Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)

1. 

Oikeusministeriöllä on ollut käynnissä jo yli 10 vuotta Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman jatkona demokratiaohjelma. Ohjelma-asiakirjoissa puhutaan kauniisti demokratiasta, mutta mitä siellä oikein tarkoitetaan demokratialla? Demokratia on poliittisen eliitin mielestä edustuksellista demokratiaa ja palveluiden käyttäjien raateja ja neuvostoja, joilla ei ole todellista valtaa. Kuntalaisia ja kansalaisia kyllä muodollisesti ”kuullaan” lainsäädäntöhankkeissa, kaavoitusasioissa yms, mutta ei kuunnella eikä käydä dialogia kansalaisten kanssa.

Viimeisimmässä demokratiapoliittisen ohjelman luonnoksessa oli lueteltu demokratian suuremmiksi ongelmiksi erityisesti heikossa asemassa olevien alhainen alhainen äänestysprosentti, kansalaisten vaikeus ymmärtää maakunta- ja kuntavaalien eroja sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan ongelmat. Kansalaisjärjestöinä tässä ymmärretään nimenomaisesti sote-järjestöt, jotka ovat sitten niitä palvelujen tuottajia yhdessä kuntien ja jatkossa maakuntien kanssa. Kansalaisjärjestöjä eivät ole asukas- tai kaupungiosayhdistykset tai luonnosuojelujärjestöt. ”Kuntalain kokonaisuudistuksessa järjestöjen roolia on käsitelty erityisesti kunnat ja markkinat jaostossa”, todetaan hallituksen demokratiapolittiisessa selonteosssa ( s.56). Järjestöt, siis sote-järjestöt ovat osa markkinoita eivätkä varsinaisesti kansalaistoimintaa ainakaan kunnallisessa toiminnassa.

Vallan liepeillä pyörivät isommat kansalaisjärjestöt – ne congot (co-governmental organisations) – jotka on nyt nauttivat merkittävää valtionapua ja joiden hallinnossa istuu usein nykyisiä tai entisiä kansanedustajia ovat vain tyytyväisiä, että saavat osallistua ministeriön tilaisuuksiin ja todennäköisesti myös saavat lisärahoitusta ”demokratian edistämiseen”. On se niin hienoo päästä mukaan. Ja taas voivat ministeri ja ministeriön virkamiehet kehua miten on ”kansanvaltaa edistetty”.

Poliitiikkojen ja virkamiesten rakastamat ”rakentavat” kansalaisjärjestöt luulevat tosissaan edistävänsä demokratiaa kaikenlaisten vallattomien toimikuntien, neuvottekuntien ja kerhojen kautta. Siellä keskustellaan kyllä niistä sote-palveluista, niiden laadusta ja riittävyydestä ja joku pienempi asia kansalaisen palveluiden osalta voidaan ehkä ratkaista, mutta ei siellä käytetä demokraattista valtaa. Tuotetuista palveluista palautteita ja korjausehdotuksien antaminen on asiakaspalvelua – ei demokratiaa. Uusliberalistisessa uuden julkishallinnon periaatteiden mukaisesti kansalaisista ja kuntalaisista on tehty asiakkaita ja kuluttajia. Valta ei kuulu kansalaisille, sillä tässä systeemissä se kuuluu rahalle, markkinoille, konsulteille ja sisäpiirin ”parhaille” politrukeille.

Kansalaiset eivät pääse määritellemään mistä demokratiasta on kyse ja mitä palveluja ja miten olisi tarkoitus toteuttaa. Sote-maakuntahallinnossa hallitus on jo päättänyt, että palvelut pitää yhtiöittää. Tätä ole kysytty kuntalaisilta eikä kansalaisilta, eikä sitäkään onko maakuntamalli paras vaihtoehto. Aikoinaan hyvät läänit lakkautettiin ja siirryttiin älyvapaaseen AVI, ELY yms. sekoiluun. Eikä sitä kysytty kansalaisilta.

2.

Kuntalakia uudistettiin parhaiden uusliberalistis-junttameningillä vuonna 2015. Asialla oli sisäasianministeriön kuntaosaston sijaan valtiovarainministeriö, mikä kuvastaa sitä miten nykyhallinto näkee kuntalaisten perustuslaillisen itsehallinnon. Valtakunnankontrolleri kirjoitti jo 28. syyskuuta 2014 (Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista ) kuntalaista:

”Priorisointi ja laatu ovat sanoja, jotka eivät mahdu kykypuolueen edustajien suuhun. Vantastista. Samalla se on merkinnyt hallinnon ”vapauttamista” laillisesta hallintomenettelystä ”tehokkuuden nimissä”, mistä on osoituksena valtionvarainministeriön toukokuussa laatima kuntalakiluonnos, joka on aivan ala-arvoista säännöstekstiä ja toteutuessaan tekisi kunnista vain menokuriorganisaatioita, joissa päätöksiäkin voitaisiin tehdä virallisestikin missä tahansa kuppikunnan kokouksessa.”

Ja vuonna 2015 Valtakunnankontrolleri kirjoitti kuntalaista ( torstai 3. joulukuuta 2015

Paskanjauhajien valtakunta):

”Jo viime hallituskaudella valtionvarainministeriön laatima ja eduskunnan todella yksinkertaisen enemmistön hyväksymä kuntalaki oli surkeinta puitelakilainsäädäntöä, mitä valtakunnankontrolleri on vuosikymmeniin nähnyt. Aiemmin kuntalakia on laatinut sisäasianministeriön kuntaosasto ja lähtökohtana on ollut kunnallinen itsehallinto ja demokratia. Valtionvarainministeriön uusliberaalien suojatyöläisten lähtökohtana oli talouskurin tuominen kuntiin lainsäädännöllä. Samaan aikaan kun kuntien määrää on tarkoitus vähentää ja kuntien tehtäviä karsia, katsoivat sekoomuslaiset kurituspojat ja -tytöt tärkeäksi laittaa luun kurkkuun jo etukäteen. Kuntien pikkupoliitikoilta on syytä ottaa sote-asiat pois, mutta miksi muista kuntien tehtävistä on poistettu kaikki perustuslaissa taattu demokratia? VM:n EK:ssa ja FK:ssa kasvatetut pojat ja tytöt eivät edes tiedä mitä on perustuslaki tai ihmisoikeudet. Häh, yhtiöillähän se kaikki vapaus pitää olla.”

Tätä samaa kuntalakia pitää demokratian ylimpänä asteena poliitikkojen ja ministeriön lisäksi kaikkien alojen asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti. Laissa on kuulema ihan erityiset demokratiapykälät, jotka tulevat voimaan vuonna 2017 kuntavaalien jälkeen. Ja mitä nämä demokratiapykälät sitten ovat? Laissa tuli pakolliseksi vammais-, vanhus- ja nuorisoneuvostot, jonkatyyppisiä toimielimiä on ollut monissa kunnissa jo ollut. Näillä ei ole jatkossakaan mitään päätöksentekovaltaa.

