KANSALAISOIKEUKSISTA VIIS: OIKEUTTA SAA, JOS ON VARAA MAKSAA

1.

EU:n talousneron, Käteisen, hallituksen mm. Kreikan tilien väärentämisestä tunnetulle Goldman Sachsille yksityistämän verkkoyhtiö Caruna sähkön siirtohintojen noin 30 %:n korotus nosti sellaisen mediakohun (ehkä liian moni uusimaalainen toimittaja asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa Carunan siirtoverkon alueella?). Siihen puuttuvat myös ( sähkölämmitteisissä omakotitaloissa Carunan siirtoverkon alueella asuvat?) poliitikot pontevasti. Kuluttajavirastokin pantiin asialle ja lopulta Caruna hajautti maksujen nostot usealle vuodelle. EU:n taloustorakka Olli ”Potkupallo” Rehn päätti, jotta pannaan rajat sähkönsiirron nostoille. Niin vakavasta asiasta oli kyse.

Kaikki Suomenkin hallitukset, väriin ja kokoonpanoon katsomatta, ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on yksityistäneet ja liikelaitostaneet uusliberalismin ja uuden uljaan julkishallinnon ( new public management) ”hyvien periaatteiden” mukaan kaikkea mahdollista, mutta sitten sosialisoineet huonosti menneet bisnekset globaalin uusliberialistisen yhtiövallan mukaisesti: voitot ovat yksityisiä, mutta riskit on sosialisoitu veronmaksajille. Suurpankit ja -vakuutusyhtiöt eivät koskaan ole normaalin kapitalismin periaatteiden mukaan vastuussa toiminnastaan, kun paha turska iskee. Niissä, kuten investointipankki Goldman Sachsissa, luotetaan siihen, että ne ovat liian suuria kaatumaan, joten niiden jatkuvasti pilkkama valtio tulee aina apuun. Koska riskit on sosialisoitu veronmaksajille, niin niitä otetaan viimeisen päälle mm. myymällä paskapapereita muppeteille (kuten vaikka suomalaisille työeläkeyhtiöille ja kuntarahoituksesta vastaaville) tai ostamalla ja myymällä johdannaisten johdannaisten johdannaisia. Tästä pankkien sossutuesta ei ole ollenkaan huolissaan esimerkiksi valtiota vihaavasta vapaudesta paasaava sekoomuksen kansanedustaja  Elina Lepotila.

Suomessa pankkien ja vakuutusyhtiöiden lisäksi uusliberalismin sosialisointilistalla ovat myös suuret ”kansalliset” teollisuushankkeet, kuten Talvivaara, joka ensin myytin markalla Pekka Perälle ja sitten sosialisoitiin kovalla rahalla. Kainuun Kusetusvaara maksaa suomalaisille veronmaksajille kymmeniä miljoonia euroja joka kuukausi. Tiedoksi vaan kepuliministeri Mauri Pekkarinen: kyllä kansainväliset bioliutuksen asiantuntijat ja sijoitusanalyytikot tiesivät jo Talvivaaran alkumetreillä, ettei Perän laskelmissa ole perää, ja ettei bioliuotus toimi Kainuun lämpötiloissa. Nordea nyt tunnetusti myy asiakkailleen mitä tahansa arvotonta sijoituskohdetta, eikä vastaa mistään. Suomen keskustassa sitä ei haluttu tietää eikä ymmärtää, koska oman maakunnan alueelle oli tulossa investointeja. Nyt kun Paskavaara kusee, niin kepulaiset talousnerot ovat kaivaneet esille taas kerran Vuotoksen altaan rakentamisen, koska peruskepulaisuuteen kuuluu rahojen hommaaminen ”maakuntaan”, kun hallituksessa ollaan. Hankkeet voivat olla mitä tahansa turhia moottoritien pätkiä, altaita, kelkkatehtaita, vesi- tai ydinvoimaloita tai muita siltarumpuja. Hankkeiden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ja järkevyys ei ole mikään kriteeri, kunhan näyttää siltä, että ”maakuntia kehitetään” ja jostain päästään lypsämään valtion tuen tai luvan vastineena vaalirahaa puolueelle ja keskeisille poliitikoille.

