Suomi100: Demokratiaa – mutta vain tietyillä ehdoilla

Valtakunnankontrolleria hämmästyttää (ainakin leikisti) tämä Suomi100:n pönöttävä juhlinta kuin entisessä Neuvostoliitossa. Esitellään suuria suomalaisia saavutuksia ja viedään koodausta bussilla Afrikkaan.

Demokratia kansanvaltana ymmärrettynä ei ole koskaan ollut Suomen erikois-osaamisaluetta, vaikka siitä puhutaankin suomalaisen kulttuurin perustana. Sisällissodan vuoksi maahan luotiin presidenttivetoinen perustuslaki. Lakia rustannut Ståhlberg ei luottanut kansaan, koska se saattoi ”ajatella väärin” ja vaikka kapinoida. Eduskunnalla piti olla päällystakkina vahva presidentti.

Myöhemmin kansanedustajien päällystakkina, eduskunnan pääsihteerinä on toiminut suojelupoliisin pitkäaikainen johtaja, Seppo ”Isi” Tiitinen (kesk.), Bulgarian poikien kauhu. Suurvalloissa on tapana valita salaisen palvelun miehiä presidenteiksi, mutta Suomessa ne istutetaan kansanvallan kehtoon, eikä asiasta käydä mitään keskustelua. Monen kansanedustajan suu on ollut supussa yksinkertaisesti Tiitisen hallussa olevien tietojen vuoksi. Tiitinen oli muutenkin todella sopiva, vaan ei pätevä kansanvallan johtavaksi virkamieheksi, koska hän on syyllistynyt naishakijan syrjintään Supossa.

Kekkosen aikana perustuslakia venytettiin äärimmilleen. Sen jälkeen presidentin valtaa ryhdyttiin kaventamaan, koska kansalaiset saivat suoraan äänestää maamme johtajan. Ilmiö on samantyyppinen kuin se, että kun jokin ammattiala naisistuu, niin arvostus, työehdot ja palkkataso alenevat. Eihän kansalaisille voi antaa liikaa valtaa. Ajatus ”väärin ajattelevasta” kansasta istuu tiukassa poliittisen korporatiivisen nomenklatuuran mielissä. Sillä perusteella voidaan kätevästi estää kansalaisten demokraattisia oikeuksia.

********************************************

Oli suorastaan surkuhupaisaa seurata Suomi100:n kunniaksi esitettyä arvotonta näytelmää, jota Helsingin kokoomus ja vihreät kutsuivat ”pormestarivaaliksi”. Kun maassa pidettiin kuntavaalit, keksivät stadin valtapuolueet kusettaa äänestäjiä sillä, että he nyt äänestäisivät pormestarista, vaikka kuntalaki ei tunne pormestarivaalia ja lain mukaan pormestarin, kuten kaupunginjohtajankin valitsee valtuusto. Aktiivivihreiden ominaisuuksiin ei ilmeisesti (enää) kuulu luku- ja ymmärrystaito, koska nämä valopäät kehtaavat väittää ihan vakavissaan että hum.kand. Anni Sinnemäki (vihr.) äänestettiin kaavoituksen apulaispormestariksi. Kansalaisille annettiin ymmärtää, että he ovat kuntavaaleissa äänestämällä legitimoineet poliittiset virkanimitykset.

Muualla Euroopassa kansalaiset saavat äänestää suoralla kansanvaalilla pormestareita. Ehkäpä Suomessakin sitten, kun kuntien tehtävät on minimoitu ja pormestarista on tullut pelkkä seremoniamestari. Sellainen on Suomen kansanvalta, että kansa saa äänestää hahmoja, joilla ei ole oikeasti valtaa: idolseissa ja muissa vaaleissa.

No, entäs sitten nämä ”kansan valitsemat” kansanedustajat ja valtuutetut? Heillä olisi valtaa, mutta suomalainen ”maan tapa” vie näitä narsistipupuilta vallan. He suostuvat oman uran etenemisen vuoksi toimimaan perustuslain vastaisesti ja painamaan sitä nappia, mitä isommat pojat sanovat. Suomessa varsinkin hallituspuolueiden kansanedustajat asetetaan tiukkaan ryhmäkuriin vastoin perustuslakia, jonka mukaan ”edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” (Suomen perustuslaki 29 §).