Edelleenkään kuntalaiset eivät pääse keskieurooppalaiseen tapaan äänestämään pormestaria suoralla kansanvaalilla. Edelleenkään kuntalaisilla ei ole mahdollisuutta saada tärkeää asiaa kansanäänestykseen, vaikka 10 % tai enemmän äänioikeutetuista sitä vaatisi, eikä kansanäänestykset Suomessa voi mitenkään olla sitovia, koska se sotkisi suomalaisen hyvävelikerhon pasmat. Kunnallisia kansanäänestysistä liki kaikki on koskenut himmeliasioita eli kuntaliitoksia ja valtaosa on ollut poliitikkojen oma idea. Vuosina 1991–2012 tehdyistä 59 kunnallisista kansanäänestysaloitteesta vain 8 ( 14 %) on johtanut kansanäänestykseen, kaikki varsinaistakunnallista päätöksentekoa koskevat aloitteet (liikenne- kaavoitus- ja koulutusaloitteet) on hylätty. Valtakunnallista kansanäänestystä on käytetty vain viinaäänestyksestä ja EU-jäsenyydestä (koska olisi näyttänyt oudolta jos Ruotsi olisi äänestänyt, mutta Suomi ei). Tuolloin meille muun ohella valehdeltiin, ettei nyt päätetä EMU:sta. Rahaliitosta ei voitu äänestää koska ”ei oltu lopputuloksesta varmoja”. EMU-päätös tehtiin ”demokraattisesti” pääministerin tiedonannolla.

Sen sijaan uuteen kuntalakiin otettiin säännökset, joilla poliittinen eliitti voi pelata kunnanvaltuuston koolla, koska se päätetään valtuustossa. Laissa on määritelty minimimäärä. On selvää, että keskeiset valtapuolueet, pääasiassa demarit ja kokoomus kaupungeissa ja keskusta maaseudulla laskevat mikä on heille edullisinta. Valtapuolueet pelaavat jo nyt valtapeliä lautakuntapaikolla pienempien ryhmien kanssa. Kuntalaissa ei ole määritelty lautakuntien jäsenten määrää eikä sitä, että ne tulisi jakaa tasapuolisesti kaikkien valtuustonryhmien kesken esimerkiksi saanut kokonaisäänimäärän mukaan. Lautakuntapaikkajaosta on siis tullut keskeinen polittisten lehmäkauppojen markkina, jossa johtava tai johtavat valtapuolueet ryhtyvät ”pahaksi joulupukiksi” (bad santa) ja ilmoittavat muille, että jos he hyväksyvät nämä ja nämä poliittiiset tavoitteet, niin saavat enemmän tai ylipäätään tai parempia lautakuntapaikkoja (kuten kunnanhallitus tai kaavoituslautakunta). Tämä on siis varsinkin valtionvarainministeriön mukaan erityisen demokraattista toimintaa. Transparencyn internationalin mukaan VM:n lainvalmistelutapa edustaa korruptiivista menoa. Tämä ministeriön sitten pantu sen itse valmistelmassa kuntalaissa (10 §)

huolehtimaan ” että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa”, kun ministeriössä ei edes ymmärretä mikä on perustulaillinen kuntalaisten itsehallinto.

Tarastin, eduskunnan yksinkertaisen enemmistön ja valtiovarain- ja oikeusministeriön mukaan superdemokraattisessa kuntalaissa on asetettu talouskuripakko, jota valvoo uusliberalistiseen uskoon vihitty valtionvarainministeriö. Samoin uudessa kuntalaissa on asetettu kunnille yhtiöittämisvelvollisuus. Kuntalaisten itsehallinto on jo pitkälti viety näillä päätöksillä. Poliitikkojen ja VM:n alibi demokratian kaventamiseksi on EU, mutta se ei ole koko totuus. Jos ongelma on EU, niin miksi kansalaiset eivät pääse äänestämään niistä päätöksistä. Sote-palveluiden ja TSS-oikeuksien kilpailuttamisesta ei ole saatu äänestää. Jos demokratiaa rankasti ruoskiva TRIP-sopimus hyväksytään EU:ssa, niin saavatkohan suomalaiset kansanäänestysmahdollisuuden. Tuskin. Ruotsissa ja Tanskassa siitä voidaan äänestää. Jos poliittinen eliitti päättää ”yleisistä syistä”, että Suomen pitäisi liittyä Natoon, niin saavatkohan suomalaiset Nato-kansanäänestyksensä, niin kuin presidentti Niinistö on luvannut. Tuskin. Kekkoslovakiassa, jota Suomeksi kutsutaan ei voi päästää kansaa päättämään tärkeistä asioista, koska se voi äänestää ”väärin”. Niin demokraattista tämä on. Äänensä saa kuuluviin, jos on ”oikeaa” mieltä.

3.

Samaan aikaan kun oikeusministeriö edistää demokratiaa, hallitukset toisensa jälkeen ovat kaventaneet kansalaisten demokraattisia ja perusoikeuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain maankäytön päätöksiä on kokoajan siirretty yhä enemmän kuntalaisten suoraan valitsemalta kunnanvaltuustoilta ei-julkisiin kähmintäkokouksiin kunnanhallituksiin ja kaavoituslautakuntiin. Todellisuudesta vieraantuneiden poliitikkojen ja yleensä poliittisin perustein valittujen virkamiesten on ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, mikä ero päätöksenteolla on demokraattisessa mielessä jos se tehdään valtuustossa kuin että se tehdään lautakunnassa, koska siirron kehutaan edistävän lähidemokratiaa. Tärkeisiin luottamuselimiin, kuten kaupunginhallitus ja kaavoituslautakunta istutetaan yleensä keskeisimmät puolueiden ”kaavoitusasiantuntijat” eli ne joiden tehtävä on lypsää gryndereiltä ja rakennusyhtiöiltä korruptiorahaa puolueidelle ja ehdokkaille ”sopivien” kaavoitusratkaisujen vastineeksi eri tavoin mm. erilaisten bulvaaniyhtiöiden, -säätiöiden ja -yhdistysten kautta.

Jos edellinen hallitus epävirallisesti pohdiskeli kuntalaisten perustuslaillisen laillisuusvalvonnan eli kunnallisvalituksen lakkauttamista, niin nykyinen hallitus ns. selvitti asian. Se, että nykyinen hallitus edes päätti ”selvittää” ilmiselvästi perustuslain vastaista poliittista lainsäädäntöhanketta kertoo kaiken nykyhallituksen demokraattisesta mielenlaadusta. Kehittyvien Maakuntien Suomen, rakennusteollisuuden, gryndeiden ja muiden vaalirahoittajien tahto halutaan muokata laiksi. Edellinen hallitus keksi kätevän tavan kiertää asiaa ja ”talouden tasapainoituksen” nimissä laadittiin tuomioistuinmaksulaki, jossa hallinto-oikeuksien maksuja korotettiin yli 150 % kertarysäyksellä. Lisäksi päätettiin, että myös sitä, ettei saa valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta pitää maksaa sama hinta, nykyisin siis 500 euroa. Se on kallis hinta vessapaperista, jossa lukee ”että valitusoikeutta ei myönnetä, piste.” Valtakunnankontrolleri kirjoitti asiasta blogissaan jo maaliskuussa 2016 ( Kansalaisoikeuksista viis: oikeutta saa, jos on varaa maksaa):

”Oikeudenkäyntimaksuja korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan, kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan. Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin 250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122 euroa.

