sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Astu miinalaivaan, Nalle

1. Nalle Wahlroosin perillisten verotusongelmat ovat nousseet pinnalle, kun Nalle "muidenkin verorahat ovat minun" Wahlroos siirsi kirjansa Salosta Ruåttinmaalle. Aikoinaan hänen isänsä  kauppa- ja teollisuusministeriön don Buntta kunnostautui seurueensa kravattien leikkaamispelillä valtionyhtiöiden johdon ja muiden ryyppykavereiden kanssa. Poika ei  leikkele kravatteja, vaan leikkelee kansalaisten veroja firmojensa ja omaan kassaansa. Wahlroosin epävirallisessa elämänkerrassa kerrotaan miten Nalle myi yli 50% ylihintaan eli tuplahintaan Mandatum -pankin valtiolle, 2,5 miljardin markan hintaan. Mooses Lipponen ja  Sauli "jep, jep" Niinistö esittivät Nallea Sammon johtoon. Rouvahississä kunnostautunut vasemmistoliiton demarimyyrä Suvi-Pulla Siimes on pyrkinyt pesemään käsiään koko jupakasta. "Sydän on ehkä vasemmalla" Siimes palkittiin myöhemmin toimistaan ensin Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajan pallilla ja sitten korporatiivisten eläkepoikien suojatöillä TELA:ssa. Nalle on kourinut, kähminyt, pyytänyt, saanut ja vaatinut meidän verorahojamme ja omaisuuttamme pilkkahintaan – eikä nyt puhuta mistään maataloustuista. Koko hänen "yksityisen sektorin" toimintansa on pohjautunut valtion eli meidän kuppaamiseen. Hän on tehnyt  tuottavaa työtä viimeksi kouluttaessaan tulevia ekonomeja. Kaikki muu on ollut valtiolle eli veronmaksajille haitallista finanssikorppikotkan kuppausta.  Wahlroos on Suomen Madoff, hyvin verkostoitunut kuninkaallisten, raharikkaiden ja valtaapitävien  kanssa.

2. Valtakunnankontrolleri kysyi jo kirjassaan Nallelta, että voisiko hän nyt paljastaa, oliko se juuri hän, joka suunnitteli aikoinaan kahden SYPin taktiikan, jolloin ei edes Iiro "suoraviivainen"  Viinanen tiennyt mihin syppiin veronmaksajien rahoja kaadettiin ns.  pankkitukena. Kiinnostaisi tietää, onko maassa parempia talousaivoja kuin Nallen nystyrät. Mahdolliset rikokset ovat jo vanhentuneet, joten rehellisyyttä arvostava wanker-banker W. voisi jo kertoa totuuden. Vai sitä totuuttako hän lähti karkuun aavan meren tuolle puolen?

3. Suomessa W:n asema on vankkumaton, sen sinetöivät persnuolentaa harjoittavat, itseään toimittajiksi kutsuvat mediapers-oonat, kuten Tuomas "EVA:n huora" Enbuske, joka pani parastaan eli lipoi kieli ruskeana Nallea televisiossa.  Ruskea on tämän kevään trendiväri, niin finanssi-, media- kuin poliittisella alalla. Nallea arvostavat toki monen muutkin, kuten tämän bloggari, jonka mielestä Nalle on hieno, fiksu ja vitsikäs mies. http://actuspurunen.blogspot.fi/2011/11/me-kaikki-kadehdimme-ja-ihailemme-sinua.html .

4. Nalle taisi vain valita nyt väärän ilmansuunnan, sillä matka Pohjanlahden yli voi olla miinoitettu. Kansankodissa kun demarit voivat päästä valtaan ja alkaa verottaa omaisuutta ja perintöjä sekä ryhtyä tosissaan kaivamaan veroparatiiseja. Toisin kuin Suomessa, svenskit sossut tekevät vasemmistolaista politiikkaa.  Svealandista myös palautetaan kaikki etsintäkuulutetut ja kaivatut kotimaihinsa.  Joten Valtakunnankontrolleri antaa nyt pankkiiri W.lle ihan ilmaisen neuvon: astu miinalaivaan ja matkaa Venäjälle. Siellä saat elää juuri niin vapaata KGB-oligarkin elämää Putinin suojissa, kuin mitä haluat ja kaipaat. Ei  elämää haittaavia veroja, sääntöjä eikä lakea. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, kunhan muistaa olla lojaali keisari Putänille ( fr. putain).


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Rintamakarkuruutta suvivirren soidessa

1. Pääministeri Käteisellä on ollut tapana moittia muita rintamakarkuruudesta, kun toiset eivät  halua olla tekemässä sitä huonoa politiikkaa, jota Katainen johtaa. Nyt  sitten Jyrki-boy itse katoaa parempien pöytien ääreen –  EU:n älyvapaaseen hallintoon ja taloudenhoitoon tietenkin – kun kaikki hänen vetämänsä hankkeet, sotesta kuntauudistukseen,  kusevat (vaikka nahkapäätöksiä onkin tehty). Ei anna kovin hyvää käsitystä sekoomuksen ja Jyrki "EU on pelastukseni" Käteisen vastuunkannosta.