Hallituksen toimintakyky edellyttää sitä, että hallituspuolueet sopivat ohjelmasta ja silloin pitäisi kansanedustajien päästä vaikuttamaan asiaan. Valitettavasti ”maan tavan” mukaisesti lobbareilla ja etujärjestöillä (eli vaalirahoittajilla) on enemmän vaikutusvaltaa hallitusohjelmaan kuin kansanedustajilla, joille ilmoitetaan, että näin on so-vittu. ”Maan tavan” mukaisesti hallituspuolueiden kansanedustajien velvoitetaan antamaan tukensa hallitukselle sellaisissakin asioissa, joista ei ole missään edes sovittu. Suomessa eduskunta onkin vastuussa hallitukselle eikä hallitus eduskunnalle.

Ns. pormestarivaalin lisäksi Suomessa esitetään valtiopäivien aikana joka viikko arvoton näytelmä, jota kutsutaan eduskunnan kyselytunniksi. Kyseessä on käsikirjoitettu tosi-TV-ohjelma parhaasta päästä. Taannoin herätti suurta pahennusta se, että ryhmäpiiskuri Antti Lindtman (SDP) oli laatinut puhemiesneuvostolle listaa sopivista ja ei-sopivista demareista eduskunnan kyselytunnille. Eduskunnan puheenjohtajien juntta eli puhemiesneuvosto pitää ihan itse huolen siitä, että takarivin kansanedustajat, puoluejohdon kannalta liian ikävät tai ikäviä kysymyksiä esittävät eivät koskaan pääse esiintymään kyselytunnilla. Kyselytuntia ei koske minkäänlainen demokratia, jonka mukaan esimerkiksi jokainen kansanedustaja saisi esittää vuodessa yhtä monta kysymystä. Kyseinen tosi-TV-ohjelma onkin retoriikan ja pikku-kohujen keskustelukerho, jossa asemoidaan vaaliteemoja.

Kansanedustajat voivat tietysti aina esittää kirjallisia kysymyksiä ministereille. Se on kuitenkin yhtä turhauttavaa kuin kuntalaisten kuntalaisaloitteiden tekeminen. Kumpikaan ei johda edes tosiasioiden tunnustamiseen, perusteluista puhumattakaan. Lukuisia ministereiden kirjallisia vastauksia lukeneena valtakunnankontrolleri ihmettelee, mistä ministeriön virkamiehille oikein maksetaan – ministereistä puhumattakaan.

********************************************

Kunnanhallinnossa toimivat myös samankaltaiset kurin ja järjestyksen pakko-ryhmäpäätökset ainakin suurimmissa valtuustoryhmissä. Vaikka ryhmäkuria ei olisi suoranaisesti asetettu, jokainen tietää, että pullikointi johtaa vaikeuksiin: Ei puolueessa asemia, ei lautakuntapaikkoja, ei etuisuuksia. Turun kokoomuksesta eronnut valtuutettu Pauli Kossila totesi: ”En minä tiedä mistä nämä päätökset tulevat. Ryhmälle vain ilmoitetaan, että näin on sovittu.” Turun kokoomuksella on Turun mafian keskeisenä toimijana selkeä periaate toimia vaalirahoittajien, pääasiassa kiinteistönjalostajien tahdon mukaan. Tämän lisäksi ryhmän eliitti on ottanut lautakuntapaikkojen jaossa joulupukin roolin. Turun kokoomus päättää minkälaisia lautakuntapaikkoja kukin ryhmä saaja jopa sen, kenet lautakunnan jäseneksi toinen puolue saa nimittää. Uusin väline muiden ryhmien kesyttämiseksi on ns. hallitussopimus, jolla sitoutetaan muut (parempien) lautakuntapaikkojen vastineeksi. Vaikka Turun tauti on tunnetusti härskiä sisäpiirin junttakorruptiota, kyllä muissakin kunnissa osataan.

