maanantai 13. marraskuuta 2017

Suomi 100 : Oikeusvaltion tuolla puolen

Korkein hallinto-oikeus päätti 20.12.2016 ( 5423/2016), että eduskunnan vierailijalistat ovat julkisia. Keväästä 2017 lähtien vierailijalistat on tuhottu päivän päätteeksi. Tästä touhusta on vastuussa eduskunnan kansliatoimikunta, jonka jäsenet ovat Maria Lohela (ps./ nyk. Sin. kohta ei, vaan Ike), Mauri Pekkarinen (kesk.),varapuhemiehenä Arto Satonen (kok), Eero Heinäluoma (SDP), Jukka Kopra (kok), Markus Lohi (kesk.) ja Anne Louhelainen ( Sin.). Varajäseniä ovat opposition edustajat Heli Järvinen (vihr.), Silvia Modig (vas.), Päivi Räsänen (kd) ja Stefan Wallin (RKP).

Minkä käsityksen suomalaisesta kansanvallasta ja oikeusvaltiosta antaa se, että kansanedustuslaitos ei noudata korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä? Se ei näytä hetkauttavan kansakuntamme parhaimpia. Jopa ihmisoikeuksiin erikoistunut vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto on puolustanut eduskunnan kansliatoimikunnan mielivaltaista ja lainvastaista menettelyä. Jotakin todella olennaista niiden vierailijalistojen on kerrottava suomalaisesta ”demokratiasta”, koska ne halutaan niin visusti pitää piilossa kansalaisilta.

Suomen ykköslakiasiantuntijoihin kuuluva Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on sitä mieltä, että eduskunta rikkoo vierailijalistakiistassa julkisuus- ja arkistolakia. Mutta kuka laittaisi eduskunnan ruotuun? Eduskunnassa (ainakin persut ja tosisiniset sekä sekoomuksen sisu-osasto) ollaan oltu kovin huolissaan siitä, että kansalaiset eivät noudata maahanmuuttoviraston ja KHO:n päätöksiä, vaan suojelevat paperittomia pakolaisia. Kansalaisille on suunniteltu rangaistuksia tästä kurittomuudesta. Minkälaisia sanktioita Arkadiamäen sirkus aikoo asettaa itselleen niskuroinnista korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä, julkisuuslakia ja arkistolakia vastaan?


************************

Korkein hallinto-oikeus, KHO on esiintynyt julkisuuslain edistäjänä, vaikka muun muassa ns. Tiitisen lista pysyy tiiviisti salaisena. KHO on muun muassa vaatinut ns. Kreikka-vakuuspapereiden julkistamista, jotka sitten julkistettiinkin. Ministeriöiden, julkisten laitosten ja kuntien tapana on kieltää varmuuden vuoksi ikävien päätösten ja tietojen julkisuus vedoten EU:hun tai yrityssalaisuuksiin. Yleensä hallintokunnat ovat sentään noudattaneet oikeuden päätöstä.

Esimerkiksi Suomen Pankki kieltäytyi luovuttamasta toimittaja Olli Ainolalle tietoja pankkivaltuuston 1977–1998 kokouksien keskusteluista. KHO kumosi päätöksen (KHO 10.12.2001 taltio 3007) ja palautti asian pankkivaltuustolle uudelleen käsiteltäväksi. Pankkivaltuuston mielestä Euroopan unionin lainsäädäntö esti eräiden tietojen antamisen, joten se antoi vain osan tiedoista. Toisessa samaa asiaa koskevassa päätöksessä KHO katsoi tämänkin perusteen osittain pätemättömäksi.

Maa- ja metsätalousministeriö on kieltäytynyt luovuttamasta suomalaisten viljelijöiden Euroopan unionin ja kansallisia tukitietoja. Liikenne- ja viestintäministeriön päätöksestä kieltäytyä antamasta talouspoliittisen ministerivaliokunnan Sonera Oyj:tä koskevia asiakirjoja liitteineen, konsulttien ja neuvonantajien muistioita ja laskutusta liittyen Soneraan ja valtion omistajaohjaukseen. Työministeriö on pimittänyt Euroopan sosiaalirahaston, ESR:n tukien takaisinperintäpäätöksiä ja valtionvarainministeriö Suomen Säästöpankkia, STS-pankkia ja Skopia koskevia erityistarkastusmuistioita ja oikeudellisia lausuntoja. Kaikki nämä KHO oli katsonut ainakin pääosin julkisiksi. KHO on myös pitänyt julkisena esimerkiksi vakuutuslääkäreiden nimiä (KHO 2014:83).

Vaikka korkein hallinto-oikeus on katsonut useita ministeriöiden ja kuntien ei-julkisiksi julistamia asiakirjoja julkisiksi, on KHO:kin mielellään halunnut pitää pimennossa Tiitisen listan lisäksi monia papereita, esimerkiksi ulkoministeriön ja puolustusministeriön turvallisuusasiakirjoja sekä sosiaali- ja terveysministeriön lääketieteellisiä tietoa koskevia asiakirjoja.