Carunan tapaus nostaa esille sen, ettei ole mitään järkeä yksityistää monopoliasemassa olevaa toimintaa, kuten sähkönsiirtoa tai television lähetysverkkoa. Mitkään kilpailusäännöstöt eivät päde monopolimarkkinoilla, jossa hintoja voidaan nostaa mielin määrin, koska palvelulle ei ole vaihtoehtoista tuottajaa. Aikoinaan YLE:n verkkoyhtiö Digita myytiin kansainvälisille sijoittajille, ja mutinaa on kuulunut myös maanpuolustuspiireistä, koska telekommunikaation kannalta olennaiset verkot eivät enää ole kansallisessa hallinnassa.

2.

Samoihin aikoihin kun Caruna päätti sähkönsiirtohintojen korotuksista, hallitus ja eduskunta päätti hulppeista sote- ja oikeudenkäyntimaksujen korotuksista. Kaikki tämä tapahtui mediapimennossa, salaa, hiljaa, hiipien. Sote-maksujen korotuksista päättää vielä lopullisesti kunnat, mutta SSS-hallitus antoi kunnille luvan löylyttää kaikista heikoimmassa asemassa olevia. Esimerkiksi terveyskeskusta käyttävät pääasiassa työttömät ja eläkeläiset, koska työssä käyvillä on oma ilmainen turboterveysasema, työterveyshuolto. Harvemmin terveet ja työssäkäyvät tarvitsevat juuri muuta sosiaalipuolen palvelua kuin lasten päivähoitoa. Heikossa asemassa olevien, pienten suomalaisten ihmisten puolesta jatkuvasti puhuneet persut eivät nähneet mitään outoa siinä, että kaikista heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia rangaistaan sote-maksujen korotuksilla. Sitä saa mitä tilaa.

Sote-maksujen osalta varsinkin suurimpien kaupunkien valtuutetut ovat osoittaneet harvinaista järjenkäyttöä, eivätkä ole juuri korottaneet sote-maksuja. Valtakunnankontrolleri alkaa jopa arvostaa näitä aiemmin parjaamiaan kyläpoliitikkoja, joilla näyttää sittenkin olevan paremmin käsitys kansankunnan tilasta kuin näillä EK:n, Sitran, VM:n , SAK:n ja Arkadianmäen sirkuksen umpiossa kasvaneilla narsistisilla pyrkyripoliitikoilla, joita myös ministereiksi kutsutaan. Nykyinen ”Uusliberalistit takapihan pimennossa” -hallitus haluaa kaikki julkiset palvelut joko yksityisiksi tai ”kustannusvastaaviksi”, mikä merkitsee oikeus-, sivistys- ja hyvinvointivaltion alasajoa.

3.

Oikeudenkäyntimaksuja korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan, kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan. Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin 250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122 euroa.

Korkein hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei ”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S. Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä. Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.

Useissa Euroopan maissa oikeudenkäyntimaksu on porrastettu asian taloudellisen intressin mukaan. Ruotsissa oikeudenkäyntimaksuja peritään yleisissä tuomioistuimissa ensimmäisessä asteessa sekä maa-ja ympäristötuomioistuimissa niissä asioissa, jotka tuomioistuin käsittelee ensimmäisenä asteena. Hallinto-oikeuksissa ja muutoksenhakuasteessa maksuja ei ole. Oikeudenkäyntimaksun maksaa asian vireillepanija. Tanskassa oikeudenkäyntimaksun suuruus on vuodesta 1916 lähtien ollut sidoksissa asian intressiin. Asioissa, joissa intressi on korkeintaan 50 000 kruunua (noin 6700 euroa), maksetaan vain vireillepanovaiheen maksu, 500 kruunua ( noin 70 €).

Suomessa sen sijaan takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa) ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle, niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen  eriävän mielipiteen.

Nykyinen SSS-hallitus ajaa hieman jälkijunassa Kehittyvien Maakuntien Suomen -agendaa. Turhaan eivät Merisalo ja kumppanit jakaneet keskeisille sekoomuslaisille ja kepuleille yhteensä satojen tuhansien eurojen vaalitukia. Hallitus ”selvittää” kunnallisvalituksista luopumista, koska ikävä perustuslaista johdettu kuntalaisten (ja pk-yrittäjien) hallinnon laillisuusvalvonta saattaa estää aivan törkeasti suosimasta kavereiden firmoja ja laatimasta sellaisia asemakaavoja kuin grynderit ja muut vaalirahoittajat haluvat. Vaikka jopa Helsingin kaavoitushallinnossa ollaan sitä mieltä, ettei kaavoitus tai sen hitaus ole mikään ongelma, niin sekoomuksen erityiset betonipojat Eero ”Trump” Lehti ja Timo ”rikkaat kaverit maksavat kaiken” Heinonen ulvovat ”kaavoituksen ja rakentamisen” yksinkertaistamisjoikua.