Valtuutettujen ja kansanedustajien valikoituminen alkaa jo vaaleista. Ehdokkaaksi saattaa päästä, varsinkin kuntavaaleissa helpostikin, jos on puolueen jäsen tai paikallinen julkkis. Pääseminen valtuustoon, varsinkin suurimmissa kaupungeissa vaati huomattavaa vaalirahoitusta, jolloin köyhillä ja korruptoitumattomilla ei juuri ole asiaa valtuustoonkaan. Valtuustossa pikkupoliitikot oppivat korruption perusteen kaavoitus- ja rakennus-hankkeissa. Eduskuntavaaleissa vaalirahan merkitys korostuu, joten sitä pitää hankkia eri tavoin ja jäädä kiitollisuudenvelkaan vaalirahoittajille.

Suomessa on juhlittu sitä, että nykyisin valtuutettujen tulee ilmoittaa sidonnaisuutensa. Se ei kuntalaisia paljon lämmitä, kun selviää että enemmistö valtuutetuista – tai ainakin kunnanhallituksen ja kaavoituslautakunnan jäsenistä istuu osuuskaupan, osuuspankin tai muiden kaavoitusta ja rakentamista puuhaavien organisaatioiden hallinnossa. Kun korruptiota ei kutsuta korruptioksi ”maan tavan” mukaisesti voidaan puuhailla hyvässä hengessä kansalaisia ja äänestäjiä kuulematta vaalirahoittajien tavoitteiden edistämiseksi. Sitä kutsutaan kuulema ”demokratiaksi”, politiikaksi ja konsensukseksi tai kompromissien tekemiseksi.

********************************************

Euroopan unioni on epäilemättä vienyt kansallista lainsäädäntö- ja budjettivaltaa, vaikka meille on selitetty, että kyllä voidaan kaikenlaista tehdä EU:sta riippumatta. Lisäksi olemme kuulema olleet vaikuttamassa johonkin muuhunkin kuin siihen että Saksa ja Ranska eivät sodi. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin muuhun kuin 141-maataloustukeen suomalaiset poliitikot ovat vaikuttaneet unionissa. Aikoinaan EU:ssa esimerkiksi päätettiin, että Ranskassa saa jatkaa sokerijuurikkaan viljelyä jopa siinä määrin, että sokeria tuotetaan kaksinkertaisesti maan tarpeisiin. Samaan aikaan Suomen piti leikata sokerijuurikas-tuotantoa. Me siis maksamme ranskalaisille jusseille juurikkaan ylituotannosta ja sitten Dansukkerille, että se vie EU-ylijäämäsokeria ns. kolmansiin maihin.

Kuten Paavo Haavikko totesi aikoinaan, Suomen on hyvä olla niiden pöytien alla, joiden päällä meidän asioistamme päätetään. Suomalaisia, kansainvälisesti naiiveja poliitikkoja ja virkamiehiä viedään kuin pässiä narussa. Kun small talkilla kehutaan, meidän edustajamme luulevat sen oikeasti merkitsevän jotakin ja ennen kuin he huomaavatkaan, Suomen ja suomalaisten etujen yli on kävelty. Mutta tärkeintähän on olla mukana Eurooppa-clubissa nettomaksajana.

Brexitistä on puhuttu suuren Eurooppa-projektin romahduksena ja nyt monet EU-intoilijat toivovat, että Isoa-Britannian rangaistaan mahdollisimman rankasti Eurooppa-tottelemattomuudesta. Brexitillä pelottelusta on tullut kansanvaltaa vastustavien älypäiden harrastus. He jaksavat toistella, miten paljon EU-eroa ajanut ryhmittymä valehteli. Samat eurosivistyneet unohtavat autuaasti kuinka paljon meille valehdeltiin ennen EU-kansanäänestystä: nyt ei äänestetä EMU:sta, 141-tuki on neuvoteltu jne. Mutta ilmeisesti kansanliikkeen ja ”väärin ajattelevien” valehteleminen on paljon vakavampaa kuin se, että hallitus valehtelee kansalaisilleen. Kuinka tyhmänä euroeliitti oikein pitää kansalaisia? Ehkä britit yksinkertaisesti saivat tarpeekseen EU-byrokratiasta ja -korruptiosta ja siitä, että EU:ssa ei noudateta edes omia sääntöjä.

