sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hydrahallinnolle kiirastulta


  1. Valtakunnankontrolleri innostui taas kerran innovaationprofessori Alf Rehnin ajatuksista. Tiistaina 18.3. Ajantasan kolumnissa. Rehn peräänkuulutti julkisen sektorin romuttamista ja aloittamista suhteellisen puhtaalta pöydältä, koska nykyisestä julkisesta sektorista on tullut hydrahallintoa eli päätöntä monipäistä sekoilua, jota ei johda kukaan. Se vaan tuppaa olemaan liian vaikeaa poliitikoille, jotka ovat vuosikymmeniä rakentaneet ”maailman parasta” hyvinvointivaltiota pala palalta, eikä koskaan ole mietitty, miten ne palat sopisivat yhteen. Hyvinvointivaltio kehitettiin jatkuvan taloudellisen kasvun huumassa, niin kuin työeläkejärjestelmäkin, joten ei ole riittänyt kykyä ymmärtää, että jatkuva taloudellinen kasvu on mahdottomuus. Nyt julkista sektoria halutaan viilata, vaan ei uudistaa alusta asti, mutta pyhään työeläkejärjestelmään eli maailman parhaaseen pyramidihuijaukseen ei saisi koskea.

  2. Palkansaajajärjestöt ilmoittivat 19.3. 2014, että työeläkkeet pitäisi turvata kymmeniksi vuosiksi. Vuodet oli ihan oikein valittu. Ei puhuttu sadasta vuodesta tai edes viidestäkymmenestä vuodesta. Olennaistahan on turvata suurten ikäluokkien ylimitoitetut eläkkeet ja antaa nuoremmalle sukupolvelle ymmärtää, jotta jotain eläkettä olisi joskus tulossa, vaikka jokainen laskutaitoinen ymmärtää, ettei suurten ikäluokkien perässä tulevia tarvita muuhun kuin laskujen maksamiseen. Näin se taisteleva ammattiyhdistysliike toimii. Tosiasioista ei tarvitse välittää, jos on johdon omat taloudelliset ja valtaedut kyseessä. Jep, jep, jep...

  3. Hallitus laittoi opposition kanssa pystyn jonkun ervasoten. Ei taida kyllä Erkkikään – ei edes ex-komissaari Likainen –  tietää mitä tuli tehtyä. Tärkeintä oli päätöksenteko, ei riittävien selvitysten ja tutkimuksien tekeminen ja sen jälkeen eri vaihtoehtojen ruotiminen. Tämä ”kunhan jotain tehdään” hallituksen sotepäätös ei ole Alf Rehnin peräänkuuluttamaa julkisen sektorin kiirastulta, vaan hallintohimmeleiden uudelleenpalikoimista. Edelleenkin ihmisille tehdään turhia ja tehottomia toimenpiteitä, syötätetään turhia lääkkeitä, juoksutetaan lippujen ja lappujen kanssa sosiaalitoimessa ja terveydenhuollon yksiköissä sekä kirjoitellaan kaikenkarvaisia lausuntoja päivästä toiseen poliittisesti valittujen sopivien, vaan ei pätevien suojatyöläisjohtajien johdolla. Päätös ei tule tehostamaan mitään. Eikä se tule edes tekemään sosiaali- ja terveydenhuollosta ns. yksikanavaista. Sen sijaan hallinto sekoaa mukavasti yliopistollisten keskussairaaloiden molokin kidassa, jossa ei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee. 


    Afl Rehnin kolumni:   21'00”–27'25” 


    Ajantasa

    Miten muuttaa lihansyöjä kasvissyöjäksi?

    52 min

    Tutkijat sanovat nähneensä alkuräjähdyksen alun. Mitä tämä merkitsee, siitä Helsingin yliopiston dosentti Hannu Kurki-Suonio. Miten muuttaa lihansyöjä kasvissyöjäksi? Kävimme Marttojen keittiössä opissa. Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän haastattelu. Alf Rehnin kolumni. Mistä järjettömältä tuntuva empatia syntyy, toimittajana Samppa Korhonen. Juontajana Anne-Mari Rajala. «

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Atomijurristeriapeliä

Hallitus aikoo tuoda Fennovoiman hakemuksen eduskuntaan ”täydennyksenä”. Yleisesti ottaen hallintomenettelyssä on vallalla sellainen periaate, että ennen kuin päätös on tehty, tässä tapauksessa lupapäätös, voi hakija täydentää hakemustaan, jonka jälkeen voidaan vain tehdä uusi hakemus tai vaatia päätöksen oikaisua ilmeisen väärien tietojen vuoksi. Menettely siis viittaisi pikemminkin väärien tietojen oikaisemiseen tai ylimääräisen muutoksenhakuun kuin ”hakemuksen täydentämiseen”.