Voiko kaavoitusta tai rakentamista tehdä enää yksinkertaisemmaksi? Vaikka maankäyttö- ja rakennuslaissa lukee, että kunnalla on kaavoitusmonopoli, niin käytännössä kuntien yksinkertainen poliittinen enemmistö, yleensä kokoomus ja demarit kaupungeissa ja kepuli maakunnissa (joskus yhdessä sekoomuksen kanssa) laadituttaa ja hyväksyy juuri sellaisia kaavoja kuin riittävästi vaalirahaa maksavat gryndaajat haluavat. Rakentaminen on nykyisellään jo niin yksinkertaista, että uusien talojen katot vuotavat, sähkötyöt kusevat, viemärit eivät vedä ja talot ovat homeessa. Kaavoitus- ja rakennuskorruptio on keskeinen korruption muoto Suomessa. Kansanedustaja (ja yllätys, yllätys kunnanvaltuuston puheenjohtaja) ”betonia kehiin” Heinonen on sitä mieltä, ettei asia koske kansalaisia. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mikä asiat ylipäätään hänen mielestään koskevat kansalaisia ja kuntalaisia. Blogissaan asvaltti & betoni-Timo kertoo suoraan, että tavoitteena tuomioistuinmaksulailla oli laittaa ikävät kansalaiset kuriin.

Kansanedustaja Heinonen on koulutukseltaan kansankynttilä, niin kuin eräs toinenkin sivistyksensä kadottanut valopää, persujen oma Marilyn, Kokemäenjoen valkoinen valtiatar Laura ”kreationismi” Huhtasaari. Mikähän vika opettajankoulutuksessa nykyisin on, jos se tuottaa näin sivistymättömiä maistereita ja luokanopettajia? Sekoomus on jo 1980-luvulta lähtien muuttunut sivistysporvariston puolueesta narsististen nousukkaiden ja muiden jäsenkirjalla etenevien ahneiden ja ylimielisten puolueeksi. Persuissa sivistys on ollut aina todella piilossa.

4.

Valtakunnankontrolleri on seurannut liki 40 vuotta poliittista päätöksentekoa sekä valtion että kuntien tasolla hyvinkin läheltä. Aina on kuvitellut, etteivät hallitushommat voi mennä sen huonommiksi, mutta karmea totuus on se, että kun on luullut, että senhetkinen hallitus on vetänyt pohjat, niin huomaakin, että pohja on taas alemmalla tasolla, kun uusi hallitus laittaa tuulemaan.

Nykyinen SSS-hallitus on jo nyt kuuluisa siitä, että siellä tehdään päätöksiä päättömänä, ilman selvityksiä, tutkittua tietoa ja vaikutusarvioita, joten päätökset eivät voi olla muuta kuin päättömiä. Ideologinen hinku ajaa uusliberalistisia ja Kehittyvien Maakuntien Suomen poikien agendaa, siltarumpupolitiikkaa ja ylipäätään omien rahoittajien etua on kepussa ja sekoomuksessa niin vahva, että viimeinen järki on ollut yhtä kauan kadoksissa kuin nyky-hallituskin. Persuille riittää se, että pysytään hallituksessa ja Timoteus Katolinen pääsee yhdistetyn Veikkaus-Toton johtoon poliittisiin suojatöihin hallituskauden jälkeen.

Siksi on ihan loogista, että hallitus aikoo seuraavaksi helpottaa viinan saatavuutta sekä Alkossa että ravintoloissa. Ensin perusteena oli se, että pitäisi ohjata juomista ravintoloihin, mutta sitten kun valtionyhtiö Alko ilmoitti, että sen myynti vähenisi oleellisesti ravintoloiden lisämyynnistä, niin pitääkin ”tasapuolisuuden vuoksi” pidentää Alkon aukioloaikoja. Seuraavaksi varmaan osuuskaupan voitelemat poliitikot havahtuvat siihen, että myös kaupat tarvitsevat ”jotain kompensaatiota” tasapuolisuuden nimissä, joten viinit saadaan ruokakauppoihin seuraavassa vaiheessa. Kukaan ei kysy – ei edes kepuleiden raitis uskovaissiipi – alkoholi- ja terveystutkijoilta, minkälaisia sosiaalisia ja terveyshaittoja sekä kustannuksia syntyy alkoholipolitiikan löysentämisestä. Ehkäpä jatkossa viinasta johtuvat sairaudet jätetään hoitamatta ja kännipäissään kaatuvat ja hakatuiksi tulevat saavat ihan itse hoitaa omat asiansa. Kännissä tehtyjä rikoksiakaan ei enää poliisi tutki ja syyttäjä syytä, vaan uhrit saavat ihan itse nostaa syytteet ja ajaa asiaa. Alkoholistivanhempien traumatisoituneet lapset voidaan jättää hoitamatta, sillä nehän nyt muutenkin ovat riskissä tappaa itsensä joko viinalla tai muuten.