Suomen euro- & natoeliiitin ykköskorruptiomies Martti ”kerro paljonko saan” Ahnesaari ilmoitti taannoin, jotta kansanäänestyksiä ei tule järjestää. Kuulema vain Sveitsissä voidaan sellaisia puuhailla, mutta ei missään tapauksessa Suomessa. Kansanäänestys onkin juntta- & kabinettipolitiikkaan vihkiytyneille ”demokraateille” äärimmäisen ikävä menetelmä, koska se voi aina yllättää. Siksi EMU:sta ei voitu äänestää, ja siksi lainsäädäntöä ei muuteta sveitsiläiseen suuntaan, jotta kansanäänestyksiä olisi pakko järjestää, kun riittävän moni kansalainen sitä haluaa. Kansanäänestykset ovat todellisuudessa ainoa tapa, jolla kansalaiset voivat oikeasti kontrolloida poliittisia päätöksiä. Muutoinhan nämä ”kansamme valitut” puuhaavat mitä haluavat ja vetoavat vaaleissa toissijaisiin asioihin, kuten äänestäjien sosiaaliluokkaan tai koulutukseen tai ryhmäkuuluvuuteen. Suomen vaaleissa ei oikeasti rangaista hölmöistä päätöksistä, sen todistaa esimerkiksi Maalaisliitto/Keskustan pysyminen Suomen suurimpiin kuuluvana puolueena. Eduskuntavaaleissa osa kansalaisista vain haluaa antaa turpiin hallitukselle, siksi hallituspuolueet menettävät vaaleissa ja oppositio voittaa, vaikka ei olisi tehnyt yhtään mitään. Iso kuva ei muutu.

********************************************

Suomessa kansalaisilla ei ole minkäänlaista kuluttajasuojaa eduskunta- ja kuntavaaleissa. Vaalien jälkeen ”kansamme parhaimmisto” puuhaa vaalirahoittajia, etujärjestöjä ja lobbareita kuultuaan aivan jotain muuta kuin mitä vaalien alla luvattiin. Bernerin maa- vesi- ja ilmatilan yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä ei ollut mitään tietoa ennen vaaleja. Bisnes-sote-uudistuksesta maakuntahimmeleineen ja ns. valinnanvapauksineen ei ollut mitään tietoa ennen eduskuntavaaleja. Geeni- ja potilastietojen myyminen kaikenkarvaiseen kehittämiseen sote-uudistuksen vanavedessä on tullut täytenä yllätyksenä. Vielä törkeämmäksi asian tekee se, että hallitus aikoo myydä kansalaisten henkilökohtaiset tiedot, eikä kansalaisilla tule olemaan mitään mahdollisuutta estää sitä. Alkaa olla demokraattinen oikeusvaltio muisto vain näin Suomen satavuotissynttäreiden kunniaksi.

Esimerkiksi Ruotsissa puolueet ovat muodostaneet blokkeja, jotka kertovat selvästi, mitä he aikovat vaalien jälkeen tehdä. Tätä ei Suomeen haluta, koska hallituslehmän-kauppapeli pitää olla vaalirahoittajia ja valllankahvaan pääsemistä varten. Se sijaan on ehdotettu listavaalia, joka sementoisi vielä pahemmin puoluiden sisäpiirin vallan Suomen kaltaisessa ”maan tavan” mukaisessa slaavilaisessa ”pulinat pois” -kulttuurissa.Ruotsissa poliitikot joutuvat perustelemaan ja argumentoimaan päätöksiään kansalaisille aivan toisella tavalla.

Meille opetetaan koulussa hienoa vallan kolmijako-oppia. Suomessa siitä on jalostettu ihan oma ”maan tavan” mukainen mallinsa, jossa eduskunta on vastuussa hallitukselle, hallitus kuuntelee vaalirahoittajien, lobbareitten ja etujärjestöjen tahtoa. Ministeriöt ja myös ”puolueettomaksi” mainostettu oikeuslaitos on täynnä poliittisia suojatyöläisiä. Sopivat, vaan ei pätevät hallinnoivat, visioivat, laativat lakeja ja tekevät tuomioistuinpäätöksiä. Tätä pidetään aivan normaalina ”maan tapana”. 