Korkeimman hallinto-oikeuden perusteista on usein vaikeaa saada selkoa, joten julkisuusasioista valittavien kansalaisten ja toimittajien on jatkuvasti etsittävä julkisuuden rajoja. Esimerkiksi prosessioikeuden professori emeritus Jyrki Virolainen on arvostellut KHO:n Tiitisen listan salaamispäätöksen perusteluja: ”Ilmaisu 'ei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen asiakirjasta vaaranna valtion turvallisuutta' sisältää suomeksi käännettynä ajatuksen, jonka mukaan listan julkistaminen voi vaarantaa jotenkin valtion turvallisuutta. Ei ole kuitenkaan konkreettista näyttä siitä, että listan julkistaminen voisi vaarantaa Supon kansainvälisiä toimintaedellytyksiä. Tästä on vain asian osallisen eli Supon sana.” Perusteluissa tulisi Virolaisen mukaan aina arvioida sekä asiaa puoltavia että vastustavia näkökohtia. Niitä ei KHO:n Tiitisen lista -päätöksessä ole tehty, eikä suurimmassa osassa korkeimman hallinto-oikeuden muissakaan päätöksissä. Lisäksi KHO:lla on tapana jättää ottamatta kantaa kaikkiin valitusperusteisiin. Tiitisen listan tapauksessa KHO päätyi siihen, että listan julkistaminen voisi vaarantaa valtion turvallisuutta ja jätti ottamatta kantaa siihen, että voisiko listan julkistaminen vaarantaa listalla olevien ihmisten oikeusturvaa.

Oikeusvaltioperiaatteen kannalta on kestämätöntä, että kansalaiset joutuvat hakemaan julkisten asiakirjojen saatavuutta oikeudesta, kun hallintokuntia ei huvita luovuttaa niitä. Erityisen törkeäksi tilanne muuttui, kun Sipilän ”normitalkoohallitus” päätti ensitöikseen nostaa oikeusmaksuja reippaalla kädellä samaan malliin kuin sote-maksukattoa. Monet kunnat, kuten Helsinki ja Turku ovat ”häirinneet” bisnes-sotehalllituksen ”kestävyysvajetalkoita” ja jättäneet köyhiä ja pitkäaikaissairaita rasittaneiden maksujen korottamisen Sipilän kiusaksi tekemättä. PM jopa uhkasi kuntia sote-maksujen pakkonostolla.

Mutta tuomioistuinmaksulakia ei ole kukaan voinut estää, eikä lakia edes käsitelty perustuslakivaliokunnassa. Esimerkiksi hallinto-oikeusmaksut nousivat kertalaakista kaksinkertaisiksi, markkinaoikeusmaksut jopa monenkertaisiksi. Nykyisin KHO:n päätöksistä joutuu pulittamaan 500 euroa, vaikka ei edes saisi valituslupaa. Kansalaisten vero-, parkkisakko-, kunnallis- ja julkisuuslakivalitukset ovatkin romahtaneet. Pk-yrittäjillä ei ole enää Suomi 100 -maassa taloudellisia mahdollisuuksia valittaa markkinaoikeuteen esimerkiksi kilpailutusasioissa.



************************


Suomi 100 -juhlinta tuntuu olevan arvoton näytelmä. Oikeusministeriö leikkii demokratian edistämishankkeessaan lumetodellisuudella, mutta ei ole kiinnostunut lainsäädännön tasosta demokratian, kansalaisoikeuksien ja oikeusturvan kannalta. Maassa on hallitus, jonka lakihankkeet ovat niin surkeita, että ne törmäävät tuon tuostakin perustuslakiin. Konsultti- ja kilpailutustoimet ovat usein laittomia, lakeja valmistelee esteellisiä konsultteja ja ns. ajatuspajojen ex-perttejä, maakuntavaalitkin on jo uhattu jättää järjestämättä...

Onko Suomen sisukas, mutta hallintoalamaiseksi rutistettu kansa todellakin ansainnut tämän?

#suomi100


ps. Eduskunnan kansliatoimikunta päätti lopulta ”julkistaa” vierailijalistat, mutta jatkaa niiden tuhoamista päivän päätteeksi. Tosiasiassa kansliatoimikunta käsitteli asiakirjojen tuhoamista ja niiden julkistamista koskevia oikaisuvaatimuksia. Toivottavaa on, että joku oikaisua vaatineista valittaa hallinto-oikeuteen arkistolain ja tosiasiallisesti (de facto) julkisuuslain rikkomisesta. On kohtuutonta, että kansalaisen pitäisi joka päivä pohdiskella haluaako hän tietää eduskunnan vierailijat vai ei.

Suomi on tunnetusti propagandan suurvalta, niin kuin Paavo Haavikko aikoinaan totesi. Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi pelataan sillä jargonilla, että Suomi on yksi maailman demokraattisimmista ja avoimimmista yhteiskunnista.









Lähteitä:


Arolainen, Teuvo. KHO ja julkisuusperiaate.


Professori: Eduskunta rikkoo vierailijalistakiistassa julkisuus- ja arkistolakia

Sutinen, Teija. Eduskunta päätti tehdä vierailijalistoista julkisia. Helsingin Sanomat 12.10. 2017.


Virolainen,Jyrki: blogi.



tiistai 22. elokuuta 2017

Suomi100: Demokratiaa – mutta vain tietyillä ehdoilla



Valtakunnankontrolleria hämmästyttää (ainakin leikisti) tämä Suomi100:n pönöttävä juhlinta kuin entisessä Neuvostoliitossa. Esitellään suuria suomalaisia saavutuksia ja viedään koodausta bussilla Afrikkaan.


Demokratia kansanvaltana ymmärrettynä ei ole koskaan ollut Suomen erikois-osaamisaluetta, vaikka siitä puhutaankin suomalaisen kulttuurin perustana. Sisällissodan vuoksi maahan luotiin presidenttivetoinen perustuslaki. Lakia rustannut Ståhlberg ei luottanut kansaan, koska se saattoi ”ajatella väärin” ja vaikka kapinoida. Eduskunnalla piti olla päällystakkina vahva presidentti.