Korkein hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei ”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S. Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä. Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.

Suomessa sen sijaan takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa) ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle, niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen eriävän mielipiteen.”

Se kova ydin, johon poliittinen eliitti ei missään tapauksessa halua kansalaisten pääsevän sotkemaan on rakentaminen ja kaavoitus, koska siinä on kyse puolue- ja vaalirahahoituksesta, rakenteellisesta korruptiosta, joka on tuntematonta oikeusministeriön demokratiahankkeelle:

”Eduskunta on pitänyt kansalaisten osallistumisoikeutta maankäytön suunnittelussa hyvin tärkeänä, jopa perusoikeuksien kannalta. Myös laillisuuden valvonnassa kansalaisten rooli on ollut eräs maankäyttö- ja rakennuslain keskeisistä lähtökohdista. Kunnallisen itsehallinnon [=valtapoliitikkojen] korottaminen monopoliasemaan on johtanut tilanteeseen, jossa kunnan ei tarvitse piitata asukkaittensa mielipiteistä ja muistutuksista. Kunnat väärinkäyttävät monopoliaan ja käyvät rakennusoikeuksilla avoimesti kauppaa ympäristön ja kulttuuriperinnön kustannuksella.

Kunnalliset päätöksentekijät ja hallinto-oikeudet mitätöivät yhteisvoimin lain kuntalaisille takaaman mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöönsä maankäytön suunnittelussa. Hallituksella ja eduskunnalla on ollut aivan liian idealistinen käsitys kuntien vastuullisuudesta antaessaan oikeuksille mahdollisuuden olla puuttumatta kaavojen laatuun. Vaikka laki on tavoittelevinaan hyvää elinympäristöä (1 §), sille riittää nimellisten minimivaatimusten täyttyminen.”

Heikki Annanpalo. Toteutuuko kuntalaisen oikeus osallistua kaavoitukseen? Yhdyskuntasuunnittelu 2014:4 vol 52

Kuntalain kuripykälien innottamana nykyinen hallitus päätti sote-maksuasetuksella korottaa kertarysäyksellä kunnallisten sote-maksujen kattoa 30 %:lla. Viesti oli se, että ns. kestävyysvajeen nimissä kuntien tulisi myös toteuttaa hallituksen tahto 30 %:n korotuksista.

4.

Poliittiset virkanimitykset ja vaalirahojen pimitys ovat asioita, jotka eivät kuulu demokratiapoliittisen ohjelman piiriin, koska hallitus edistää vain sellaista demokratiaa, mikä sopii sille:

”Wiberg puuttuu myös poliittisin virkanimityksiin, jota hän pitää ”maan tapana”. Parin viimeisen hallituksen aikana tehtiin valtion tasolla viitisenkymmentä poliittista virkanimitystä. Komissarius Kataisen hallituksen aikana tehtiin ainakin 26 poliittista virkanimitystä. Demarit onnistuivat parhaiten (ilmeisesti siksi että eivät saaneet komissaarin paikkaa) samaan ministeriöiden kanslia- ja osastopäällikköjä sekä muita johtajanpaikkoja, yhteensä 8 suojatyöläistä. Myös kokoomus, vasemmistoliitto ja RKP saivat omat osuutensa virkapaketeista. Valtio-opin professori sanoo suoraan, että poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota.

Lopuksi Wiberg ottaa pamfletissaan esille lobbausjärjestöt ja niiden tunkeutumisen ministeriöihin ja virastoihin sekä sen, että byrokraatit ajavat sellaista politiikkaa ja hankkeita, joista heille itselleen on hyötyä. Tässä yhteydessä hän ei ota esille kaavoituskorruptiota, josta tunnetusti hyötyvät poliitikkojen lisäksi johtava kaavoitusvirkamiehet. Sen sijaan Wiberg ottaa esille EU-intoilun, joka on tarjonnut varsinkin Itä-Euroopan byrokraateille mahdollisuuksin kovapalkkaisiin Brysselin hommiin.'

A-talkissa 23.9. keskusteltiin harvinaisen avoimesti julkishallinnosta, vaikkei Wiberg, eikä toimittaja ottanut esille poliittisia virkanimityspaketteja. Wiberg otti ohjelmassa paljon selkeämmin kuin pamfletissaan esille sen, miten heikoin tutkimuksin ja selvityksin isoja päätöksiä, kuten sote- ja kuntauudistus tehdään.”

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista

Suomessa poliittisia virkanimityksiä ja massiivista jalostuasteettoman ja energiaatuhlaavan teollisuuden (atomipojat ja muu puupääporukka), finanssialan ja rakennusalan vaali- ja puoluetukea ei pidetä korruptiona, joten Kekkosslovakiamme on maailman vähiten korruptoituneita maita. Yritysten ja lobbausjärjestöjen puolue- ja vaalirahoitusta ei haluta oikeasti julkistaa, vaan niitä juoksutetaan kaikenkarvaisten bulvaaniyhteisöjen kautta, jotta tämä korkeimman hallinto-oikeudenkin mielestä merkittävä yhteiskunnallinen toiminta voi jatkua julkisuudelta piilossa. Vaali- tai puoluerahoituksen uudistaminen ei tule kuuloonkaan, koska se ei kuulu ”asiaan”. Nykyinen järjestelmä on korruptiivinen, vaikka puoluetukilain laatimisella nimenomaisesti pyritiin siihen, etteivät ulkopuoliset rahoittajatahot pääsisi vaikuttamaan niin paljon poliittisiin päätöksiin. Puoluetuki ei ole mitenkään estänyt korruptiivisen ulkopuolisen rahan virtaamista poliiitikoille, vaikka puoluetukea, varsinkin viestintärahoitusta on runsaasti lisätty. Sen sijaan puoluetuki on sementoinut nykypuolueiden vallan ja puolueiden rakenteet. Puoluetukea ei nimensä mukaisesti jaeta muille kuin puolueille, vaikka sekä eduskunnassa että valtuustoissa istuu ja on istunut puolueiden ulkopuolisia edustajia. Tukea jaetaan vain eduskunnassa istuville puolueille, joten kaikki uuden yrittäjät joutuvat rahoittamaan toimintansa ja vaalinsa omin eväin. Olisi täysin mahdollista siirtyä julkiseen vaalitukijärjestelmään, jossa kaikki ehdokkaat puolueesta tai ryhmästä riippumatta saisivat saman vaalirahan käyttöönsä yksityiskohtaisella tilipäätöspakolla, mutta se ei tietenkään käy, koska ” se ei sovellu suomalaiseen hyvään demokratiaan.”

5.