 

Tärkein syy siihen, miksi Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeus-sopimukseen vasta 1990 (muut pohjoismaat 1950-luvulla) oli juuri tämä sodanjälkeinen ”maan tavan” mukainen poliittinen oikeusjärjestelmä. Onneksi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet myös sellaiset maat, kuten Venäjä, joiden ilmiselvät ihmisoikeusongelmat rasittavat ihmisoikeustuomioistuinta. Suomi on saanut moninkertaisesti langettavia tuomioita verrattuna muihin pohjoismaihin, mutta ei se pahemmin suomalaista eliittiä hetkauta. Poliittisen oikeuden kukkanen, korkein hallinto-oikeus on ollut langettavista tuomioista sitä mieltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ymmärrä suomalaista järjestelmää. No, ei ymmärräkään, koska ”maan tapa” ei ole oikeusvaltion tapa toimia.

********************************************

Nykyinen hallitus on Suomi100:n kunniaksi joka käänteessä kaventanut kansalaisten demokraattisia ja kansalaisoikeuksia. Hallitus aloitti nostamalla tuomioistuinmaksut pilviin, jolla varmistetaan se, etteivät kansalaiset voi enää valvoa rakennus- ja kaavoitus-korruptiota sekä kunnan toiminnan laillisuutta. Samalla Pk-yrittäjille tuli taloudellisesti mahdottomaksi valittaa oligarkkikilpailutuksista markkinaoikeuteen. Bisnes-sote edellyttää, että oikeat tahot saavat ryhtyä lypsämään verorahoja. Sipilän hallitus on noudattanut Kehittyvien Maakuntien Suomen ja muiden vaalirahagrydereiden agendaa maankäyttö- ja rakennuslain löysäämiksi ja valituskieltojen asettamiseksi.

Edellinen hallitus laaditutti valtionvarainministeriössä uusliberalistisen kuntalain, jossa makrotalous ajoi kaikki perustuslaissa vahvistetun kuntalaisten itsehallinnon yli mennen tullen. Kuntalaisille ei annettu mitään eväitä valvoa kunnan toiminnan laillisuutta. Sipilän hallitus jatkoi makrotalouslinjalla ja nosti asiakasmaksukattoa kaneetilla,että on parempi nostaa niitä maksuja siellä kunnissa. Sen jälkeen, kun monet suuret kaupungin jättivät maksut korottamatta, pääministeri Sipilä alkoi kiukutella ja uhkailla. Tällä valtion tuet kupanneella ja valtionyhtiötä kusettaneella mukavalla bisnesmiehellä ei näytä todellakaan olevan mitään käsitystä siitä, mitä yhä korkeammat asiakasmaksut merkitsevät sote-palveluiden suurkuluttajille, (moni)sairaille ja köyhille kansalaisille.

Juu, kyllä muuallakin maailmassa on korruptiota, poliittisia virkanimityksiä ja lehmänkauppoja. Muualla Euroopassa se ei ole vain niin yleistä ja aukotonta. Suomalaiset eivät tunnu näkevän sitä, koska ”maan tapa” on sosiaalistettu meille normaalina toimintana. Sen sijaan maassa asuvat ulkomaalaiset ymmärtävät aika nopeasti, mistä on kyse. Eräs englantilainen pankkimies hämmästeli valtakunnankontrollerille poliitikkojen istuttamista pankkien ja vakuutusyhtiön hallintoon. Isossa-Britanniassa moinen ei tulisi kuuloonkaan.

Suomalainen ”maan tapa” kulminoituu korporatiiviseen päätöksentekoon, jossa ulkoparlamentaariset voimat päättävät sosiaaliturvasta, erityisesti eläkeasioista ja verotusasioista. Kansanedustajapuput sallivat työeläkeveljien sanella heille päätökset. Suomalainen työeläkejärjestelmä on perustuslaiton pyramidihuijaus, joka pakollisena järjestelmänä aiheuttaa noin puolet palkansaajan maksettavista veroista. Veroista ja veroluonteisista maksuista ja sosiaaliturvasta päättäminen on perustuslain mukaan eduskunnan tehtävä. Napin painaminen vallan kaapanneiden ulkoparlamentaaristen voimien käskyn mukaan on perustuslain pyyhkimistä perseeseen.