Myöhemmin kansanedustajien päällystakkina, eduskunnan pääsihteerinä on toiminut suojelupoliisin pitkäaikainen johtaja, Seppo ”Isi” Tiitinen (kesk.), Bulgarian poikien kauhu. Suurvalloissa on tapana valita salaisen palvelun miehiä presidenteiksi, mutta Suomessa ne istutetaan kansanvallan kehtoon, eikä asiasta käydä mitään keskustelua. Monen kansanedustajan suu on ollut supussa yksinkertaisesti Tiitisen hallussa olevien tietojen vuoksi. Tiitinen oli muutenkin todella sopiva, vaan ei pätevä kansanvallan johtavaksi virkamieheksi, koska hän on syyllistynyt naishakijan syrjintään Supossa.



Kekkosen aikana perustuslakia venytettiin äärimmilleen. Sen jälkeen presidentin valtaa ryhdyttiin kaventamaan, koska kansalaiset saivat suoraan äänestää maamme johtajan. Ilmiö on samantyyppinen kuin se, että kun jokin ammattiala naisistuu, niin arvostus, työehdot ja palkkataso alenevat. Eihän kansalaisille voi antaa liikaa valtaa. Ajatus ”väärin ajattelevasta” kansasta istuu tiukassa poliittisen korporatiivisen nomenklatuuran mielissä. Sillä perusteella voidaan kätevästi estää kansalaisten demokraattisia oikeuksia.





********************************************



Oli suorastaan surkuhupaisaa seurata Suomi100:n kunniaksi esitettyä arvotonta näytelmää, jota Helsingin kokoomus ja vihreät kutsuivat ”pormestarivaaliksi”. Kun maassa pidettiin kuntavaalit, keksivät stadin valtapuolueet kusettaa äänestäjiä sillä, että he nyt äänestäisivät pormestarista, vaikka kuntalaki ei tunne pormestarivaalia ja lain mukaan pormestarin, kuten kaupunginjohtajankin valitsee valtuusto. Aktiivivihreiden ominaisuuksiin ei ilmeisesti (enää) kuulu luku- ja ymmärrystaito, koska nämä valopäät kehtaavat väittää ihan vakavissaan että hum.kand. Anni Sinnemäki (vihr.) äänestettiin kaavoituksen apulaispormestariksi. Kansalaisille annettiin ymmärtää, että he ovat kuntavaaleissa äänestämällä legitimoineet poliittiset virkanimitykset.



Muualla Euroopassa kansalaiset saavat äänestää suoralla kansanvaalilla pormestareita. Ehkäpä Suomessakin sitten, kun kuntien tehtävät on minimoitu ja pormestarista on tullut pelkkä seremoniamestari. Sellainen on Suomen kansanvalta, että kansa saa äänestää hahmoja, joilla ei ole oikeasti valtaa: idolseissa ja muissa vaaleissa.



No, entäs sitten nämä ”kansan valitsemat” kansanedustajat ja valtuutetut? Heillä olisi valtaa, mutta suomalainen ”maan tapa” vie näitä narsistipupuilta vallan. He suostuvat oman uran etenemisen vuoksi toimimaan perustuslain vastaisesti ja painamaan sitä nappia, mitä isommat pojat sanovat. Suomessa varsinkin hallituspuolueiden kansanedustajat asetetaan tiukkaan ryhmäkuriin vastoin perustuslakia, jonka mukaan ”edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” (Suomen perustuslaki 29 §).



Hallituksen toimintakyky edellyttää sitä, että hallituspuolueet sopivat ohjelmasta ja silloin pitäisi kansanedustajien päästä vaikuttamaan asiaan. Valitettavasti ”maan tavan” mukaisesti lobbareilla ja etujärjestöillä (eli vaalirahoittajilla) on enemmän vaikutusvaltaa hallitusohjelmaan kuin kansanedustajilla, joille ilmoitetaan, että näin on so-vittu. ”Maan tavan” mukaisesti hallituspuolueiden kansanedustajien velvoitetaan antamaan tukensa hallitukselle sellaisissakin asioissa, joista ei ole missään edes sovittu. Suomessa eduskunta onkin vastuussa hallitukselle eikä hallitus eduskunnalle.



Ns. pormestarivaalin lisäksi Suomessa esitetään valtiopäivien aikana joka viikko arvoton näytelmä, jota kutsutaan eduskunnan kyselytunniksi. Kyseessä on käsikirjoitettu tosi-TV-ohjelma parhaasta päästä. Taannoin herätti suurta pahennusta se, että ryhmäpiiskuri Antti Lindtman (SDP) oli laatinut puhemiesneuvostolle listaa sopivista ja ei-sopivista demareista eduskunnan kyselytunnille. Eduskunnan puheenjohtajien juntta eli puhemiesneuvosto pitää ihan itse huolen siitä, että takarivin kansanedustajat, puoluejohdon kannalta liian ikävät tai ikäviä kysymyksiä esittävät eivät koskaan pääse esiintymään kyselytunnilla. Kyselytuntia ei koske minkäänlainen demokratia, jonka mukaan esimerkiksi jokainen kansanedustaja saisi esittää vuodessa yhtä monta kysymystä. Kyseinen tosi-TV-ohjelma onkin retoriikan ja pikku-kohujen keskustelukerho, jossa asemoidaan vaaliteemoja.



Kansanedustajat voivat tietysti aina esittää kirjallisia kysymyksiä ministereille. Se on kuitenkin yhtä turhauttavaa kuin kuntalaisten kuntalaisaloitteiden tekeminen. Kumpikaan ei johda edes tosiasioiden tunnustamiseen, perusteluista puhumattakaan. Lukuisia ministereiden kirjallisia vastauksia lukeneena valtakunnankontrolleri ihmettelee, mistä ministeriön virkamiehille oikein maksetaan – ministereistä puhumattakaan.