Oikeusministeriön järjestämä valtioneuvoston demokratiapolittiisen toimintaohjelman kuulemistilaisuus 16.9.2016 Säätytalon hienoissa olosuhteissa oli juuri sellainen ”kuulemis”tilaisuus, jonkalaisia ei demokratian edistämisen nimissä tulisi järjestää. Kukin kansalaisjärjestön edustaja, tutkija ja kansalainen pöpötti 3 minuuttia jotakin, eikä mistään asiasta käyty dialogista keskustelua. Paikalla ei ollut ministeriä tai edes ministerin erityisavustajaa. Ja mitäpäs sitä keskustelemaan, koska oikeusministeriö (VN? VM?) oli jo päättänyt jo etukäteen mikä oli olennaista: äänestysasteen nostaminen ja demokratiakasvatus.

Muualla maailmassa tunnetaan sellainen käsite kuin demokratuuri (= demokratia+diktatuuri), mikä merkitsee näennäisdemokratiaa. Ihmiset uskovat elävänsä demokratiassa, mutta itse asiassa pieni piiri, Suomessa korporatiivinen klubi päättää asioista. Kansalaisia ei oikeasti kuulla, eivätkä he pääse päättämään kuin ”koirakakka” -jutuista, sillä isommat, oikeat asiat pitää jättää ”osaaville ja ammattimaisille” edustuksellisen demokratian viisaille eli sille klubille. Kuvaavaa on, että demokratuuria ei ole käsitelty ollenkaan suomeksi Wikipediassa, vaikka siitä on sivustot ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, ranskaksi, venäjäksi, flaamiksi, tsekiksi ja kazakiksi.

Lähteitä:

Demokratiapolittiinen Hankeluonnos (pdf, 0.07 Mt)

http://www.oikeusministerio.fi/material/images/om/yhteiset/demokratia/oeJBvMbDd/Tausta_1_Toimintaohjelman_hankeosio_komm.pdf

Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen. Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014

http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/1394630106756.html

Karjalainen, Maija. Tutkimuskatsauksia 9/2013. Suoran demokratian rooli

kuntapolitiikassa.

https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files/tutkimuskatsauksia_2013-9.pdf

Kuntalaki

http://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuntalaki#L10

Ryhmäteatterin Eduskunta III -näytelmä.

Korhonen, Jarmo. Maan tapa. Tammi 2015.

Repula & Koikkalainen. Näin valta ostetaan: Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006–2009. WSOY 2009.

Demokratur (ruotsiksi), wikipedia

https://sv.wikipedia.org/wiki/Demokratur

KANSALAISOIKEUKSISTA VIIS: OIKEUTTA SAA, JOS ON VARAA MAKSAA

1.

EU:n talousneron, Käteisen, hallituksen mm. Kreikan tilien väärentämisestä tunnetulle Goldman Sachsille yksityistämän verkkoyhtiö Caruna sähkön siirtohintojen noin 30 %:n korotus nosti sellaisen mediakohun (ehkä liian moni uusimaalainen toimittaja asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa Carunan siirtoverkon alueella?). Siihen puuttuvat myös ( sähkölämmitteisissä omakotitaloissa Carunan siirtoverkon alueella asuvat?) poliitikot pontevasti. Kuluttajavirastokin pantiin asialle ja lopulta Caruna hajautti maksujen nostot usealle vuodelle. EU:n taloustorakka Olli ”Potkupallo” Rehn päätti, jotta pannaan rajat sähkönsiirron nostoille. Niin vakavasta asiasta oli kyse.

Kaikki Suomenkin hallitukset, väriin ja kokoonpanoon katsomatta, ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on yksityistäneet ja liikelaitostaneet uusliberalismin ja uuden uljaan julkishallinnon ( new public management) ”hyvien periaatteiden” mukaan kaikkea mahdollista, mutta sitten sosialisoineet huonosti menneet bisnekset globaalin uusliberialistisen yhtiövallan mukaisesti: voitot ovat yksityisiä, mutta riskit on sosialisoitu veronmaksajille. Suurpankit ja -vakuutusyhtiöt eivät koskaan ole normaalin kapitalismin periaatteiden mukaan vastuussa toiminnastaan, kun paha turska iskee. Niissä, kuten investointipankki Goldman Sachsissa, luotetaan siihen, että ne ovat liian suuria kaatumaan, joten niiden jatkuvasti pilkkama valtio tulee aina apuun. Koska riskit on sosialisoitu veronmaksajille, niin niitä otetaan viimeisen päälle mm. myymällä paskapapereita muppeteille (kuten vaikka suomalaisille työeläkeyhtiöille ja kuntarahoituksesta vastaaville) tai ostamalla ja myymällä johdannaisten johdannaisten johdannaisia. Tästä pankkien sossutuesta ei ole ollenkaan huolissaan esimerkiksi valtiota vihaavasta vapaudesta paasaava sekoomuksen kansanedustaja  Elina Lepotila.

Suomessa pankkien ja vakuutusyhtiöiden lisäksi uusliberalismin sosialisointilistalla ovat myös suuret ”kansalliset” teollisuushankkeet, kuten Talvivaara, joka ensin myytin markalla Pekka Perälle ja sitten sosialisoitiin kovalla rahalla. Kainuun Kusetusvaara maksaa suomalaisille veronmaksajille kymmeniä miljoonia euroja joka kuukausi. Tiedoksi vaan kepuliministeri Mauri Pekkarinen: kyllä kansainväliset bioliutuksen asiantuntijat ja sijoitusanalyytikot tiesivät jo Talvivaaran alkumetreillä, ettei Perän laskelmissa ole perää, ja ettei bioliuotus toimi Kainuun lämpötiloissa. Nordea nyt tunnetusti myy asiakkailleen mitä tahansa arvotonta sijoituskohdetta, eikä vastaa mistään. Suomen keskustassa sitä ei haluttu tietää eikä ymmärtää, koska oman maakunnan alueelle oli tulossa investointeja. Nyt kun Paskavaara kusee, niin kepulaiset talousnerot ovat kaivaneet esille taas kerran Vuotoksen altaan rakentamisen, koska peruskepulaisuuteen kuuluu rahojen hommaaminen ”maakuntaan”, kun hallituksessa ollaan. Hankkeet voivat olla mitä tahansa turhia moottoritien pätkiä, altaita, kelkkatehtaita, vesi- tai ydinvoimaloita tai muita siltarumpuja. Hankkeiden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ja järkevyys ei ole mikään kriteeri, kunhan näyttää siltä, että ”maakuntia kehitetään” ja jostain päästään lypsämään valtion tuen tai luvan vastineena vaalirahaa puolueelle ja keskeisille poliitikoille.

Carunan tapaus nostaa esille sen, ettei ole mitään järkeä yksityistää monopoliasemassa olevaa toimintaa, kuten sähkönsiirtoa tai television lähetysverkkoa. Mitkään kilpailusäännöstöt eivät päde monopolimarkkinoilla, jossa hintoja voidaan nostaa mielin määrin, koska palvelulle ei ole vaihtoehtoista tuottajaa. Aikoinaan YLE:n verkkoyhtiö Digita myytiin kansainvälisille sijoittajille, ja mutinaa on kuulunut myös maanpuolustuspiireistä, koska telekommunikaation kannalta olennaiset verkot eivät enää ole kansallisessa hallinnassa.