2. Suvivirrestä syntyi hirveä haloo eduskunnassa, kun  apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti kantaa uskonnonharjoittamiseen kouluissa. Vaikka perusteellisessa ja laajassa ihmis- ja perusoikeuksia arvioivassa päätöksessä ei mainita sanallakaan suvivirttä, onnistuvat aina valppaat lehtineekerit ja eduskunnan kellokkaat kauhistelemaan sitä, että nyt meiltä viedään suvivirsi.  Miksi Suomessa ylipäätään opetetaan uskontoa julkisin varoin?  Edes uskonnonharjoituksen ihmemaassa, Yhdysvalloissa, ei harjoiteta eikä opeteta uskontoa kouluissa, jos kyse ei ole uskonnollisesta koulusta.  Nyt puhuttiin vain lapsien oikeudesta laulaa tai olla laulamatta suvivirttä, mutta onko kukaan ajatellut sitä, mikä on uskonnottoman opettajan asema? Hän joutuu kuuntelemaan aamuhartauksia ja viemään lapsia kirkkoon, vaikka oma vakaumus on muuta.   Tuskin kristitty opettaja joutuu viemään lapsia moskeijaan... Eikä kyse mistään pienestä vähemmistöstä enää, sillä yli miljoona suomalaista on pakanoita, jotka uskonnonopetusta saaneiden lapsukaisten mukaan joutuvat helvettiin. Uskonnon sijaan voitaisiin opettaa filosofiaa, elämänkatsomusoppia ja uskontotietoa., joka auttaisi lasten ajattelua, suvaitsevaisuutta ja todellista uskonnonvapautta. Mikä oikeus  vanhemmilla on päättää lastensa vakaumuksista ? Uskonto on kulttuurikysymys ja sellaisena sitä tulee käsitellä. Suvivirsi soikoot, mutta jeesustelut sikseen.

3. Huolestuttavaa tässä on se, etteivät kansanedustajat näytä ymmärtävän, mitä merkitsevät ihmisoikeudet, kun kyseessä on uskonnonvapaus ja erilaisten vähemmistöjen oikeudet. Nämä ennakkoluuloiset  ja yksisilmäiset urpot sitten päättävät meidän perus-  ja ihmisoikeuksista, kun maassa ei ole perustuslakituomioistuinta. 

4. Oikeauskoiselle Toveri Soinille  Valtakunnankontrolleri suosittelee luettavaksi
Vatikaania toistakymmentä vuotta seuranneet toimittajan, John Cornwallin  "Talven paavia", The Pope in Winter: The Dark Face of John Paul II's Papacy.




http://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Konsulttidemokratiaa

1. Hallitus sitten päätti raamibudjetista, jossa viilataan ja höylätään, mutta ei muuteta mi­tään rakenteita. Vasemmistoliitto käveli ulos, ilmeisesti vaalien pelossa. Aikansa oli hyväk­sytty ja  nielty mitä tahansa demareiden roiskeläppänä, mutta jotain piti tehdä kun kanna­tus laahaa. SosiALIdemokraatit ne vasta hukassa ovat. Kaksi Lipposen hallitusta toteutti­vat parasta uusliberalistista politiikkaa oikealta ohi sekoomuksen. Nyt eivät enää edes so­keimmatkaan äänestäjät usko, että demarit olisivat köyhien ja vähäväkisimpien asialla. Eräs demariluottamusmies totesi joskus Valtakunnankontrollerille, että eihän  SDP:n kan­nata huolehtia kaikkein köyhimmistä, koska ne eivät kuitenkaan äänestä demareita. Sillä­lailla.

2.Ainoa rakenteisiin viittaava asia, jonka Valtakunnankontrolleri löysi valtioneuvoston bud­jettikehyspäätöksestä oli toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelan maksettavaksi. Kauan sitäkin ovat sekoomuslaiset ja temarit vastustaneet. Alidemokraatit siksi, että he us­kovat sosiaalibyrokratiaan ja kykypuolue siksi, että rahaa tulisi jaettua liian heppoisin pe­rustein so. ne jotka kokevat kuntien sosiaalitoimen liian nöyryyttäväksi hakeakseen toi­meentulotukea, hakevat sitä Kelasta. Noin 100 000 suomalaista jättää vuosittain hakemat­ta toimeentulotukea, vaikka olisi siihen oikeutettu.

Peltilehmäpuolue on jo älähtänyt, koska asvalttia ei tule tarpeeksi ja autoilu kallistuu. Lap­siperheet itkevät, ettei nyt enää pääse tarpeeksi shoppailemaan. Lapsilisä on ideologinen asia, sen tavoitteena on kannustaa lasten tekemiseen. Onko mitään järkeä kannustaa lasten hankintaan? Aika moni vanhempi on jättänyt paitsi lasten taloudellisen toimeentulon, myös kasvatusvastuun julkiselle vallalle, päiväkodille ja koululle, vaikka sopivan paikan tulleen siihenkin sekaan­nutaan, sillä ei meidän lasta saa kasvattaa, koska siitä tulee julkkis. Ns. kestävyysvaje­han on tässä ja nyt, koska meillä on suuret ikäluokat ja yli­mitoitetut eläkkeet ja sosiaalitur­va, joita maksamassa on yhä pienempi porukka. Kysehän on rahoitusrakenteesta, ei mis­tään luonnonlaista. Niin kauan kuin eläkkeiden rahoitus on suoraan tai epäsuorasti kiinni perässä tulevien palkkatuloista, rahat eivät tule riittämään. Eläkkeitähän voitaisiin ra­hoittaa muillakin perusteilla, kuten vaikka vakuutuspohjaisesti, mutta sehän on ns. hyvälle kolmi­kannalle ihan tuntematon asia.