********************************************





Kunnanhallinnossa toimivat myös samankaltaiset kurin ja järjestyksen pakko-ryhmäpäätökset ainakin suurimmissa valtuustoryhmissä. Vaikka ryhmäkuria ei olisi suoranaisesti asetettu, jokainen tietää, että pullikointi johtaa vaikeuksiin: Ei puolueessa asemia, ei lautakuntapaikkoja, ei etuisuuksia. Turun kokoomuksesta eronnut valtuutettu Pauli Kossila totesi: ”En minä tiedä mistä nämä päätökset tulevat. Ryhmälle vain ilmoitetaan, että näin on sovittu.” Turun kokoomuksella on Turun mafian keskeisenä toimijana selkeä periaate toimia vaalirahoittajien, pääasiassa kiinteistönjalostajien tahdon mukaan. Tämän lisäksi ryhmän eliitti on ottanut lautakuntapaikkojen jaossa joulupukin roolin. Turun kokoomus päättää minkälaisia lautakuntapaikkoja kukin ryhmä saaja jopa sen, kenet lautakunnan jäseneksi toinen puolue saa nimittää. Uusin väline muiden ryhmien kesyttämiseksi on ns. hallitussopimus, jolla sitoutetaan muut (parempien) lautakuntapaikkojen vastineeksi. Vaikka Turun tauti on tunnetusti härskiä sisäpiirin junttakorruptiota, kyllä muissakin kunnissa osataan.



Valtuutettujen ja kansanedustajien valikoituminen alkaa jo vaaleista. Ehdokkaaksi saattaa päästä, varsinkin kuntavaaleissa helpostikin, jos on puolueen jäsen tai paikallinen julkkis. Pääseminen valtuustoon, varsinkin suurimmissa kaupungeissa vaati huomattavaa vaalirahoitusta, jolloin köyhillä ja korruptoitumattomilla ei juuri ole asiaa valtuustoonkaan. Valtuustossa pikkupoliitikot oppivat korruption perusteen kaavoitus- ja rakennus-hankkeissa. Eduskuntavaaleissa vaalirahan merkitys korostuu, joten sitä pitää hankkia eri tavoin ja jäädä kiitollisuudenvelkaan vaalirahoittajille.



Suomessa on juhlittu sitä, että nykyisin valtuutettujen tulee ilmoittaa sidonnaisuutensa. Se ei kuntalaisia paljon lämmitä, kun selviää että enemmistö valtuutetuista – tai ainakin kunnanhallituksen ja kaavoituslautakunnan jäsenistä istuu osuuskaupan, osuuspankin tai muiden kaavoitusta ja rakentamista puuhaavien organisaatioiden hallinnossa. Kun korruptiota ei kutsuta korruptioksi ”maan tavan” mukaisesti voidaan puuhailla hyvässä hengessä kansalaisia ja äänestäjiä kuulematta vaalirahoittajien tavoitteiden edistämiseksi. Sitä kutsutaan kuulema ”demokratiaksi”, politiikaksi ja konsensukseksi tai kompromissien tekemiseksi.





********************************************





Euroopan unioni on epäilemättä vienyt kansallista lainsäädäntö- ja budjettivaltaa, vaikka meille on selitetty, että kyllä voidaan kaikenlaista tehdä EU:sta riippumatta. Lisäksi olemme kuulema olleet vaikuttamassa johonkin muuhunkin kuin siihen että Saksa ja Ranska eivät sodi. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin muuhun kuin 141-maataloustukeen suomalaiset poliitikot ovat vaikuttaneet unionissa. Aikoinaan EU:ssa esimerkiksi päätettiin, että Ranskassa saa jatkaa sokerijuurikkaan viljelyä jopa siinä määrin, että sokeria tuotetaan kaksinkertaisesti maan tarpeisiin. Samaan aikaan Suomen piti leikata sokerijuurikas-tuotantoa. Me siis maksamme ranskalaisille jusseille juurikkaan ylituotannosta ja sitten Dansukkerille, että se vie EU-ylijäämäsokeria ns. kolmansiin maihin.



Kuten Paavo Haavikko totesi aikoinaan, Suomen on hyvä olla niiden pöytien alla, joiden päällä meidän asioistamme päätetään. Suomalaisia, kansainvälisesti naiiveja poliitikkoja ja virkamiehiä viedään kuin pässiä narussa. Kun small talkilla kehutaan, meidän edustajamme luulevat sen oikeasti merkitsevän jotakin ja ennen kuin he huomaavatkaan, Suomen ja suomalaisten etujen yli on kävelty. Mutta tärkeintähän on olla mukana Eurooppa-clubissa nettomaksajana.






Brexitistä on puhuttu suuren Eurooppa-projektin romahduksena ja nyt monet EU-intoilijat toivovat, että Isoa-Britannian rangaistaan mahdollisimman rankasti Eurooppa-tottelemattomuudesta. Brexitillä pelottelusta on tullut kansanvaltaa vastustavien älypäiden harrastus. He jaksavat toistella, miten paljon EU-eroa ajanut ryhmittymä valehteli. Samat eurosivistyneet unohtavat autuaasti kuinka paljon meille valehdeltiin ennen EU-kansanäänestystä: nyt ei äänestetä EMU:sta, 141-tuki on neuvoteltu jne. Mutta ilmeisesti kansanliikkeen ja ”väärin ajattelevien” valehteleminen on paljon vakavampaa kuin se, että hallitus valehtelee kansalaisilleen. Kuinka tyhmänä euroeliitti oikein pitää kansalaisia? Ehkä britit yksinkertaisesti saivat tarpeekseen EU-byrokratiasta ja -korruptiosta ja siitä, että EU:ssa ei noudateta edes omia sääntöjä.