”Maailman paras eläkejärjestelmä” perustuu siihen, että sen laatineet suuret ikäluokat kuppaavat hulppeat eläkkeet, vaikka ovat maksaneet tuottoineen vai ¼ siitä, mitä heille aiotaan eläkkeinä maksaa. Perässä tulevat pienet, huonosti työllistyneet ikäluokat maksavat ¾ laskusta. Siksi ei ole ihme, että kun suurten ikäluokkien palkastaan keskimäärin maksama työeläkemaksu on ollut noin 15 % (työntekijän ja työnantajan yhteensä), niin perässä tulevat maksavat 25 %. Työeläkeveljien suurin silmänkääntötemppu liittyy siihen, että he väittävät perustuslain vastaisesti työeläkeyhtiöön kerättyjen varojen ja perässä tulevien maksaman luvatun eläkkeen nauttivan perustuslain mukaista omaisuudensuojaa. Miten eläkeläis-Erkki tai Elina voisi nauttia omaisuudensuojaa omaisuudesta, jonka toiset (se ¾) antavat heille pakolla? Työeläkeveljet kehtaavat puhua perustuslaillisista oikeuksista asiassa, jossa ryöstetään pakolla perässä tulevien palkkoja suurten ikäluokkien eläkelupauksien täytetteeksi.

Demokraattisesti työeläkeveljien oma Tela vakuuttelee, että kyllä suomalainen työeläkejärjestelmä on maailman paras. Sosiaali- ja terveysministeriön ”valvovia” virkamiehiä pidetään kuin herkkusieniä pimeydessä tuhisemassa. Eikä heitä pahemmin tarvitsekaan kusettaa, koska suomalainen ”maan tapa” on pitänyt huolen siitä, että ministeriöt on täynnä poliittisesti sopivia, vaan ei päteviä. Ihan kansan suureksi iloksi.

Kuten Paavo Haavikko kumppaneineen ovat todenneet, Suomessa on vallassa kapitalistinen talous, sosialistinen hallinto, monopolistinen tuotanto sekä korporatiivinen päätöksenteko, jotka voivat muuttua vain murtumalla. Edes ”maan tapa” ei ole ikuinen, mutta siihen saattaa mennä seuraavat sata vuotta. Vaaleilla ei Suomea muuteta.

Keisarilla ei ole vaatteita

Valtakunnankontrolleria on syytetty siitä, että hän vain ilkeilee. Suomessa elää jostain syystä sellainen harha, että jos joku on johtava virkamies tai poliitikko tai yritysjohtaja, niin kyllä hän on varmasti sen ansainnut osaamisellaan: ”Jos kruunu antaa viran, niin jumala antaa jären.” Valitettavasti historia on jo osoittanut, miten pienillä aivoilla maailmaa on johdettu. Suomeen on syvästi istunut hallitusalamainen ajatus siitä, että kyllä ne johtajat kuitenkin ajattelevat meidän parastamme. Siksi paskaakaan keisaria ei sovi kritisoida, koska hän on kuitenkin on meidän keisari. Jos paljastaa, ettei keisarilla ole vaatteita, niin se on hallintoalamaisporukan mielestä ilkeilyä, josta pitää pahoittaa mielensä. Näiden tsaristis-kekkoslovakialaisten mielestä keisarille ei saa kertoa totuutta, koska keisari on aina oikeassa, vaikka todellisuus olisi jotain muuta.

1. Kreikan valtion neuvonantajana toiminut Harvardin taloustieteilijä Richard Parker            sanoo,   että Kreikka ei ole ollut varsinainen ongelma, koska se on pieni kansantalous, vaan se, että Kreikan heiluminen olisi heiluttanut eurooppalaisia pankkeja. Parkerin mukaan pankkeja olisi pitänyt kansallistaa, jotta vastuu olisi aktualisoitunut, eivätkä veromaksajat olisi joutuneet ainoiksi maksumiehiksi. Parker sanoo suoraan, että IMF:n ja EU:n harjoittama vyönkiristyspolitiikka on ajanut Kreikan vain pahempaan jamaan.

Stuppi, Rinne, taloustorakka O. Rehn ja loput kepulit ovat edelleenkin sitä mieltä, että EU:n politiikka on ollut oikeaa ja kreikkalaiset äänestivät väärin viime vaaleissa. Populisti-Timo on lähinnä huolissaan siitä, että ”laiskoille kreikkalaisille” on annettu suomalaisten veronmaksajien rahoja, vaikka rahat ovat menneet eurooppalaisille pankeille. Suomessa halutaan varsinkin ensi (porvari)hallituskaudella toteuttaa ihan ”vapaaehtoisesti” sitä talouspolitiikkaa, joka on ajanut Kreikan konkurssiin.