3. Hallituksen eläkepolitiikka se  vasta jämäkkää onkin:

"Eläkejärjestelmän uudistaminen
Hallitus toteaa, että työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelevat työurien pidentämiseksi työura­sopimuksessa (22.3.2012) sovitun mukaisesti ratkaisun seuraavaksi työeläkeuudistukseksi.
Järjestöt neuvottelevat ratkaisun eläkeuudistukseksi syksyyn 2014 mennessä. Samassa yhtey­dessä ratkaistaan myös tasoitusmäärään ja Emu-puskuriin sekä vanhuuseläkerahastoinnin ke­hitykseen liittyvät kysymykset. Tavoitteena on, että kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät halli­tuksen laki esitykset annetaan eduskunnalle heti vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja
uudistus tulee voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta."


Kaikki tärkeimmät sosiaalipolitiikan asiat jätetään korporatiiviselle kolmikannalle. Muut päätökset pohjautuvat SITRAn, TEKESin ja valtionvarainministeriön konsulttien visioihin, joissa valtiota kutistetaan ideologista syistä ja konsulteille  järjestetään kissanpäivät. Todel­linen  toi­minta on tuntematonta sarasvöille ja muille consulting groupin jäsenille, joiden ai­noa tavoite on päästä jatkamaan konsultointia.


4. Konsultointi on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Tästä ovat kirjoittaneet mai­nion kirjan Hanna Kuusela ja Matti Ylönen (Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. Gaudeamus 2013). Ns. tiukan linjan valtionvarainministeriö ostaa vuosit­tain noin sadalla miljoonalla eurolla  konsulttipalveluja samaan aikaan, kun se kehottaa maan edun nimissä leikkaamaan 50 miljoonaa työttömyysturvasta, 57 miljoonaa perusope­tuksen laadun parantamisesta, 15 miljoonaa rakennusperinteen hoitamisen ja korjaami­sen tukemisesta, 110 miljoonaa lapsilisistä. Miksi VM ei leikkaa omia kulujaan? Valtion ns. tuottavuusohjelma rekrytointikieltoineen on johtanut siihen, että viimeinenkin ammattitaito on katoamassa valtionhallinnosta ja konsultit kukkoilevat julkisen sektorin asiantuntijoi­na. Säästöjä ei ole saavutettu, mutta paperin- ja powerpointien pyöritys on li­sääntynyt. Jul­kinen hallinto pyörittää yhä turhempaa uusliberalismin uutta julkishallintoa, joka on näen­näistoimintaa pahimmillaan. Agendat, aloitteet ja ehdotukset tulevat suoraan konsulttiteh­taista, eivätkä ne pohjaudu tutkittuun tietoon ja kansalaiskeskusteluun.

Hallituksen kehysriihessä todetaan, että valtionvarainministeriö valmistelee ja toteuttaa kansallista IT-palveluarkkitehtuuria, jonka yksi osa on kansallinen palveluväylä. Todellista  kykypolitiikkaa on laittaa jo oman ydinosaamiseensa eli talouden hoitamiseen konsulttipal­veluja runsaasti tarvitsevan butiikki tekemään tietotekniikkahommia, kun omat kyvyt eivät riitä alkeellisempiin digitöihin. VM:ssä ei näköjään edes tiedetä sitä, että suuri osa yksityi­senkin sektorin IT-hankkeista on kannattamattomia – saati julkisen sektorin konsultti­hankkeet. Valtion tietohallintomenot olivat vuonna 2009 yli 2 miljardia euroa, mukana on kaikki valtion laitokset, kuten Kela. Kansaneläkelaitos on kuitenkin niitä harvoja valtion yk­siköitä, jotka ovat säilyttäneet omaa IT-osaamistaan, vaikka Valtion tietokonekeskus, VTKK aikoinaan ideologisista syistä ja konsulttien iloksi yksityistettiin.

5. Hallituksen rakennepaketti on hurskasta toivetta siitä, että työllisyys paranee, kun työttö­miä ruoskitaan ja kytätään lisää, että eläkkeelle siirtymisikä nousee, kun korporatiivinen kolmikanta käskee, että osaaminen lisääntyy, kun koulutuksesta leikataan, ryhdytään dägä-dägä-pelaamaan ja lisätään oppivel­vollisuus- eli päivähoitoikä 17 vuoteen. Analyysi nykytilanteesta puuttuu, mutta toiveiden tynnyrit kolisevat … ja kovaa.


http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/kehysneuvottelut-2014/paatos/fi.pdf