Ei tätä menoa kyllä jumalauta enää selvin päin kestä. Sekavaa kevättä!

ps. VM:n jumalalliset laskuvelhot ilmoittivat pilkuntarkasti mihin ns. yhteiskuntasopimus ”riittää”. Mihin me tarvitsemme jumalaa tai muita satuolentoja, kun meillä on valtionvarainministreriö, joka julistaa virtuaalisilla laskelmilla saatujen numerojen olevan ”totuus”? Turhaan ei SSS-hallituksen johtotroikka ole jumalan miehiä: Laestadius, paavi ja Milton Friedman (uusliberalismi) edustavat tämän hallituksen kolmea oikein viisasta miestä.

Lähteitä:

Kotimaa 8.2.2016 klo 21:32 | päivitetty 9.2.2016 klo 6:51

Hallitus haluaa kaavavalittajat kuriin kunnallisvalituksen poistolla – arvostelijat pelkäävät demokratian puolesta.

http://yle.fi/uutiset/hallitus_haluaa_kaavavalittajat_kuriin_kunnallisvalituksen_poistolla__arvostelijat_pelkaavat_demokratian_puolesta/8658281

Kansanedustaja Timo Heinosen blogi:

http://timoheinonen.fi/rakentamisen-normeja-puretaan-ja-kaavoitusta-sujuvoitetaan-ruotsalaiset-attefallshusit-myos-suomeen/

Tahdon – en tahdo....

1. Tasa-arvoinen avioliittolaki sitten eteni. Eduskunnan hihhulit saarnaavat meille nyt helvetin tulta. Iloisen vipitön kansansovinistimme Timo Soini ( pers.) erosi jo  ev. lut. kirkosta ja siirtyi pedofiiliseurakuntaan eli katoliseen kirkkoon, kun akat pääsivät kansankirkossamme papeiksi. Hän ei siis voi enää erota ev. lut. kirkosta. Sen sijaan suosittelen kaikille hihhuleille pikaista eroamista helvettiin matkalla olevasta kirkosta. Näiden ”tosiuskovaisten” ja muiden oikeaoppisten olisi pitänyt jo aikoja sitten erota ev. lut. kirkosta ja perustaa Paavalin synodin lisäksi oman Tosiuskovaisten Tosioikea Kirkko, jossa he voivat sitten toteuttaa oikeaa oppia. Ei Lutherkaan jäänyt äitikirkkoon vaan naulasi teesinsä ja mäni. Kirkon hihhulikonservatiivit ovat jo vuosikymmeniä estäneen kansankirkon kehittämistä. Valtakunnankontrolleri on iloinen, että tuli rippikoulun ja seurakuntaelämän jälkeen erottua kirkosta ajossa.

Suurin ongelma koko avioliittolakirumbassa oli, se että lainsäätäjinä toimivat    kansanedustajat eivät erota mikä on lakikirja ja mikä on raamattu. Eduskunnassa laaditaan lakeja, eikä harjoiteta uskontoa. Valtakunnankontrolleri ei ole ihan vakuuttunut siitä, että kansa on ihmisoikeussopimuksia tuntemattomia hihhuleita edustajikseen ansainnut. On ilmeisestä, että eduskuntavaaliehdokkaille pitäisi laatia pääsykoe, jossa selvittäisi, onko ehdokkaalla minkään valtakunnan käsitystä lainsäädännöstä, sen laadinnasta sekä perustuslaista ja     ihmisoikeussopimuksista. Vain pääsykokeen läpäisevät voisivat asettua ehdokkaiksi. Nyt eduskuntaan pääsevät söpöimmät, äänekkäimmät, median nostamat ja intressiryhmien tukemat ja rahoittamat ääliöt.