Ja vääriä tietoja Fennovoima on jaellut ainakin ydinvoiman taloudellisuudesta.

Kun asiaa käsitellään nyt uudestaan, on arvioitava ”yhteiskunnan kokonaisetu” vihdoinkin oikeiden tietojen valossa. Yhdysvaltaisten tutkimusten mukaan ydinsähkön hinnassa on huomattavaa subventiota mm. uraanin rikastuskustannusten maksattaminen puolustushallinnolla  sekä vahinkovastuun ja jätekustannusten siirtäminen (tulevien) veronmaksajien vastuulle. Atomivoima ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa ilman merkittävää valtioiden tukea, kuten Citigroupin analyytikot totesivat sekä Euroopan että Iso-Britannian tilanteesta vuonna 2008 Siksihän  uusliberaalijohtaja Cameron lupasi Brittein uusille atomihankkeille hulppean takuuhinnan. Uusliberalistisessa ”vapaassa markkinataloudessa” voitot ovat tunnetusti yksityisiä, mutta riskit on sosialisoitu veronmaksajille.  Tämä koskee erityisesti  vakuutus- ja pankkilaitosta sekä ydinvoimaa. Suomessa puhuttiin Fukushiman katastrofin jälkeen atomilaitosten omistajien vastuun korottamista edes hieman lähemmäksi todellisia onnettomuuskustannuksia, mutta jostain syystä tämä ydinvastuulain uudistus on jäänyt ministeri  Jan ”Ydinvoima on valtiovallan suojeluksessa” Vapaavuoren mappi-ö:hön. Vakuutusyhtiöt eivät kuulema suostu  myöntämään ydinvoimalaitoksille vastuuvakuutuksia, mikä kertoo kaiken alan bisneksen laadusta.

Hanhikivi-hankkeen
tekee erityisen epäsuotuisaksi se, ettei firmalla ole mitään käsitystä siitä, mitä se ydinjätteille tekisi. Varteenotettava vaihtoehto on siirtyä  Loviisan  atomivoimalan alkuvuosikymmenten hyvälle tielle: päätetään antaa ydinasefirma Rosatomin pitää huolta Hanhikiven jätteistä.  Aikoinaan  eräs Neuvostoliiton hyvin tuntenut taistolainen syväkurkku paljasti Valtakunnankontrollerille, että kyllä se tiedettiin, että Loviisan jätteistä tehtiin ydinpommeja, mutta siitä ei välitetty, koska retoriikan mukaan Neuvostoliiton aseet olivat rauhan aseita. ”Rauhanomaisessa” atomienergiakierrossa kulkee tunnetusti samaa uraania kuin  ”sotilaallisessa” ydinteollisuudessa. Vai miksi Iran ei saa kehittää ”rauhanomaista” ydinvoimaa?

Ydinvastuulain mukaan ydinvoimalaitosten riskit on pääosin sälytetty veromaksajien kontolle, koska lain nojalla vastuu on rajattu  700 miljoonaan euroon. Lisäksi vastuuaika on rajattu 30 vuoteen, vaikka ydinjätteet ovat vaarallisen radioaktiivisia tuhansia vuosia ja ydinvoimalaonnettomuuden vahingot näkyvät vuosikymmenten, jopa vuosisatojen päästä. Vastuuta ei ole siis sälytetty vain nykyisille veronmaksajille, vaan myös tuleville  sukupolville.

Ydinvastuulain oikeampi nimitys onkin ydinvoiman riskien sosialisointi veronmaksajille. Millään muulla energiantuotantomuodolla ei ole omaa vastuuta rajaavaa säännöstä, vai oletteko kuulleet hiilivoimala- tai tuulivoimavastuulaista?  Ydinvoiman epäsuora, pysyvä tukeminen on kilpailulainsäädännön vastaista, mutta Suomen kilpailuvirasto eikä reilun vapaakaupan Euroopan unioni ole asiasta kiinnostunut. Sen sijaan EU on hyväksynyt omien säännöstensä vastaisen Ranskan valtion vientituen Arevan Olkiluoto 3:lle. Nyt sitten Areva todennäköisesti jättää  sen onnettoman susipilottireaktorinsa rakentamatta. Kyseistä koereaktorimalli ei ole hyväksynyt esimerkiksi Britannian ydinturvallisuusviranomainen, vaikka Suomen ”tiukka” Säteilyturvakeskus sen hyväksyi sittemmin Rosatomin leipiin siirtyneet  ydinvoimaintoilija Jukka Laaksosen johdolla.

 Fukushiman katastrofin kustannukset saattavat nousta jopa 200 miljardiin euroon, liki 30-kertaisiksi ydinvastuulain määrittelemästä korvauskatosta. Fukushiman tyyppisessä tapahtumassa Fortum, TVO, Posiva ja muut ydintoimijat jättäisivät kaiken valtion vastuulle, koska kyseessä on epäilemättä lain mainitsema ”epätavallinen luonnonmullistus”.