2.

Samoihin aikoihin kun Caruna päätti sähkönsiirtohintojen korotuksista, hallitus ja eduskunta päätti hulppeista sote- ja oikeudenkäyntimaksujen korotuksista. Kaikki tämä tapahtui mediapimennossa, salaa, hiljaa, hiipien. Sote-maksujen korotuksista päättää vielä lopullisesti kunnat, mutta SSS-hallitus antoi kunnille luvan löylyttää kaikista heikoimmassa asemassa olevia. Esimerkiksi terveyskeskusta käyttävät pääasiassa työttömät ja eläkeläiset, koska työssä käyvillä on oma ilmainen turboterveysasema, työterveyshuolto. Harvemmin terveet ja työssäkäyvät tarvitsevat juuri muuta sosiaalipuolen palvelua kuin lasten päivähoitoa. Heikossa asemassa olevien, pienten suomalaisten ihmisten puolesta jatkuvasti puhuneet persut eivät nähneet mitään outoa siinä, että kaikista heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia rangaistaan sote-maksujen korotuksilla. Sitä saa mitä tilaa.

Sote-maksujen osalta varsinkin suurimpien kaupunkien valtuutetut ovat osoittaneet harvinaista järjenkäyttöä, eivätkä ole juuri korottaneet sote-maksuja. Valtakunnankontrolleri alkaa jopa arvostaa näitä aiemmin parjaamiaan kyläpoliitikkoja, joilla näyttää sittenkin olevan paremmin käsitys kansankunnan tilasta kuin näillä EK:n, Sitran, VM:n , SAK:n ja Arkadianmäen sirkuksen umpiossa kasvaneilla narsistisilla pyrkyripoliitikoilla, joita myös ministereiksi kutsutaan. Nykyinen ”Uusliberalistit takapihan pimennossa” -hallitus haluaa kaikki julkiset palvelut joko yksityisiksi tai ”kustannusvastaaviksi”, mikä merkitsee oikeus-, sivistys- ja hyvinvointivaltion alasajoa.

3.

Oikeudenkäyntimaksuja korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan, kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan. Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin 250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122 euroa.

Korkein hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei ”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S. Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä. Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.

Useissa Euroopan maissa oikeudenkäyntimaksu on porrastettu asian taloudellisen intressin mukaan. Ruotsissa oikeudenkäyntimaksuja peritään yleisissä tuomioistuimissa ensimmäisessä asteessa sekä maa-ja ympäristötuomioistuimissa niissä asioissa, jotka tuomioistuin käsittelee ensimmäisenä asteena. Hallinto-oikeuksissa ja muutoksenhakuasteessa maksuja ei ole. Oikeudenkäyntimaksun maksaa asian vireillepanija. Tanskassa oikeudenkäyntimaksun suuruus on vuodesta 1916 lähtien ollut sidoksissa asian intressiin. Asioissa, joissa intressi on korkeintaan 50 000 kruunua (noin 6700 euroa), maksetaan vain vireillepanovaiheen maksu, 500 kruunua ( noin 70 €).

Suomessa sen sijaan takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa) ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle, niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen  eriävän mielipiteen.

Nykyinen SSS-hallitus ajaa hieman jälkijunassa Kehittyvien Maakuntien Suomen -agendaa. Turhaan eivät Merisalo ja kumppanit jakaneet keskeisille sekoomuslaisille ja kepuleille yhteensä satojen tuhansien eurojen vaalitukia. Hallitus ”selvittää” kunnallisvalituksista luopumista, koska ikävä perustuslaista johdettu kuntalaisten (ja pk-yrittäjien) hallinnon laillisuusvalvonta saattaa estää aivan törkeasti suosimasta kavereiden firmoja ja laatimasta sellaisia asemakaavoja kuin grynderit ja muut vaalirahoittajat haluvat. Vaikka jopa Helsingin kaavoitushallinnossa ollaan sitä mieltä, ettei kaavoitus tai sen hitaus ole mikään ongelma, niin sekoomuksen erityiset betonipojat Eero ”Trump” Lehti ja Timo ”rikkaat kaverit maksavat kaiken” Heinonen ulvovat ”kaavoituksen ja rakentamisen” yksinkertaistamisjoikua.

Voiko kaavoitusta tai rakentamista tehdä enää yksinkertaisemmaksi? Vaikka maankäyttö- ja rakennuslaissa lukee, että kunnalla on kaavoitusmonopoli, niin käytännössä kuntien yksinkertainen poliittinen enemmistö, yleensä kokoomus ja demarit kaupungeissa ja kepuli maakunnissa (joskus yhdessä sekoomuksen kanssa) laadituttaa ja hyväksyy juuri sellaisia kaavoja kuin riittävästi vaalirahaa maksavat gryndaajat haluavat. Rakentaminen on nykyisellään jo niin yksinkertaista, että uusien talojen katot vuotavat, sähkötyöt kusevat, viemärit eivät vedä ja talot ovat homeessa. Kaavoitus- ja rakennuskorruptio on keskeinen korruption muoto Suomessa. Kansanedustaja (ja yllätys, yllätys kunnanvaltuuston puheenjohtaja) ”betonia kehiin” Heinonen on sitä mieltä, ettei asia koske kansalaisia. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mikä asiat ylipäätään hänen mielestään koskevat kansalaisia ja kuntalaisia. Blogissaan asvaltti & betoni-Timo kertoo suoraan, että tavoitteena tuomioistuinmaksulailla oli laittaa ikävät kansalaiset kuriin.

Kansanedustaja Heinonen on koulutukseltaan kansankynttilä, niin kuin eräs toinenkin sivistyksensä kadottanut valopää, persujen oma Marilyn, Kokemäenjoen valkoinen valtiatar Laura ”kreationismi” Huhtasaari. Mikähän vika opettajankoulutuksessa nykyisin on, jos se tuottaa näin sivistymättömiä maistereita ja luokanopettajia? Sekoomus on jo 1980-luvulta lähtien muuttunut sivistysporvariston puolueesta narsististen nousukkaiden ja muiden jäsenkirjalla etenevien ahneiden ja ylimielisten puolueeksi. Persuissa sivistys on ollut aina todella piilossa.

4.

Valtakunnankontrolleri on seurannut liki 40 vuotta poliittista päätöksentekoa sekä valtion että kuntien tasolla hyvinkin läheltä. Aina on kuvitellut, etteivät hallitushommat voi mennä sen huonommiksi, mutta karmea totuus on se, että kun on luullut, että senhetkinen hallitus on vetänyt pohjat, niin huomaakin, että pohja on taas alemmalla tasolla, kun uusi hallitus laittaa tuulemaan.

