiivisen puolella – vaikka kaikki veronostot ja verovähennysten poistot eivät laskennallisia tuloja tuottaisikaan. Kun perustulo lisää (osa-aika)työn teke­mistä, niin myös tuloverotulot lisääntyvät, jolloin kaikilla olisi niin mukavaa, paitsi herrojen EVA:n, sekoomuksen ja temareiden holhousjuntalla.

Työntekijöille jää kuitenkin enemmän rahaa käteen työeläkemaksujenpoistamisen ja Kela­maksun jälkeen, jota voidaan sitten käyttää joko rumien ja huonojen asuntojen ostamiseen tai lisäeläkkeisiin tai vaikka matkustamiseen. Syntyy uusi, vakuutuspohjainen ansioeläkebisnes, johon jokainen voi laittaa rahaa niin paljon kuin haluaa. Yritykset voivat sopia vapaaehtoisista lisä­ eläkkeistä henkilökuntansa kanssa ja ammattiliitot jäsentensä puolesta. Palk­katulojen verotus alkaa vasta siitä 1000 eurosta, mutta progressio olisi sen tyyppinen (loppuen 49 % :n verotukseen), että tuloveroa kertyisi saman ver­ran kuin nykyisin. Veropohjan laajentamista pitäisi myös tarkastella.

3.

Ja lisää hyviä ehdotuksia: Tehdään Suomesta Linux-käyttöjärjestelmän ja avoimen lähdekoodin Open Source ­ohjelmistojen ja niihin liittyvien palvelujen ykkösmaa.

Nyt kaikki IT­voimat Linuxin kimppuun, sillä Microsoft vuotaa kuin seula ja Applen kaikkien tuotteiden viestit kulkevat Jenkkilän kautta. Suomella on imagoetu, kun Linux on jo ”suomalainen”, mutta tätä ei edes Jorma Ollilan sikamakee brändityöryhmä löytänyt. TEKES:n ja Sitran rahoitus Nordean ja metsäteollisuuden sekä Nokian sijaan voimalla uudelle alalle. Valitettavasti Nokia menetettiin sekä firmana että Suomen kannalta Microsotfille, kos­ka Linuxia kunnolla kehittäen oltaisiin saatu kunnon käyttöjärjestelmät ja oheistuotteet myös Nokian puhelimiin. Julkisen sektorin siirtyminen Linu­xiin lisää tietoturvaa ja vähentää kustannuksia olennaisesti.

Suuri urakka on sekä virkamiesten että poliitikkojen kouluttaminen. Open Source ­ohjelmat ovat tunnetusti parempia kuin suljettujen koodien ohjelmat, koska virheet on helppo nörttiyhteisössä paikallistaa. Linux on jo palvelinkoneiden ykköskäyttöjärjestelmä juuri luotettavuuden vuoksi. Julkisen sektorin tietojärjes­telmätkin voitaisiin vihdoinkin järkeistää.

Ongelmana tässä on tietenkin se, että ainakin kokoomus, keskusta ja so­ siaalidemokraatit näyttävät sitoutuneen poliittisin suojatyöpaikoin Micro­softiin. Aikoinaan nykyinen demareiden viestintäguru Mikael Jungner toimi Mooses Lipposen (SDP) avustamisen jälkeen Microsoft Suomen yhteiskunta­ suhdejohtajana. Hän yrittää jatkaa samaa jenkkiviestintämenoa huonolla menestyksellä myös YLE:ssä. Nykyisin hommaa hoitelee entinen kokoomus­ nuori Max Mickelsson. Ja jossain välissä MS-­lobbaushommaa hoiti entinen Vanhasen talousneuvonantaja, kepulainen Mikko Alkio, joka järjesti silloisen pääministerin pyynnöstä Vanhaselle tapaamisen Yhdysvaltain matkalla Mic­rosoftin Bill Gates kanssa. Matti palasi Jenkkilästä Gatesin lupauksen kanssa saada Suomen kouluille ilmainen Live@edu­ohjelmistokokonaisuus. Vuonna 2008 Suomen Microsoftin toimitusjohtaja kertoi Hesarille, että yhtiön "yhteiskuntasuhteiden johtajan tehtävä on pitää suhteita päättäjiin valtionhallin­nossa ja ajaa tiettyjä projekteja.”