Pääministeri Käteinen ja teollisuusministeri ”Uraani” Vapaavuori ovat puhuneet terveen, vapaan kilpailun ja markkinatalouden sekä vastuullisen politiikan puolesta. Kansalaisilla pitäisi olla oikeus vihdoinkin kuulla, millä perusteilla tämä Fennovoiman hanke edustaisi edellä mainittuja arvoja.  Vihreät sen sijaan ovat jo pelleilleet itsensä  viimeisten hallituskausien aikana sellaiseksi sekoomuksen puisto-osastoksi, ettei kukaan ota heitä enää vakavasti, mutta sekoomuksen ja sosi-ALIdemokraattien apupuolueeksi hallituksiin he varmasti jatkossakin kelpaavat, koska ovat niin ”asiallisia ja yhteistyökykyisiä”. Nortti-Putkonen osti perus-suomalaiset  atomivaalirahoilla ydinvoiman kannattajiksi, vaikka SMP/ perussuomalaiset ovat perinteisesti ydinvoimaa vastustaneet.  Mieli muuttuu suoraselkäisillä perssuomalaisilla aika nopeasti.

Professorityöryhmä kansainvälisen energia-asiantuntijan, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professorin Peter Lundin johdolla totesi, että Suomella olisi kaikki edellytykset energiaomavaraisuuteen satsaamalla uusiutuviin energianläheisiin ja energiatehokkaaseen teknologiaan. Lund kiteytti Taloussanomissa (26.2. 2014) suomalaisen surkean energiapoliittisen linjan: ”Suomessa energia on käsitetty vanhakantaisesti pelkästään tuotannontekijäksi. Kohta 2020-luvulla tehdään 1970-luvun energiapolitiikkaa, joka on hyvää energiayrityksille mutta huonoa muille yrityksille ja taloudelle.”

Kun kansanedustajat lähikuukausina ja ensi syksyllä jatkavat jeesustelua ydinvoiman edullisuudesta ja miten suurta energiavajausta meillä on, kannattaa muistaa, mikä epätieteellinen järjen vajaus vallitsee Arkadianmäellä.


Lisätietoja Taloussanomista:

http://www.taloussanomat.fi/energia/2014/02/26/professori-lund-kohta-2020-luvulla-tehdaan-1970-luvun-energiapolitiikkaa/20142822/12


Professoriraportin ”Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla”  voi ladata täältä: 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Poliitikot 60-luvun utopioissa



  1. Valtakunnankontrolleri päätti perehtyä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan eli meidän maksamiin tulevaisuusselvityksiin kuultuaan, että siellä on haaveiltu SITRAn ja TEKESin tapaan muun muassa mummoja hoitavista roboteista ja ihmisten jatkuvasta terveysfasistisesta viestintäteknologisesta kontrollista. Selvitykset sisältävät ihan perusteltujakin utopioita nanoteknologista, robottilennokeista ja automaattiautoista, mutta varsinkin terveydenhuollon puolella utopiat ovat pelkkää dystopiaa. Lääketeollisuuden hellimä geenitäsmälääkitys on ykkösdystopia, joka mahdollisesti toteutuessaan tulee todella kalliiksi ja lisää medikaalisaatiota entisestään. Koska vain harvat taudit oikeasti ovat geneettistaustaisia, ei geenitäsmälääkitys ole muuta kuin uuskonservatiivinen utopia siitä, että geenit määräävät terveytemme. Lääketeollisuus on hikipäässä etsinyt masennus- ja syöpägeenejeä ja ilmoittanut ne jo löytäneensä yhdessä hikoilua ja asunnottomuutta aiheuttavien geenien kanssa. Toinen medikaalidystopia liittyy oman ”terveyden” tarkkailuun. Jo nyt on olemassa mobiliisovelluksia, joiden avulla voi mittailla verenpainetta, kolesterolia ja verensokeria ja laskea liikuntamääriä. Terveysfasismi on iskemässä IT-teollisuuden iloksi ihmisiä valvottaviksi ja vahtimaan itseään. Kun kolesterolilla, eikä pahemmin verenpaineellakaan, eikä edes lihavuudella ole juuri mitään tekemistä terveyden eikä sairauden kanssa, niin ihmiset aiotaan laittaa vahtikuurille ihan huvin vuoksi. Vast'ikään kävi ilmi, että yksinäisyys ja alhainen sosiaalinen pääoma ovat monikertainen riski liikalihavuuteen verrattuna sairastua ja kuolla ennen aikoijaan. Mutta kun yksinäisyyttä ei voi hoitaa geeniterapialla ja sosiaalista pääomaa ei voi lisätä mobiilisovellutuksilla, niin puuhastellaan sitten ”terveyden edistämisen” nimissä ihan toissijaisia asioita tietotekniikkafirmojen ja  lääketeollisuuden tulosten parantamiseksi.
     