Nykyinen SSS-hallitus on jo nyt kuuluisa siitä, että siellä tehdään päätöksiä päättömänä, ilman selvityksiä, tutkittua tietoa ja vaikutusarvioita, joten päätökset eivät voi olla muuta kuin päättömiä. Ideologinen hinku ajaa uusliberalistisia ja Kehittyvien Maakuntien Suomen poikien agendaa, siltarumpupolitiikkaa ja ylipäätään omien rahoittajien etua on kepussa ja sekoomuksessa niin vahva, että viimeinen järki on ollut yhtä kauan kadoksissa kuin nyky-hallituskin. Persuille riittää se, että pysytään hallituksessa ja Timoteus Katolinen pääsee yhdistetyn Veikkaus-Toton johtoon poliittisiin suojatöihin hallituskauden jälkeen.

Siksi on ihan loogista, että hallitus aikoo seuraavaksi helpottaa viinan saatavuutta sekä Alkossa että ravintoloissa. Ensin perusteena oli se, että pitäisi ohjata juomista ravintoloihin, mutta sitten kun valtionyhtiö Alko ilmoitti, että sen myynti vähenisi oleellisesti ravintoloiden lisämyynnistä, niin pitääkin ”tasapuolisuuden vuoksi” pidentää Alkon aukioloaikoja. Seuraavaksi varmaan osuuskaupan voitelemat poliitikot havahtuvat siihen, että myös kaupat tarvitsevat ”jotain kompensaatiota” tasapuolisuuden nimissä, joten viinit saadaan ruokakauppoihin seuraavassa vaiheessa. Kukaan ei kysy – ei edes kepuleiden raitis uskovaissiipi – alkoholi- ja terveystutkijoilta, minkälaisia sosiaalisia ja terveyshaittoja sekä kustannuksia syntyy alkoholipolitiikan löysentämisestä. Ehkäpä jatkossa viinasta johtuvat sairaudet jätetään hoitamatta ja kännipäissään kaatuvat ja hakatuiksi tulevat saavat ihan itse hoitaa omat asiansa. Kännissä tehtyjä rikoksiakaan ei enää poliisi tutki ja syyttäjä syytä, vaan uhrit saavat ihan itse nostaa syytteet ja ajaa asiaa. Alkoholistivanhempien traumatisoituneet lapset voidaan jättää hoitamatta, sillä nehän nyt muutenkin ovat riskissä tappaa itsensä joko viinalla tai muuten.

Ei tätä menoa kyllä jumalauta enää selvin päin kestä. Sekavaa kevättä!

ps. VM:n jumalalliset laskuvelhot ilmoittivat pilkuntarkasti mihin ns. yhteiskuntasopimus ”riittää”. Mihin me tarvitsemme jumalaa tai muita satuolentoja, kun meillä on valtionvarainministreriö, joka julistaa virtuaalisilla laskelmilla saatujen numerojen olevan ”totuus”? Turhaan ei SSS-hallituksen johtotroikka ole jumalan miehiä: Laestadius, paavi ja Milton Friedman (uusliberalismi) edustavat tämän hallituksen kolmea oikein viisasta miestä.

Lähteitä:

Kotimaa 8.2.2016 klo 21:32 | päivitetty 9.2.2016 klo 6:51

Hallitus haluaa kaavavalittajat kuriin kunnallisvalituksen poistolla – arvostelijat pelkäävät demokratian puolesta.

http://yle.fi/uutiset/hallitus_haluaa_kaavavalittajat_kuriin_kunnallisvalituksen_poistolla__arvostelijat_pelkaavat_demokratian_puolesta/8658281

Kansanedustaja Timo Heinosen blogi:

http://timoheinonen.fi/rakentamisen-normeja-puretaan-ja-kaavoitusta-sujuvoitetaan-ruotsalaiset-attefallshusit-myos-suomeen/

Rahapeli pyörii ja eliitti hyörii

1.

Valtakunnankontrolleri on lukenut viime kuukausien aikana kahta mielenkiintoista kirjaa: 1) Rikostoimittaja ja dekkaristi Harri Nykäsen Likainen Harri. 20 vuotta Erkon renkinä (Crime Time / Docendo 2015) ja 2) Keskustapuolueen entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen Maan tapa (Tammi 2015)

Kumpikaan ei mitä ilmeisimmin kerro kirjassaan läheskään kaikkea kertomisen arvoista, mikä heillä on tiedossaan. Korhonen vihjailee useaan otteeseen mahdollisesti paljastavansa lisää seuraavassa kirjassaan. Kumpikin puolustelee omaa toimintaansa. Tästä huolimatta – ja siitä huolimatta, että Korhosen kirjaa olisi voinut hieman editoida – kirjat paljastavat karmean totuuden suomalaisen valtamedian toimintatavoista ja suomalaisesta ”maan tavan” mukaisesta poliittisesta, rakenteellisesta korruptiosta.

2.

Valtamediassa ei sovi kertoa asioita, jotka eivät miellytä poliittista eliittiä, varsinkaan jos viestintäyhtiöllä on bisneksiä vireillä, joihin tarvitaan poliitikkojen myötämielilsyyttä tai johtavat poliitikot sattuvat olemaan päätoimittajan golfkavereita. Varsin karmaisevan kuvan rakentaa Jarmo Korhonen Hesarin nykyisistä poliittisista toimittajista, jotka omaa poliittista agendaansa ajaen siteeraavat suoraan, täysin kritiikittömästi luottopoliitikkojensa ”tietoja”. Eräs kovan tason lobbari kertoi Valtakunnankontrollerille taannoin, ettei sellaista toimittajaa olekaan, jota hän ei pystyisi kusettamaan. Mutta myöhemmin hän joutui korjamaan lausuntoaan tavattuaan yhden kotiläksynsä tehneen toimittajan. Yksi asiaan perhetynyt journalisti ei kesää tee....valitettavasti.

Aikoinaan, 1980-luvun alussa Hesarin toimittaja oli saanut vihjeen, että SAK:n puheenjohtajaksi valitaan Viinanen -niminen demari. Ja niin sitten valittiinkin, mutta vihje tarkoitti toista Viinasta kuin väärää Viinasta, nimeltään Pertti, jonka Hesarin poliittinen toimittaja julisti etukäteen SAK:n puheenjohtajaksi. SAK:n oli sitten pakko valita Pertti Viinanen SAK:n johtoon, koska Hesari oli hänet jo valinnut. Myöhemmin Pertti Demari loppusijoitettiin liki kymmeneksi vuodeksi hänelle räätälöidyn Eläketiedotustoimiston johtajaksi hulppealla palkalla vailla vastuuta ja työntekoa.

Hesarin toimittajilla on ollut tapana ilmestyä tiedotustilaisuuksiin takki auki kuin maailman omistajat, koska ”he ovat Hesarista”. Suomen Pravda on ollut lehti, jota poliittinen ja taloudellinen eliitti on kuunnellut: mikään uutinen ei ole uutinen, jos se ei ole ollut Hesarissa. Hesarin valta on onneksi murtunut. Edesmennyt kirjailija Paavo Haavikko lopetti HS:n tilauksen jo 1990-luvun lama-aikoina, koska propaganda ei ole vain turhaa, vaan mielenterveydelle vaarallista. Valtakunnankontrolleri veti asiasta saman johtopäätöksen, silloin kun Hesari ilmoitti etusivullaan, että nyt äänestetään Euroopan puolesta.