Suomen euro- & natoeliiitin ykköskorruptiomies Martti ”kerro paljonko saan” Ahnesaari ilmoitti taannoin, jotta kansanäänestyksiä ei tule järjestää. Kuulema vain Sveitsissä voidaan sellaisia puuhailla, mutta ei missään tapauksessa Suomessa. Kansanäänestys onkin juntta- & kabinettipolitiikkaan vihkiytyneille ”demokraateille” äärimmäisen ikävä menetelmä, koska se voi aina yllättää. Siksi EMU:sta ei voitu äänestää, ja siksi lainsäädäntöä ei muuteta sveitsiläiseen suuntaan, jotta kansanäänestyksiä olisi pakko järjestää, kun riittävän moni kansalainen sitä haluaa. Kansanäänestykset ovat todellisuudessa ainoa tapa, jolla kansalaiset voivat oikeasti kontrolloida poliittisia päätöksiä. Muutoinhan nämä ”kansamme valitut” puuhaavat mitä haluavat ja vetoavat vaaleissa toissijaisiin asioihin, kuten äänestäjien sosiaaliluokkaan tai koulutukseen tai ryhmäkuuluvuuteen. Suomen vaaleissa ei oikeasti rangaista hölmöistä päätöksistä, sen todistaa esimerkiksi Maalaisliitto/Keskustan pysyminen Suomen suurimpiin kuuluvana puolueena. Eduskuntavaaleissa osa kansalaisista vain haluaa antaa turpiin hallitukselle, siksi hallituspuolueet menettävät vaaleissa ja oppositio voittaa, vaikka ei olisi tehnyt yhtään mitään. Iso kuva ei muutu.





********************************************





Suomessa kansalaisilla ei ole minkäänlaista kuluttajasuojaa eduskunta- ja kuntavaaleissa. Vaalien jälkeen ”kansamme parhaimmisto” puuhaa vaalirahoittajia, etujärjestöjä ja lobbareita kuultuaan aivan jotain muuta kuin mitä vaalien alla luvattiin. Bernerin maa- vesi- ja ilmatilan yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä ei ollut mitään tietoa ennen vaaleja. Bisnes-sote-uudistuksesta maakuntahimmeleineen ja ns. valinnanvapauksineen ei ollut mitään tietoa ennen eduskuntavaaleja. Geeni- ja potilastietojen myyminen kaikenkarvaiseen kehittämiseen sote-uudistuksen vanavedessä on tullut täytenä yllätyksenä. Vielä törkeämmäksi asian tekee se, että hallitus aikoo myydä kansalaisten henkilökohtaiset tiedot, eikä kansalaisilla tule olemaan mitään mahdollisuutta estää sitä. Alkaa olla demokraattinen oikeusvaltio muisto vain näin Suomen satavuotissynttäreiden kunniaksi.



Esimerkiksi Ruotsissa puolueet ovat muodostaneet blokkeja, jotka kertovat selvästi, mitä he aikovat vaalien jälkeen tehdä. Tätä ei Suomeen haluta, koska hallituslehmän-kauppapeli pitää olla vaalirahoittajia ja valllankahvaan pääsemistä varten. Se sijaan on ehdotettu listavaalia, joka sementoisi vielä pahemmin puoluiden sisäpiirin vallan Suomen kaltaisessa ”maan tavan” mukaisessa slaavilaisessa ”pulinat pois” -kulttuurissa.Ruotsissa poliitikot joutuvat perustelemaan ja argumentoimaan päätöksiään kansalaisille aivan toisella tavalla.



Meille opetetaan koulussa hienoa vallan kolmijako-oppia. Suomessa siitä on jalostettu ihan oma ”maan tavan” mukainen mallinsa, jossa eduskunta on vastuussa hallitukselle, hallitus kuuntelee vaalirahoittajien, lobbareitten ja etujärjestöjen tahtoa. Ministeriöt ja myös ”puolueettomaksi” mainostettu oikeuslaitos on täynnä poliittisia suojatyöläisiä. Sopivat, vaan ei pätevät hallinnoivat, visioivat, laativat lakeja ja tekevät tuomioistuinpäätöksiä. Tätä pidetään aivan normaalina ”maan tapana”. 


 



Tärkein syy siihen, miksi Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeus-sopimukseen vasta 1990 (muut pohjoismaat 1950-luvulla) oli juuri tämä sodanjälkeinen ”maan tavan” mukainen poliittinen oikeusjärjestelmä. Onneksi Euroopan neuvostoon ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet myös sellaiset maat, kuten Venäjä, joiden ilmiselvät ihmisoikeusongelmat rasittavat ihmisoikeustuomioistuinta. Suomi on saanut moninkertaisesti langettavia tuomioita verrattuna muihin pohjoismaihin, mutta ei se pahemmin suomalaista eliittiä hetkauta. Poliittisen oikeuden kukkanen, korkein hallinto-oikeus on ollut langettavista tuomioista sitä mieltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ymmärrä suomalaista järjestelmää. No, ei ymmärräkään, koska ”maan tapa” ei ole oikeusvaltion tapa toimia.





********************************************





Nykyinen hallitus on Suomi100:n kunniaksi joka käänteessä kaventanut kansalaisten demokraattisia ja kansalaisoikeuksia. Hallitus aloitti nostamalla tuomioistuinmaksut pilviin, jolla varmistetaan se, etteivät kansalaiset voi enää valvoa rakennus- ja kaavoitus-korruptiota sekä kunnan toiminnan laillisuutta. Samalla Pk-yrittäjille tuli taloudellisesti mahdottomaksi valittaa oligarkkikilpailutuksista markkinaoikeuteen. Bisnes-sote edellyttää, että oikeat tahot saavat ryhtyä lypsämään verorahoja. Sipilän hallitus on noudattanut Kehittyvien Maakuntien Suomen ja muiden vaalirahagrydereiden agendaa maankäyttö- ja rakennuslain löysäämiksi ja valituskieltojen asettamiseksi.