Kun Sipilä, Stubb ja Soini puhuvat olevansa isänmaan ja Vanhanen nykyisin eduskunnassa lobbaamassa ties mitä, niin painaako tässäLinux-asiassa poliittiset suojatyöpaikat ja mahdollinen vaalirahoitus vai Suomen etu? Kun Nokiaan istutettiin suojatöihin ensin demareita lähellä oleva Veli Sundbeck, sitten Kannuksen kepulainen elinkeinoasiamies Esko Aho ja demareiden YLE-ylioppilas Arne Wessberg sekä lopulta osaamisen huippuna yhden kauden temaripresidentin pul­lamössösukupolven poika visiomaan firman tulevaisuutta, niin alkoi olla ihan selvää, että ylimielisen entisen keputeinin Jorma Ollilan luotsaaman firman päivät alkoivat olla luetut. Lyöttäytyminen Microsoftin kanssa kimp­paan oli viimeinen kuolinisku yhtiölle

Jalostusasteen nollaparantumisen omaavan sellukeitto-­ ja kuumahierreteollisuuden lähtöä Aasiaan ja Etelä-­Amerikkaan pitäisi edistää valtionva­rainministeriön mainitsemien ympäristölle haitallisten tukien poistamisella, kuten energiaintensiivisen teollisuuden veroleikkuri (120 milj. €), teollisuu­den ja kasvihuoneiden alempi sähköverokanta (400 milj.€), turpeen alempi verokanta (129 milj. €) päästöoikeuksien ilmaisjako EU:n päästökaupassa (180 milj. €), yhteensä 829 miljoonaa euroa säästöä, herra Sipilä! Kun tämä heikon jalostusasteen bulkkiteollisuus on pääosin siirtynyt sinne jonne­kin (selluteollisuutta jäänee, koska on energiayliomavaraista), voidaan vihdoinkin ryhtyä jalostamaan puuta. Laitetaan TEKES:n ja Sitran rahoja tuote­ kehitykseen & tutkimukseen, ja ryhdytään vihdoinkin tekemään puusta huonekaluja, laukkuja, vaatteita, sisustusmateriaaleja ja taloja tai ihan mitä vain, jonka jalostusaste on jotain muuta kuin sellunkeiton ja kuumahierre­

teollisuuden puolijalosteet ja muut kuitumössöt. Jotain hieman jalostuneem­paa erikoispaperituotantoa maahan ehkä minimaalisesti jää muistoksi D­ isoisien puuhailuista.

Metsähallitus otetaan mukaan talkoisiin ja metsien raiskaamisen sijaan siirrytään kestävään, monimuotoiseen metsätalouteen, joka tuottaa laadukasta puuta todelliseen jalostukseen, mitä nykyinen talousmetsien kituuttaminen – jota myös metsänhoidoksi kutsutaan – ei tuota.

Suuri metsänjalostuskäänne lienee poliittiselle eliitille myös ongelmalli­nen, koska kuten historioitsija Niklas Jensen­Eriksen kirjassaan Läpimurto toteaa, metsäyhtiöt ja niitä lähellä oleva suurteollisuus ovat perinteisesti tu­keneet kokoomusta, RKP:tä ja maalaisliittoa sekä sosiaalidemokraatteja ns. kommunismin vastaisessa taistelussa. Keskustan, kokoomukset, RKP:n ja demareiden yhteydet metsäteollisuuteen ja energiayhtiöihin ovat säilyneet. Ydinvoimateollisuuden vaalirahoitus on jo tuttua. Siteitä osoittaa myös mm. se, että entinen kokoomuksen kansanedustaja Heikki Järvenpää on toiminut UPM-Kymmenen yhteiskuntavastuujohtajana, ja Paavo Lipposen entinen demaripankkihelpotusapulainen Jorma ”Joppe” Westlund toimi Stora Enson yh­teiskuntasuhdejohtaja. Demaritaustainen Anne Brunila on toiminut Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksen ja valtionvarainministeriön lisäksi lobbari­na Metsäteollisuus ry:ssä sekä Fortumin yhteiskuntasuhteiden ja kestävän kehityksen johtajana. Muumimammapressamme entinen avustaja Maria Ro­mantschuk (SDP) istutettiin aikoinaan Fortumin viestintäpäälliköksi. Kepu­

laista energialobbaamista edustaa kansanedustaja Timo Kallin tytär Eeva Kalli, jonka ura on kulkenut suojatyöstä toiseen. Hän on toiminut kepulaisen Maaseudun sivistysliiton leivissä, Mauri Pekkarisen (kesk.) erityisavustajana työ­ ja elinkeinoministeriössä opettelemassa uutta, Brysselissä kepu­komis­saari Rehnin avustajana, sitten kepulaisten pääministereiden, Vanhasen ja Kiviniemen EU-­neuvonantajana. Vuonna 2011 hän siirtyi politrukista lobba­riksi Energiateollisuus ry:n viestintä-­ ja yhteiskuntasuhdejohtajaksi.