On sinänsä käsittämätöntä, että media, jolla olisi ollut mahdollisuus tuottaa juuri niin kriittistä ja hyvää journalismia kuin vain toimittajat pystyvät kirjoittamaan, on mennyt sieltä missä aita on matalin. Omaa egoansa Suomen Pravdassa pönkittäneet palkkarenkijohtajat ovat pitäneet valtalehden keskikertaisen ”eliittejä ymmärtävänä”, ikävistä asioista vaikenevana julkaisuna. Siellä tiettävästi kehotettiin myös kahden SYP:n taktiikasta eli törkeästä pankkituen avustuspetoksesta jotakin tietävien vaikenemaan.

Harri Nykänen kertoo kirjassaan, miten hän vetosi muutamaan otteeseen suoraan Aatos Erkkoon saadaakseen juttunsa julkaistua. Vaikka Erkon puuttumisesta asioihin ei Nykäsellä ole varsinaista näyttöä, niin yleensä asiat olivat lutviutuneet, kun Aatos oli vastaanottanut Harrin kirjeen.

Aina ei käynyt niin hyvin, vaan kuumaksi perunaksi päätyi 1980-luvulla jo Ylessä noussut Hakan ja Polarin harjoittama demaripoliitikkojen voitelu. Johtavat demaripamput aina Kalevi Sorsaa ja Manua myöden olivat saaneet täysin alihintaan asuntonsa punapääoman rakennusfirmalta. Lisäksi SDP:n puoluetalourakkaan liittyi hämäriä alennuksia ja muita epäselvyyksiä. Ylen demaripääjohtajan johdolla aiheesta tehty TV-ohjelma hyllytetiin. Tieto oli kuitenkin levinnyt muualle ja Harri Nykänen yritti saada jutun aiheesta Helsingin Sanomiin, mutta päätyi poliisin kotietsinnän kohteeksi. Sitä ennen demareiden kalleellaan oleva toimituspäällikkö Janne Virkkunen ( ja silloisen puoluesihteerin Erkki Likaisen sydänystävä) kielsi Nykästä kyselemästä Sorsalta mitään asuntokaupoista. Tästä huolimatta demareiden tahtopuheenjohtaja Sorsa kutsui Nykästä sossujen syöjäksi. Pari vuotta myöhemin Nykänen palasi asiaan Rakennuskunta Hakan veropetossyytteiden myötä, koska Haka oli rakentanut SDP:n puoluetalon miljoonien markkojen tappiolla. Lisäksi mm. SAK:n silloinen puheenjohtaja Pertti Viinanen (sdp) oli saanut Hakalta talon noin puolen miljoonan markan alihintaan.

Veikkauksen Matti ”Ahmed Ahneen ” käpälöintijutut ovat ihan oma lukunsa ( ehkäpä Ahde onkin piilomamu.....) Naiset nauhoittivat häiriköintipuhelut toimittaja Nykäsen kehotuksesta ja soppa oli selvä. Ahde kun sattui olemaan Hesarin silloisen päätoimittajan Janne Virkkusen golfkaveri. Nykänen sai käytännössä kenkää Ahde-juttujen vuoksi.

3.

Jarmo Korhonen kuvailee kirjassaan yksityiskohtaisesti, sitä miten kepun ja osin kokoomuksen ja demareiden vaalirahoja juoksutettiin erilaisten järjestelyjen kautta ohi viralliset vaaliorganisaatioiden, ja kuinka muistamattomia kansanedustajat ovat olleet vaalien jälkeen siitä, kuinka paljon he olivat miltäkin taholta saaneet vaalirahoja – vaikka olivat itse kinunneet rahoja – ja miten niitä kierrätetiin. Ehkä suurinta jeesustelua vaaliraha-asioissa on harjoittanut Timo Kalli, joka omalla moraalittomalla möläytyksellään räjäytti ns. vaalirahakohun ja sen jälkeen on lähinnä syytellyt muita.

Esimerkiksi Sauli Niinistön 2006 presidentinvaalitukia ja Jyrki Kataisen vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjan rahoja kierrätettiin Paasikiviopistoyhdistys ry:n kautta, jotta rahojen alkuperä ei selviäisi ( TT-säätiö ja Kehittyvien Maakuntien Suomi), eikä niitä tarvitsisi ilmoittaa vaalirahailmoituksessa. Kaiken kaikkiaan vuoden 2007 vaaleissa Kehittyvien Maakunten Suomi -yhdistys jakoi vaalirahaa kuudellekymmenelle (60) ehdokkaalle, joista 37 kepulaista, 15 kokoomuslaista (kun vihreän Merikukka Forsiuksen loikkaus kokoomukseen lasketaan mukaan), 7 demaria ja yksi rkp:n edustaja. Joukossa on ministereitä, puolueiden puheenjohtajia, istuvia kansanedustajia, kaupunginhallituksen jäseniä ja kaupunginjohtajien lapsia, nousevia tähtiä ja julkkiksia, kuten entinen hiihtäjät Juha Mieto ja Jari Isometsä, olympiasankari Markku Uusipaavalniemi sekä Matti Vanhasen entinen vaimo, Merja Vanhanen. Kokoomuksen poliisimies Juha Hakola kuittasi viisituhatta euroa KSM:n rahaa käteisenä kaksi päivää ennen vaaleja. KSM:n päärahoittajia olivat Maskun Kalustetalon Toivo Sukari, Tokmannin Kyösti Kakkonen, Nova Group ja Palmberg rakennusyhtiö, joka lisäksi kierrätti rahansa Novan kautta.

Kuntien eläkevakuutuksen Kevan entisellä kepulaisella johtajalla, Markku Kauppisella ei näytä olleen juuri mitään työtehtäviä, koska hän on liki päätoimisesti pohdiskellut ja junaillut Kepun vaalirahoitusasioita. Tämä kuulema johtunee ainakin osin siitä, ettei Keva pysty suoraan rahoittamaan poliitikkoja, kuten esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Varma ja Ilmarinen. Siksi Kevassa rakenneltiin Nova- kelkkatehdas- KMS- kiinteistöjalostuskuvioita, joissa Keva oli huonojen bisnesten maksumies. Kukahan tutkisi ”yksityisten työeläkeyhtiöiden”, kuten Ilmarisen ja Varman vaaliraha-asiat??? Sosiaali- ja terveysministeriö, jonka tehtäviin valvonta kuuluisi, ei tunnetusti työeläkeyhtilöitä valvo, vaan siellä tehdään niin kuin isot pojat ovat päättäneet. Eläkerahamme ovat todella turvassa korruptoituneessa pyramidihuijauksessa, jota kutsutaan myös maailman parhaaksi eläkejärjestlemäksi.