2. Eduskunta päätti sitten myös hyväksyä Fennovoiman ydinvoimaluvan, kuten ennakkolaskelmissa oli jo arvioitu. Seuraavat eduskuntavaalit ovat jo huhtikuussa 2015, joten täytettä vaalikassoihin halutaan hinnalla millä hyvänsä.  Kuten Valtakunnankontrolleri on jo aikaisemmin todennut, suurin osa kansanedustajista ei ymmärrä, eikä edes halua ymmärtää energiapolitiikasta yhtään mitään. Aivan perustavaa laatua oleva kysymys jäi esittämättä: Mihin sitä lisäsähköä oikein edes tarvitaan, koska lähivuosien aikana energiaintensiivinen puupääteollisuus joko siirtyy Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan tai pistää muutoin bulkkituotantonsa pakettiin. Sitä ei tarvinnut kysyä, koska aina ketterät TEM:n energiaosaston pojat osaavat piirrellä pystysuoraan osoittavia käyriä, niin kuin vain tosimiehet kosteissa unelmissa tekevät. Se on ollut energiaosaston ydinosaamisaluetta jo 1960-luvulta lähtien.

Toinen kysymys on se, miten Fennovoiman periaatelupa voitiin myöntää, kun ei ole edes paperilla ratkaistu ydinjäteongelmaa? Kolmas kysymys liittyy Rosatomiin, joka on siis  Venäjän valtiohallinnon energiainstituutti, eikä mikään  avoimilla markkinoilla  toimiva    normaali yritys. Kuten Valtakunnankontrolleri on jo aikaisemmin todennut, vapaa     markkinatalous ja ydinvoima eivät sovi yhteen. Ranskan valtio tukee Arevaa, myös     Olkiluoto 3:lle annettiin EU:n sisämarkkinoilla kiellettyjä vientitukiaisia. Oikeistolainen Cameronin  hallitus antaa jättituet   ranskalais-kiinalaiselle ydinvoimahankkeelle Brittein     saarilla ja Venäjän  valtio tukee Rosatomia tai pikemminkin  Rosatom on osa     Venäjän     valtiota. Yhtiöhän kirjoitti  jo Suomen kanssa ydinvoimayhteistyösopimuksen     Venäjän     valtion puolesta. Veronmaksajat tukevat  ydinvoimaa joka ainoa päivä, koska ydinvastuulain     nojalla riskit on pääosin sosialisoitu veronmaksajille. Ydinvoima on ainoa energiamuoto,   jonka ei tarvitse hankkia täysvastuuvakuutusta markkinoilta. Sen ei tarvitse, koska   veronmaksajat vastaavat pääosin sen yritysriskeistä, jotka ovat niin suuria, ettei yksikään   vakuutusyhtiö anna yhdellekään ydinvoimalaitokselle täysvastuuvakuutusta. Sellaista  sosialismia tämä atomibisnes on.

Eduskunnassa useampi kansanedustaja vakuutti luottavansa Säteilyturvakeskukseen (STUK), joka kuulema asiantuntevasti valvoo ydinasioita. STUK:n  ekspertiiisi on ollut niin hyvää, että se hyväksyi Arevan prototyyppireaktorin OL3-hankkeen tekniseksi ratkaisuksi,    vaikka    esimerkiksi Britannian ydinturvallisuusviranomaiset eivät ole sitä turvallisuusriskien vuoksi hyväksyneet. Hyväksyjänä Suomen ”puolueettomassa ja asiantuntevassa” STUK:ssa   oli ydinvoimateollisuuden oma mies, sittemmin Rosatomin puhemieheksi  ryhtynyt Jukka     Laaksonen. Hänen jälkeensä STUK:n kyllä kiristänyt vaatimuksia, mutta kun susireaktorista  aloitetaan, niin voiko siitä  enää tulla mitään kunnollista? STUK:n ongelma on se, että siellä on töissä   ydinvoimaintoilijoita, joilla on suuri intressi saada atomihankkeita etenemään. Toinen STUK:n ongelma on samantyyppinen kuin Kainuun ELY-keskuksen probleemi  mm. Talvivaaran kanssa: Hanke on liian läheinen, lisäksi poliitikot, elinkeinoelämän napamiehet ja  virkamiehet    painostavat olemaan ”ymmärtäväinen”  elinkeinoprojekteja kohtaan. Säteilyturvakeskus  on kuulema edellyttänyt Rosatomin reaktoriratkaisuun tehtäväksi merkittäviä muutoksia.   Kuulostaa tutulta.