Edellinen hallitus laaditutti valtionvarainministeriössä uusliberalistisen kuntalain, jossa makrotalous ajoi kaikki perustuslaissa vahvistetun kuntalaisten itsehallinnon yli mennen tullen. Kuntalaisille ei annettu mitään eväitä valvoa kunnan toiminnan laillisuutta. Sipilän hallitus jatkoi makrotalouslinjalla ja nosti asiakasmaksukattoa kaneetilla,että on parempi nostaa niitä maksuja siellä kunnissa. Sen jälkeen, kun monet suuret kaupungin jättivät maksut korottamatta, pääministeri Sipilä alkoi kiukutella ja uhkailla. Tällä valtion tuet kupanneella ja valtionyhtiötä kusettaneella mukavalla bisnesmiehellä ei näytä todellakaan olevan mitään käsitystä siitä, mitä yhä korkeammat asiakasmaksut merkitsevät sote-palveluiden suurkuluttajille, (moni)sairaille ja köyhille kansalaisille.



Juu, kyllä muuallakin maailmassa on korruptiota, poliittisia virkanimityksiä ja lehmänkauppoja. Muualla Euroopassa se ei ole vain niin yleistä ja aukotonta. Suomalaiset eivät tunnu näkevän sitä, koska ”maan tapa” on sosiaalistettu meille normaalina toimintana. Sen sijaan maassa asuvat ulkomaalaiset ymmärtävät aika nopeasti, mistä on kyse. Eräs englantilainen pankkimies hämmästeli valtakunnankontrollerille poliitikkojen istuttamista pankkien ja vakuutusyhtiön hallintoon. Isossa-Britanniassa moinen ei tulisi kuuloonkaan.



Suomalainen ”maan tapa” kulminoituu korporatiiviseen päätöksentekoon, jossa ulkoparlamentaariset voimat päättävät sosiaaliturvasta, erityisesti eläkeasioista ja verotusasioista. Kansanedustajapuput sallivat työeläkeveljien sanella heille päätökset. Suomalainen työeläkejärjestelmä on perustuslaiton pyramidihuijaus, joka pakollisena järjestelmänä aiheuttaa noin puolet palkansaajan maksettavista veroista. Veroista ja veroluonteisista maksuista ja sosiaaliturvasta päättäminen on perustuslain mukaan eduskunnan tehtävä. Napin painaminen vallan kaapanneiden ulkoparlamentaaristen voimien käskyn mukaan on perustuslain pyyhkimistä perseeseen.

Maailman paras eläkejärjestelmä” perustuu siihen, että sen laatineet suuret ikäluokat kuppaavat hulppeat eläkkeet, vaikka ovat maksaneet tuottoineen vai ¼ siitä, mitä heille aiotaan eläkkeinä maksaa. Perässä tulevat pienet, huonosti työllistyneet ikäluokat maksavat ¾ laskusta. Siksi ei ole ihme, että kun suurten ikäluokkien palkastaan keskimäärin maksama työeläkemaksu on ollut noin 15 % (työntekijän ja työnantajan yhteensä), niin perässä tulevat maksavat 25 %. Työeläkeveljien suurin silmänkääntötemppu liittyy siihen, että he väittävät perustuslain vastaisesti työeläkeyhtiöön kerättyjen varojen ja perässä tulevien maksaman luvatun eläkkeen nauttivan perustuslain mukaista omaisuudensuojaa. Miten eläkeläis-Erkki tai Elina voisi nauttia omaisuudensuojaa omaisuudesta, jonka toiset (se ¾) antavat heille pakolla? Työeläkeveljet kehtaavat puhua perustuslaillisista oikeuksista asiassa, jossa ryöstetään pakolla perässä tulevien palkkoja suurten ikäluokkien eläkelupauksien täytetteeksi.



Demokraattisesti työeläkeveljien oma Tela vakuuttelee, että kyllä suomalainen työeläkejärjestelmä on maailman paras. Sosiaali- ja terveysministeriön ”valvovia” virkamiehiä pidetään kuin herkkusieniä pimeydessä tuhisemassa. Eikä heitä pahemmin tarvitsekaan kusettaa, koska suomalainen ”maan tapa” on pitänyt huolen siitä, että ministeriöt on täynnä poliittisesti sopivia, vaan ei päteviä. Ihan kansan suureksi iloksi.




Kuten Paavo Haavikko kumppaneineen ovat todenneet, Suomessa on vallassa kapitalistinen talous, sosialistinen hallinto, monopolistinen tuotanto sekä korporatiivinen päätöksenteko, jotka voivat muuttua vain murtumalla. Edes ”maan tapa” ei ole ikuinen, mutta siihen saattaa mennä seuraavat sata vuotta. Vaaleilla ei Suomea muuteta.














torstai 22. kesäkuuta 2017

Tästä Orwell ei pystynyt edes haaveilemaan



Valtakunnankontrolleri on ollut kiireinen ja sen jälkeen pitänyt lomaa. Meno maassamme ja maailmassamme alkaa olla siinä pisteessä, ettei siitä voi tehdä edes satiiria, koska ne tekevät se itse. Mutta mukana ollaan:



1.


Digihypehurmoksessa meille on uskoteltu, että kaikki mikä on digiä, on hienoa, edistyksellistä ja hyvää. On vain jäänyt kertomatta, kenelle se on hienoa, edistyksellistä ja hyvää. Digifirmat ja muut hypenakkikioskit ovat rahastaneet valtiota, kuntia ja yrityksiä. Tukirahoja ja löysiä hankevaroja on löytynyt jokaiselle hakijalle, joka on osannut kirjoittaa paperille ”tietoyhteiskunta”.