Auringonlaskun oligarkkipamppujen Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n johtajaksi siirtyi noin vuosi sitten sekoomuksen kauppa­ ja teollisuusmi­nisteri Jyri ”mikäs se valtio tuolla idässä on” Häkämies mukanaan viimei­simmät ministeriön suunnitelmat eli sisäpiirin tiedot. Hieno homma neljän koplan pojille, vaan ei Suomelle. Pomopoppoo ajaa tunnetusti ”vanhojen etua” eli energiateollisuuden, betonigryndaajien ja puupääelinkeinon intressejä kaiken uuden ja tulevaisuuteen katsovan sijaan. Häkämies otti mukaan­sa espoolaisen entisen kokoomusnuoren, eli kokoomusvaikuttaja Jouni Mykkäsen pojan Kai Mykkäsen, joka istutettiin EK:n johtajaksi, vastuualuee­ naan keskeiset vaikuttamishankkeet ja uudistuminen. Mykkänen on toiminut aiemmin europarlamentaarikko Alexander ”upeaaeeeuu” Stubbin avustajana ja ministeri Kari ”Häksy” Häkämiehen erityisavustajana. Nykyisin Mykkänen istuu eduskunnassa.

Myös so­siaali­- ja terveysministeri Risikon valtiosihteerinä toimi EK:n lobbari Vesa Rantahalvari, joka palasi viime hallituskauden jälkeen takaisin sylttytehtaal­ le. Pohjat sotesopalle ja työttömien pakkopuuhastelulle sekä työttömyysturvan heikentämiselle viriteltiin Etelärannasta jo ajoissa. Kokoomuksen ja EK:n suhde alkaa olla jo niin vahva, jopa vahvempi kuin SDP:n ja SAK:n nykyisin, koska perussuomalaiset ovat omineet duunarisakkia, että olisi ehkä aihetta miettiä, kumpi lakkautetaan, kokoomus vai EK vai fuusioidaanko organisaa­ tiot; EK–KOK­-holdingyhtiö olisi tietenkin aina harkittava, fantastinen vaih­ toehto – suorastaan ainoa vaihtoehto. Kokoomusta lähellä oleva Nokian eläkeläinen, perusinsinööri Kalle Isokallio on ollut sitä mieltä, että EK pitäisi lakkauttaa, jotta palkkaneuvottelut saataisiin yritystasolle. Eipä ole ”uutta ja innovatiivista” kaipaava Eteläranta tästä innostunut.

4.

Kasaantuvilla työeläkerahoilla käytetään tässä maassa niin merkittävää valtaa, että työeläkejärjestelmän räjäyttäminen jo pelkästään siksi, että se ylläpitää monopolistista tuotantoa ja korporatiivista päätöksentekoa on välttämätöntä, jos isänmaa haluaa tästä nousta. Mutta kuten Haavikko, Keskinen ja Pietiläinen totesivat jo vuonna 1992, tämä kapitalistisen talouden, sosialistisen hallinnon, monopolistisen tuotannon ja korporatiivisen päätöksenteon neljän kopla voi muuttua vain murtumalla.

Sitä murtumista odotellessa, on aika perehtyä talouslaskun tieteelliseen tutkimukseen, jota tehdään Suomessakin. Kansantaloustieteilijät ympäri maailmaa ovat arvioineet, miten materiaalisen elintason lasku voidaan to­teuttaa halitusti, mutta silti elämänlaatu ei kärsisi. Talouslaskuun on joka ta­pauksessa varauduttava jälkiteollisessa maailmassa. Jos todellisia rakenne­uudistuksia ei tehdä, niin Kari ”hol­ding” Stadighin mainitsema kymmenen vuoden hallitsematon talouskuristus on pikku juttu. Sillä vanhaan (ja Vanhaseen) tarttuen Suomessa ei ole kymmenen vuoden päästä juuri muita elin­keinoja kuin globaali ydinjätekaatopaikkabisnes ja Lapin raiskauskaivosteollisuus. Valtakunnankontrolleri kehottaa varmuuden vuoksi tutustumaan Jari Halosen Lipton Cockton dystopiaelokuvaan, jotta saisimme vilahduk­sen siitä vantastisesta visiosta, mihin olemme mahdollisesti matkalla.

”On vaikeaa keksiä vetäviä loppusanoja tähän tositeeveekäsikirjoitukseen, joka tuntuu jatkuvan jopa synkempänä kuin mitä Valtakunnankontrolleri kuvitteli. Kaikki pitkän ja syvän suurlaman ainekset ovat koossa, mutta po­liittinen eliitti puuhastelee himmeleidensä ja leikkauslistojensa kanssa, eikä politiikan muutosta – ainakaan kestävään suuntaan – ei ole näköpiirissä. Po­liittinen ja taloudellinen eliitti pelkää oikeita rakennemuutoksia, koska ne paljastaisivat, ettei keisareille ole vaatteita.”