  1. Ydinvoimateollisuus, jos mikä elää 1960-luvun unelmia ja siksi Suomen poliitikot ovat siitä niin innostuneita. Yhdysvalloissa on jo laskettu kuinka paljon ydinvoimateollisuus on nauttinut ja nauttii suoria ja epäsuoria tukia, eikä ole liiketaloudellisesti kannattavaa bisnestä ilman massiivista valtion subventiota. 1950-luvulla jo kyllä Suomen atomitulevaisuutta pohtinut professori Erkki Laurila hämmästeli yhdysvaltain uraaninrikastamista, jonka vaatima energiankulutus merkitsi sitä, että rikastetun U235:n hinnaksi tuli 15 dollaria grammalta. Näin suureen energiakustannukseen ei ollut varaa muilla kuin suurilla ydinasevaltioilla, jota pystyivät häivyttämään kustannukset varustelubudjetteihin. Laurilan huolet ja liiketaloudellinen kannattavuus unohdettiin, ja kun vielä riskit sosialisoitiin veronmaksajille ja YYA-sopimuksen hengessä ensimmäisen laitoksen toimitti Neuvostoliitto ja otti sitten jätteen vastaan tuottaakseen mukavia pommeja, niin bisneshän oli mitä mainiointa. Nyt kun uuden polven koereaktori Olkiluoto 3 on edelleen kesken ja maailmalla liikkuvien huhujen mukaan AREVA ei aio sitä edes rakentaa loppuun, niin Suomen hallitus haluaa meille venäläisen ydinasefirman atomimyllyn Ruotsin rajalle, vaikkei ole mitään tietoa siitä mihin ne jätteet tungettaisiin. Rosatom voisi tietysti vanhaan tyyliin viedä Hanhikiven jätteet Venäjälle Putinin pommitehtaisiin. Tämä edustaneet sitä pääministeri Käteisen mainostamaa vastuunkantoa ja vastuullista politiikkaa, jotta ongelmat jätetään lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsen.... lapsille. Fantastista. 


  2. MOT:n talousanalyysi  voodoo-taloudesta ( sekin kumpuaa 1960-luvulta) osui nappiin, mutta jäi valitettavasti analyysissään puolitiehen. On kuitenkin piristävää havaita, että valtamediassakin saa sentään esittää valtadogmille vastakkaisia näkemyksiä. Surullista tässä on se, etteivät valtionvarainminsteriön ekspertit ja muut auktorisoidut ”talousasiantuntijat” tule muuttamaan näkemyksiään, koska heidän uskonnoksi muuttunut uusliberalistinen talousoppi ei anna myöden. Ei vaikka jo IMF.ssäkin on kurssia hieman reivattu, niin Suomen kansaa edustavat virkamiehen ajavat kansan nimissä kansaa kurjistavaa talouspolitiikka. Voiko enää orwellimaiseksi mennä?

MOT

Voodoo-talous otti vallan. Suomessa on toteutettu parikymmentä vuotta talousoppia, jota useat asiantuntijat kutsuvat voodoo-taloudeksi. Väristä riippumatta hallitukset ovat alentaneet niin yritys- kuin tuloverotustakin. 
 
 
4. Venäjän 60-lukulaiset pullistelut ovat saaneet älyvälkyimmät ”asiantuntijat”   vaatimaan Suomen NATO-jäsenyyttä. Samat herrat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Venäjän valtion Rosatom on ihan hyvä ydinvoima-aseteollisuuden tuottaja. Eikös me liitytty turvallisuuspoliittisista syistä jo EU:hun? Se oli ainakin ohi eduskunnan EU-hakemuksen lähettäneen entisen satamasosiologin ja presidentin Manu Koiviston idea. Se samainen EU teki suuren virheen luvatessaan Ukrainalle yhtä sun toista jota ei voida pitää. Unionin ekspertit eivät ollenkaan ymmärtäneet sitä, kuinka tärkeä sotilastukikohta Krimin niemimaa on Venäjälle. Vaikka presidentti Putinin mielentilasta ja mielenterveydestä voidaan olla montaa mieltä, hän kuitenkin sattuu olemaan suuren naapurimaamme johtaja. (Eikä tässä nyt ihan vakuuttunut voi olla Suomenkaan ministereiden mielenterveydestä.) Mitenköhän NATO aikoisi tervehdyttää Putinin? Lähettämällä hänet CIA:n LSD-shokkiterapialeirille 1960-luvun malliin?