”Sujuvammat ja nopeammat lupa- ja luovutusprosessit vapauttaisivat myös yritysten panostusta varsinaiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan.”



Esineiden internet (IoT) vuotaa ja mahdollistaa sen, että ”äly”televisiot ja ”äly”paahtimet vakoilevat omistajiaan ja asukkaittaan. Microsoftin tai Googlen pilvipalveluihin yhteydessä olevat robottiautot voidaan hakkeroida ja kaapata. Palkkamurhaajien, vakoilijoiden, varkaiden ja profiloijien työ tehdään entistä helpommaksi. Jatkossa on parasta ostaa kotitalouskoneet kierrätyskeskuksesta tai poistaa netin käytön mahdollistavia osia uusista laitteista.





2.


Sote-tietojen rakentaminen yhteen isoon tietokantaan, johon tulee pääsy yhä useammalle toimijalle jo sinänsä vähentää potilaiden yksityisyydensuojaa – puhumattakaan näistä Windows-pohjaisista järjestelmistä, jotka ovat sekä tietosuojaongelma että potilasturvallisuusongelma. Kun hienona ideana on nimenomaan se, että potilaan strategiset tiedot ovat yhdessä tietokannassa, niin sen helppo jumittaminen kyberhyökkäyksellä nimenomaisesti estää datan käytön. Näin kävi jo Isossa-Britanniassa ja kotoisessa TYKSissä.


Suomessa sote-uudistukseen näyttää ns. valinnanvapauden eli valtion maksaman ja takaaman sotebisneksen lisäksi kuuluvan myös potilaiden eli kansalaisten yksityisyydensuojan ja itsemääräämisoikeuden murtaminen. Asiasta on puhuttu hyvin vähän julkisuudessa.


Sote-lakipaketin vanavedessä laadittiin eufemistisen nimen omaava lakiesitys: esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedon tietoturvallisesta hyödyntämisestä. Laki on osa PM Pisälän (kesk.) norminpurkutalkoita, joiden tavoitteena kansalaisten oikeuksia polkemalla edistää oligarkkien sekä muiden kavereiden ja vaalirahoittajien bisnestä (sote, maankäyttö- ja rakennuslaki jne.). Nimestään huolimatta lain tavoitteena on se, etteivät kansalaiset voi enää estää potilastietojensa käyttöä ja myymistä kaikenkarvaiseen innovaatio- ja kehittämistoimintaan. Hallituksen mukaan kansalaiset eivät omista henkilökohtaisia tietojaan, vaan ne ovat valtion tai maakunnan kauppatavaraa. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Hannu Hämäläläinen veisteli asian ihan selvin sanoin: ”Malmikasasta kansalliseksi aarteeksi. Sosiaali- ja terveystietojen hyötykäyttö.” Hallitukselle kansalaiset ovat raaka-ainetta, jota voidaan myydä ja jalostaa mielin määrin.


Aikoinaan ranskalaiset sukututkijat luottivat yhdysvaltalaiseen geenitietofirmaan, jonka piti auttaa heitä löytämään sukulaisiaan. Geenitiedot päätyivät kauppatavarana lopulta ihan muihin tarkoituksiin, muun muassa rikollisten profilointitietokantaan. Digiaikana yksi asia on ihan päivänselvää: kaikki tiedot, jotka annetaan joko vapaaehtoisesti tai joiden käyttöä ei pysty estämään, ovat kauppatavaraa tavalla tai toisella. Tietojen leviämistä ei niiden omistaja pysty kontrolloimaan, jos ja kun Pandoran lipas on avattu. Hallituksen mukaan potilastietojen levittäminen asianomistajilta lupaa kysymättä lääkefirmoille ja digisotebisnesliiketoimialalle edistää demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Juhan hallitus laskettelee orwellimaista luikuria.


Hulppeimman vision tästä totalitaarisesta digisotebisneksestä antoi erään ns. ajatuspajan eli ideologisen pupputehtaan edustaja (ei Sitra tällä kertaa), jonka mukaan ruppukansa ei halua mitata itseään niin kuin pakko-oireiset paremman kansanosan idiootit, joten pitäisi löytää kannusteita kolesteroli-, verenpaine-, stressitason yms. mittauttamiseen siltä köyhältä ja sairaalta kansanosalta.


Kusipäisyyshän tulee automaattisesti mitatuksi, kun psykopaattis-pakko-oireiset mallikansalaiset hölkkäävät mittareidensa kanssa. Noh, funteeraussuojatyöläisen mukaan pitäisi joukkoliikenteeseen asentaa mittaustuoleja, joihin ruppukansa voisi istua antamaan valtiolle, lääketeollisuudelle ja digisotekehittäjille se, mikä heille kuuluu: virtuaaliset mittaustulokset. Palkinnoksi mittaustulosten luovuttamisesta hallintoalamaiset saisivat ilmaisen matkan joukkoliikenteessä. Ne jotka eivät tietojaan suostuisi luovuttamaan, joutuisivat pulittamaan matkansa (korotettuna). Upeaa! Mahtavaa! Taas tulee demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa edistettyä.




”Digitalisaatio on muuttanut merkittävällä tavoin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän tiedon käsittelymenettelyjä ja luonut uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää sitä.”




Turun Sanomien (TS 18.6. 2017) mukaan moni on biopankissa tietämättään ja lakimuutos mahdollistaa vanhojen näytteiden siirtämisen genomipankkiin vastoin omistajien tahtoa. Lakimuutos on tulossa eduskuntaan syksyllä. 2017.