Entinen ympäristöministeri, eduskunnasta pudonnut ja Sipilän valtionsihteeriksi seppelöimä Paula ”Talvivaara” Lehtomäki – Suomen surkein ympäristöministeri Sanni-tytön ohella – on Korhosen mukaan kärsinyt kovasta muistimenetyksestä. Hän sai 15 000 euroa Kehittyvien Maakuntien Suomelta vuoden 2007eduskuntavaaleissa, mutta ei millään meinannut sitä muistaa. Hän tiesi koko vaalirahoituskuvion, koska Nova-KSM-miehet, Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo, selvittivät asian Keskustapuolueen satavuotisjuhlaristelyllä Paula Lehtomäelle, Matti Vanhaselle ja Mika Lintilälle jo syksyllä 2006. Entinen pääministeri ja nykyinen kepun eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen ei muistanut , miten hän oli suositellut KSM-rahaa Merikukka Forsiukselle, jonka kanssa hän ainakin harrasti tennistä, ja miten hän oli päättänyt kaikista Nuorisosäätiön rahanjaon asiosta.

On aika järkyttävää, että tällaiset puolidementikot hoitavat maamme asioita. Korhosen järkytys on tietenkin se, että kun isot pojat ja tytöt häärivät, niin alttarilla urhataan yleensä joku muu kuin se varsinainen syyllinen, niin tehtiin Nuorisosäätiössä ja niin tehtiin Suomen Keskustassa. Lautakasa-Matti sen sijaan pelastettiin Perheyritysten liiton johtoon ja ikävä toimittaja Ari Korvola sai rangaistuksensa Ylessä, jotta muut sopulit osaavat pitää suunsa kiinni.

Jotakin samaa on sekoomuksen Minna Arveen pelastautumisessa Turun kauppakamarin toimitusjohtajaksi, jossa hän voi sitten toimia isompien poikien juoksutyttönä, kun tuo sekoomuksen puoluesihteeriys ei oikein natsannut.. Puheenjohtaja Stuppi jo ilmoitti, että seuraavan puoluesihteerin pitää olla sitoutunut puolueeseen.

4. Nykyinen journalismi alkaa olla omalla tavallaan MV-tasoista propagandaa, jossa kotiläksyjä ei tehdä kunnolla. Valtamedialla on aina ollut omat agendansa valtaapitävien nuolemiseksi sopivien päätösten, kuten lehtien tilausmaksujen arvonlisäverovapauden tai radio- ja TV-lupien saamiseksi. Ylellä puolestaan on omat poliittiset agendansa hallituksien ja valtapuolueiden pönkittämiseksi – sitä varten siellä istuu pomoina  puolueiden omia sotureita portinvartijoina.

Kuitenkin valtamediassakin, kuten Hesari ja Yle sekä jotkut maakuntalehdet, on aikaisemmin toiminut myös hyviä toimittajia, mutta nyt ne on pääosin  siivottu viimeistään YT-neuvotteluissa pois. Tilalla ovat postmodernit tarinakertojat ja muut sopivasti riman ali limboilevat ”ammattitoimittajat”,  joiden ammattitaito koostuu lähinnä siitä, että he ovat töissä valtamediassa. Yle on kunnostaunut kaikenlaisten postmodernien selfieradio- ja TV-pers-oonien haalimiseen lässyttämään, läpättämään ja keikistelemään julkisuudessa. Ei ole mikään ihme, että Yle on menettämässä myös julkista palvelua kannattavien tuen. Jos keskiluokan koulutetun perheen yhteenlaskettu Yle-vero on 1500–2000 euroa vuodessa, ja vastineeksi saa Teiniäitejä, Kioskia, Sarasvuota, Johanna Korhosta ja muuta narsistista tositeeveetä ja muuta postmodernia lässytystä, niin mistä se perhe oikein maksaa???

Kuten Harri Nykänen kuvaa kirjassaan Likainen Harri, että  jos (rikos)toimittaja tekee työnsä kunnolla, ei voi välttyä oikeusjutuilta. Nykänen on kuitenkin saanut huomauksen vain yhdestä jutusta uransa alkuvuosilta. Nykänen kuitenkin paljastaa sen, miten hanakasti Sanoma on ollut maksamassa poliitikoille korvauksia, vaikkei olisi pakko:. Tampereen keskustorin SYP:n kokomuslaiselle, entiselle pankinjohtajalle maksettiin korvauksia ohi oikeusprosessin ja Turun mafian Nostokoneopalvelujutussa maksettiin demariverojohtajan siskon ja langon bulvaanifirmalle korvauksia. Samaisessa jutussahan painostettu syyttäjä kuvasi syytekirjelmässä rikoksen ja sittten jätti syyttämättä. Koko homma oli suomalaisen ”oikeusvaltion” mustinta historiaa ja hyväveli-verkoston voimannäyte.

Nykänen paljastaa kirjassaan myös merkittävien toimittajien poliittisia kantoja. Hesarin vitsailtiin olevan SDP:n pää-äänenkannattaja 1980- ja 1990-luvulla. Sehän sopii tietenkin Suomen Pravdan linjaan, että silloisen valtapuolueen pojat pääsivät pitkölle Sanomatalossa. Päädemarit olivat mielipidekirjoittelija Aarno ”Loka” Laitinen, joka on ”Tamminiemen pesänjakajien” ja Hesarista saamien potkujen jälkeen vahvasti puolustanut poliittista eliittiä joka käänteessä sekä vastaavaksi päätoimittajaksi nostettu Janne Virkkunen, Suomen ja EU-talouden sotkijan Erkki Likaisen (sdp) – nykyisen Euroopan keskuspankin Helsingin haarakonttori poliittinen suojatyöläinen – parhaisiin kavereihin ja sökörinkiin kuluva ”toimittaja”.

Tällä hetkellä valtamedia nuolee vallan kahvassa olevia keskustaliberaaleja sekä EK:n ja muiden sekoomuslaisten ja sosiALIdemokraattien uusliberalismin airuita. Joten Hesarikin on muuttunut demarilehdestä uusliberaalilehdeksi ajan hengen mukasesti.

5.

Mitä kansalaiset sitten voivat tehdä? Olla rohkeita ja paljastaa kaikki rakenteellisen korruption ja hyvä veli -verkostojen hämärät toiminnat. Kiitos teille, veli Nykänen ja Korhonen, kun olette kirjanne kirjoittaneet. Lisää hyvävelileaksia odotellessa....

JK. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti ”Kulmakarvat” Alahuhta ilmoitti Ylen TV 1:n Ykkösaamussa 30.1. 2016, että ”EK:lla tulee olemaan jatkossakin lainsäädäntöön liittyvää työtä.” Kukahan on EK:lle on antanut valtuudet valmistella tai laatia Suomen valtion lainsäädäntöä??? Suomen ulkoparlamentaaristen ja korporatiivisten vallananastajien porukoissa ei vallan kolmijako-oppia tunnetusti tiedetä eikä arvosteta – demokratiasta puhumattakaan.