Tätä uusliberalistista kuristustaloutta ja EMU-politiikkaa rankasti arvostellut taloustieteen nobelisti Paul Krugman puolestaan sanoo, ettei Syrizan ohjelma ole tarpeeksi radikaali.

Keisarilla ei ole vaatteita – sen tietää nobelistikin.

2. Älypuhelin on varsinaista orwellimaista kieltä valvontalaitteelle, jolloin ihminen vapaaehtoisesti suostuu olemaan valvonnan ja seurannan kohteena, koska se on kuulema moternia ja ”älyä”. Näillä digihurmoshenkisillä ainoa äly onkin kännykässä. Samsung on kuulema varoittanut asiakkaita, että se ”älytelevisio” nauhottaa keskusteluja laitteen läheisyydessä.

Dägähype ruokkii ihmisten postmodernia narsismia selostaa ”ilmaisilla alustoilla” yksityisasioitaan, jotta valtiot/tiedustelupalvelut, lobbarit ja kauppamiehet sekä rikolliset voisivat heitä profiloida. Ketään yksityisihmistä ei kiinnosta, oliko joku eilen kännissä ja tänään krapulassa sekä toimiko vatsa aamulla ja mitä hän shoppaili viikonloppuna, mutta kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä se kiinnostaa.

Piilaakson digivelhojen lapsia opetetaan ehdottomasti ilman älylaitteita ja muuta digikrääsää, koska luovuus kukkii ihmisten päissä eikä teknisissä laitteissa. Kovimmilla digiasiantuntijoilla ei edes ole kännykkää, älykännykästä puhumattakaan Suomessa sen sijaan lattapäinen opetusministeri yhtä törpön TEKESin kanssa jauhaa tietoyhteiskuntajargonia ja haluaa lopullisesti tyhmentää ja asettaa lapsukaiset pienestä pitäen seurannan kohteiksi suomalaisella some-Mikkisofta-pilvipalvelu -koululla. Oh, jee. Tästä Orwell ei osannut edes haaveilla.

Huomattava osa peruskoulun päättävistä ei osaa kunnolla lukea eikä analysoida teksteistä, mikä on olennaista ja mikä epäolennaista. Opetusministeriön mielestä on siis huono asia, että joillakin teineillä on vielä luetun ymmärtämiskykyä. Siitä on pikaisesti päästävä eroon ”älykoululla”.

Keisarilla ei ole vaatteita – sen tietävät Piilaakson digivelhotkin.

3. Ylen johtoon kutsuttiin kehitysjohtaja suoraan älyvapauden valtakunnasta eli Duudsoneiden tuotantokunnasta. ”Aivot-pois”-visionääri Risto Kuulasmaa ei tiedä mitä tarkoittaa julkinen palvelu, se taitaakin olla ihan EVVK. Ensin YLE irtisanoi toimittajia ja sen jälkeen remmiin otettiin puhelinsoitolla postmoderni pelle keksimään älämölösomeohjelmaa sille luku- , kirjoitus- ja ymmärrystaidottomalle ”älykansalle”, jotka eivät jaksa lukea kirjoja tai katsella liian ”vaikeita” ohjelmia.

Somekansalle suunniteltu kevyzournalistinen lässytys PS eli Puoli Seitsemän ei ilmeisesti ole riittävän kevyttä, vaan tarvitaan aivot-kiinni Kioskia, kun ”siitä niin somessa tykätään”. Oireellista on, että YLE:een, siis koko kansan viestintäyhtiöön otetaan visionääriksi digihypeen hurahtanut humanisti, eikä journalistia. Journalismi onkin sana, joka ei sovi somekansan suuhun, koska kaikki on kato niin kivaa ja suhteellista ja silleen, mun fiilikset on tärkeempii ku mitkään tosiasiat.

YLE:stä on viimeisen 10–20 vuoden aikana savustettu kaikki oikeat toimittajat ulos tai eläkkeelle tai siirretty sivuun (tuottajiksi tai radioon). Ei siis ole mikään ihme, ettei suomalaisilla on kunnollista käsitystä maan ja maailman menosta. Niitä tietoja pitää hakea erikoisjulkaisuista ja ulkomaalaisesta mediasta. YLE murentaa itse asemaansa veronmaksajien rahoittamana julkisen palvelun yhtiönä.