3.


Kuten valtakunnankontrolleri on jo todistanut, nykyinen terveydenhuolto ei perustu tutkimukseen eikä oikeasti näyttöön perustuvaan lääketieteeseen, vaan lääketeollisuussidonnaisten ns. asiantuntijoiden laatimiin arviovaltaan perustuviin ”hoito-ohjeisiin” eli eminenece based medicineen. Jopa 60–70% nykyisen terveydenhuollon diagnooseista, hoitotoimenpiteistä, mittauksista ja lääkityksistä on turhia ja/tai tehottomia tai jopa vahingollisia. Siksi on naurettavaa, että sotea ja tätä digihypesotebisnestä sekä potilastietojen myymistä perustellaan tietojohtamisella. Tiedosta ei ole mitään tietoa, kun virtuaalinumeroilla leikitään niin moternia, suorastaan postmoternia.


Näillä visionääreillä ja ex-perteillä ei ole edes tietoa siitä, että esimerkiksi kolesteroli-, masennus- ja osteoporoosilääkkeiden Number Needed to Treat, NNT on 100–300. Tai jos tietävät, niin eivät ymmärrä mitä se merkitsee. Helikobakteerin aiheuttaman infektion hoidon NNT on yksi (1), mikä merkitsee sitä, että jos sata potilasta lääkitään, niin kaikki parantuvat. Edellä mainittujen muotilääkkeiden osalta joudutaan lääkitsemään jopa 300, että yksi parantuisi. Tätä ei voi pitää edes fifty-sixty-matematiikalla tehokkaana hoitamisena. Yleisesti ottaen NNT:tä, joka on korkeintaan 10, on pidetty ”tehokkaana” hoitona, vaikka silloin jopa 90 % lääkityistä syö pillereitä turhaan.


Miljardien sote-säästöt saavutettaisiin pelkästään lopettamalla turha ja tehoton touhu. Mutta se on liian vaikeaa digihypehörhöjä, lääketeollisuutta ja digisotebisnes”guruja” kuunnelleille poliitikoille ja sote-ex-perteille. Parempi on edistää kaikenlaista bisnestä veronmaksajien rahoilla ja uhrata sairas & köyhä kansa virtuaalimittausten sekä plasebotoimenpiteiden ja -lääkitysten pakkoalttarilla.





4.


Kuten on käynyt ilmi, digitalisaatio merkitsee omien tietojen karkaamista bittiavaruuteen viranomaisten, markkinamiesten, rikollisten, tiedustelupalveluiden ja hakkereiden iloksi. Todellista kielellä hallitsemisen propagandan voittokulkua on ollut nimittää Googlen ja Windowsin vuotolaitteita ”äly”puhelimiksi. Näillä laitteilla seurataan, profiloidaan, paikannetaan, hakkeroidaan jne. Uusavuttomat uunot, ne diginatiivit tietty, digipeli-idiotismiin vihityt sivistymättömät kuluttajat, joista on niin kivaa tilata, ostaa, lainata, maksaa... ”äly”puhelimella ovat erityisesti tämän ”tietoyhteiskunnan” suojeluksessa. Karja mikä karja. Tästä Orwell ei pystynyt edes haaveilemaan.



”Tiedon avoimuus ja oikeus tietoon vahvistavat demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. Verovaroin kerätty ja tuotettu tieto asetetaan maksutta ja ajantasaisena käyttöön. Jos tiedon salaamiselle ei ole perustetta, se tuotetaan avoimesti saataville henkilötietojen suojaa vaarantamatta”


Valtakunnankontrolleri oli taannoin kassajonossa, kun kassaihminen kysäisi edellä olevalta tuttuun tyyliin, että oliko sitä bonuskorttia. Asiakas, keski-ikäinen mies oli liki tuohtunut ja ilmoitti ettei missään tapauksessa. Hän ilmoitti olevansa IT-alalla ja kertoi kuinka helppo erilaisia järjestelmien tietoja on yhdistellä ja ajaa ristiin. Alasta jotain ymmärtävänä valtakunnankontrolleri oli kassajonon tiedoista suorastaan voitonriemuinen, koska valtaideologia on tehnyt kansalaisten tietosuojan, yksityisyydensuojan ja järjenkäytön riisumisesta eli ns. digitalisaatiosta välttämättömyyttä, johon olisi syytä alistua vapaaehtoisesti tai kohta se tulee pakkomittauksina ja tietojen pakkoluovutuksina kotiin, bussiin, kadulle tai työpaikalle. Digi-sote on sotaa kansalaisia vastaan.


Keski-ikäisillä IT-asiantuntijoilla näyttää olevan vielä järki päässä, mutta start-up-diginakkikioskeilla rahastaville 20–30-vuotiaille on aivan samantekevää, minkälaisilla järjestelmiä he puuhaavat, kunhan on kivaa ja rahaa tulee. Kun vanhempi polvi lähtee eläkkeelle, ei edes Orwell pysty pelastamaan meitä tältä sivistymättömältä ”diginatiivi”pellepeliporukalta ja sen laatimalta pakko-oireiselta digi- ja sotefasismilta.



Itsensä voi yrittää pelastaa käyttämällä oikeaa älyä oikeassa paikassa.




Lähteitä:


Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisesta hyödyntämisestä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi




Hallituksen esitys HE 15 2017 vp




Muutokset lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. 24.3.2017.Marja Penttilä, erityisasiantuntija, YTM,VT.Helena Raula, lakimies OTM,KTM.




TieTo hyvinvoinnin ja uudisTuvien palvelujen Tukena sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020.
https://julkari.fi/bitstream/handle/10024/125500/URN_ISBN_978-952-00-3548-8.pdf?sequence=1