 Valtakunnankontrolleri veikkaa tästä  Rosatomin ja Fennovoiman Hanhikivi -projektista     vielä karmeampaa sekoilua, kaaosta ja taloudellista mahalaskua kuin OL3:sta. Kaikki merkit ovat jo nähtävissä. Maksettuja atomikansanedustajia asia ei kiinnosta, koska seuraavaksi aiotaan rahastaa Fortumin tai/ja TVO:n tulevista ydinvoimaluvista.

3. Talvivaaran totuus on perätön. ”Taloustoimittaja” ja ”tietokirjailija” Marko Erola moittii Pekka Perän tarkistamassa kirjassa Kirottu kaivos  toimittajia, valtiota, viranomaisia, alueen asukkaita ja ympäristöaktiiveja väärän tiedon levittämisestä. Kirja on todellakin alaotsikkonsa mukaan ”totuuden jäljillä”, mutta jäljet katosivat Erolan ketutukseen omien Talvivaara-sijoitustensa menettämisestä. Metsää ei  puilta nähdä tässä opuksessa, joka sisältää asiavirheitä toisensa perään sekä ympäristöasioista että  teknis-taloudellisista seikoista.

 On vaikeaa ymmärtää, mikä on tekniikan ja talouden tietokirjallisuuden kustantajaksi    profiloituneen Talentumin moraali ja liikeidea tällaisen katkeran puppukirjan  julkaisemiseksi. Luulisi siinäkin talossa olevan  edes yksi vuori-insinööri tai edes kemian tekniikan insinööri, joka olisi voinut kertoa, ettei Perän  mainioksi mainostama     liuotusmenetelmä toimi Suomen talviolosuhteissa. Ilmeisesti Talentumille riittää se, että   sepustelijapoika  saa pääasialliset toimeksiantonsa firmasta ja on siksi luotettavaksi todettu.  Tai ehkä kustantaja on ajatellut, että sama se mitä asiasta puhutaan, kunhan kirja menee  kaupaksi.

Jos taloustoimittajaksi itseään tituleeraava sijoittaa suuren summan rahaa varmaan  Kankkulan kaivoon ja sen jälkeen kirjoittaa  tietokirjailijaksi itseään nimittävänä teoksen, joka vilisee asiavirheitä, niin ainakaan Valtakunnankontroilleri ei luota yhteenkään Erolan kirjoittamaan juttuun enää: kirjoittelija E. on siirtynyt lopullisesti seiskajournalismin  puolelle.


4. Itsenäisyyspäiväkin taas meni ja kansa  tapitti telkkareista ja tableteista pönöttävää nationalistis-militaristis-bresneviläistä näytelmää, kun eliitti joi boolinsa kansan puolesta. Valtakunnankontrolleri ei ole ollut tästä Talvisodan hengen herätysjuhlasta koskaan innostunut ymmärrettyään 1970-luvulla, minkälaisessa Kekkoslovakissa silloin elettiin. Kun sitten perehtyy Suomen poliittiseen historiaan: sisällissotaan, Stålbergin hallitusmuotoon (jonka mukaan kansalle ei saa antaa liikaa valtaa), 1920–30 muilutuksiin ja kyydityksiin sekä muuhun poliittisen väkivaltaan sekä sodan jälkeiseen valvontakomissioaikaan, niin havaitsee, ettei Suomi ole oikeasti koskaan ollut itsenäinen ja demokraattinen. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen poliittinen eliitti halusi juosta tukka putkella EU:n helmoihin, jotta meitä ei luultaisi itäeurooppalaisiksi suomettuneiksi apinoiksi. Suomen vaikutusta  Uniuunissa kuvastaa parhaiten jo edesmenneen kirjailijan Paavo Haavikon toteamus, että meidän on hyvä olla niiden pöytien alla, joiden päällä meidän asioista päätetään. Autonomian ajalla Suomessa oli sentään oma valuutta ja kansanedustuslaitos, joka pystyi paljon itsenäisemmin kuin  nykyisin päättämään Suomen asioista.

Tällä hetkellä Suomessa on vain kaksi puolustettavaa asiaa: suomen kieli ja Suomen luonto.  Niitä ei pelasteta asein eikä juhlapuhein.