Keisarilla ei ole vaatteita – YLE pitää ajaa alas ja tilalle kansalaisten ( jotka ovat eri asia kuin digihallintoalamaiset) julkinen palvelu.

4. Pellepuolue sekoomus on jo riisuttu, koska on kepulin vuoro? Valtakunnankontrolleri on blogissaan analysoinut useaan otteeseen sekoomuksen postmoternia alamäkeä Stubukan valinnasta lähtien ja kritisoinut digihype-Stuppia nimenomaan kaikesta muusta paitsi jopoista ja shortseista. Kansa näyttää valitettavasti nykyisessä sekoomusryvetyksessä unohtavan, että kepu pettää aina. Kepun loistokatraassa on ovat ehdokkaina niin suoraselkäiset pissittäjät kuin Kauko Juhantalo ja Mauri ”itse kepuli” Pekkarinen. Lisäksi Matti ”lautakasa & nuorisosäätiö” Vanhanen ja taloustorakka Olli Rehn sekä Antti ”nuorisosäätiö” Kaikkonen ovat tyrkyllä. Talvivaaran tien Suomen pahimmaksi talous & ympäristökatastrofiksi silottanut entinen ympäristöministeri Paula ”karaåke” Lehtomäki on tietenkin myös ehdokkaana. Timo ”ei tarvitse ilmoittaa vaalirahoitusta, kun ei ole sanktioita” Kalli nauttinee näissäkin vaaleissa maakunnallista tukea sekä satakuntalaisten elintarvikeyritysten ja ydinvoimayhtiöiden tukiaisia. Onhan hänen tyttärensä suojatöissä lobbarina Energiateollisuus ry:ssä. Paavo V. on tietenkin aina mukana sekä sinisten silmälasien narsistilaulaja Mikko Alatalo. Kaukana ovat ne ajat, kun Alatalo esitti toimittajana kriittisiä kysymyksiä....Vain lääkejätti Pfizerin kanssa aikoinaan terveysvisiointia harjoittanut Esko Aho ja Nokian Microsoftin syliin ajanut Jorma Ollilla puuttuvat kepun vahvalta vaalilistalta.

Kun maakuntien miehet halusivat mm. saada helpotusta rakennuslakiin, he ryhtyivät tukemaan Nova-KMS-KEVA -kaavoituspelioperaatioilla sopivia kansanedustajaehdokkaita, osin kokoomuslaisia, mutta pääosin kepulaisia. Esimerkiksi Paula Lehtomäki sai 40.000 euroa, Mauri Pekkarinen 15.000 euroa, Anu Vehviläinen 15.000 euroa, Matti Vanhanen 10.000 euroa, Seppo Kääriäinen 15.000 euroa ja Timo Kalli 40.000 euroa Kehittyvien Maakuntien Suomen -poikien kaavoituskorruptiorahaa. Aikoinaan Keskustapuolueen pieleen menneen Pasilan puoluetalohankkeen pelastajaksi saatiin valtio eli veronmaksajat- ”Yleishyödyllisessä rakennuttajassa”, Nuorisäätiössä eletään yhtä pelossa kuin ”yleishyödyllisissä” kokoomuksen SATO:ssa ja demareiden, erityisesti vantaalaisten VVO:ssa. Pekkarinen onnistui elinkeinoministerinä jakamaan melkein miljoonan konkurssikypsälle kepuystävälliselle Suomi-Soffalle ja sai Soffa-firmalta 5.000 euroa vaalitukea.

Maalaisliiton johtaja Sipilä on sanonut, että poliittiset virkanimitykset ovat vanhanaikaisia, mutta tuleva hallitus tulee nimittämään ennätysmäärän kepulaisia avautuviin johtajavirkoihin. Ennätysmäärä tukiaisia tullaan jakamaan kepua lähellä oleville yrityksille. Laatikkokauppojen ja muiden ”yleishyödyllisten tahojen”rakentamista tullaan helpottamaan maakunnallisen tasa- arvon nimissä. Kaikki tämä on jo luettavissa Kepun ns. vaaliohjelman rivien välistä, koska se ei sisällä mitään mainitsemisen arvoista.

Keisarilla ei ole vaatteita – kepu pettää aina.