Konsulttidemokratiaa

1. Hallitus sitten päätti raamibudjetista, jossa viilataan ja höylätään, mutta ei muuteta mi­tään rakenteita. Vasemmistoliitto käveli ulos, ilmeisesti vaalien pelossa. Aikansa oli hyväk­sytty ja  nielty mitä tahansa demareiden roiskeläppänä, mutta jotain piti tehdä kun kanna­tus laahaa. SosiALIdemokraatit ne vasta hukassa ovat. Kaksi Lipposen hallitusta toteutti­vat parasta uusliberalistista politiikkaa oikealta ohi sekoomuksen. Nyt eivät enää edes so­keimmatkaan äänestäjät usko, että demarit olisivat köyhien ja vähäväkisimpien asialla. Eräs demariluottamusmies totesi joskus Valtakunnankontrollerille, että eihän  SDP:n kan­nata huolehtia kaikkein köyhimmistä, koska ne eivät kuitenkaan äänestä demareita. Sillä­lailla.

2.Ainoa rakenteisiin viittaava asia, jonka Valtakunnankontrolleri löysi valtioneuvoston bud­jettikehyspäätöksestä oli toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelan maksettavaksi. Kauan sitäkin ovat sekoomuslaiset ja temarit vastustaneet. Alidemokraatit siksi, että he us­kovat sosiaalibyrokratiaan ja kykypuolue siksi, että rahaa tulisi jaettua liian heppoisin pe­rustein so. ne jotka kokevat kuntien sosiaalitoimen liian nöyryyttäväksi hakeakseen toi­meentulotukea, hakevat sitä Kelasta. Noin 100 000 suomalaista jättää vuosittain hakemat­ta toimeentulotukea, vaikka olisi siihen oikeutettu.

Peltilehmäpuolue on jo älähtänyt, koska asvalttia ei tule tarpeeksi ja autoilu kallistuu. Lap­siperheet itkevät, ettei nyt enää pääse tarpeeksi shoppailemaan. Lapsilisä on ideologinen asia, sen tavoitteena on kannustaa lasten tekemiseen. Onko mitään järkeä kannustaa lasten hankintaan? Aika moni vanhempi on jättänyt paitsi lasten taloudellisen toimeentulon, myös kasvatusvastuun julkiselle vallalle, päiväkodille ja koululle, vaikka sopivan paikan tulleen siihenkin sekaan­nutaan, sillä ei meidän lasta saa kasvattaa, koska siitä tulee julkkis. Ns. kestävyysvaje­han on tässä ja nyt, koska meillä on suuret ikäluokat ja yli­mitoitetut eläkkeet ja sosiaalitur­va, joita maksamassa on yhä pienempi porukka. Kysehän on rahoitusrakenteesta, ei mis­tään luonnonlaista. Niin kauan kuin eläkkeiden rahoitus on suoraan tai epäsuorasti kiinni perässä tulevien palkkatuloista, rahat eivät tule riittämään. Eläkkeitähän voitaisiin ra­hoittaa muillakin perusteilla, kuten vaikka vakuutuspohjaisesti, mutta sehän on ns. hyvälle kolmi­kannalle ihan tuntematon asia.

3. Hallituksen eläkepolitiikka se  vasta jämäkkää onkin:

"Eläkejärjestelmän uudistaminen
Hallitus toteaa, että työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelevat työurien pidentämiseksi työura­sopimuksessa (22.3.2012) sovitun mukaisesti ratkaisun seuraavaksi työeläkeuudistukseksi.
Järjestöt neuvottelevat ratkaisun eläkeuudistukseksi syksyyn 2014 mennessä. Samassa yhtey­dessä ratkaistaan myös tasoitusmäärään ja Emu-puskuriin sekä vanhuuseläkerahastoinnin ke­hitykseen liittyvät kysymykset. Tavoitteena on, että kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät halli­tuksen laki esitykset annetaan eduskunnalle heti vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja
uudistus tulee voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta."


Kaikki tärkeimmät sosiaalipolitiikan asiat jätetään korporatiiviselle kolmikannalle. Muut päätökset pohjautuvat SITRAn, TEKESin ja valtionvarainministeriön konsulttien visioihin, joissa valtiota kutistetaan ideologista syistä ja konsulteille  järjestetään kissanpäivät. Todel­linen  toi­minta on tuntematonta sarasvöille ja muille consulting groupin jäsenille, joiden ai­noa tavoite on päästä jatkamaan konsultointia.


4. Konsultointi on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Tästä ovat kirjoittaneet mai­nion kirjan Hanna Kuusela ja Matti Ylönen (Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. Gaudeamus 2013). Ns. tiukan linjan valtionvarainministeriö ostaa vuosit­tain noin sadalla miljoonalla eurolla  konsulttipalveluja samaan aikaan, kun se kehottaa maan edun nimissä leikkaamaan 50 miljoonaa työttömyysturvasta, 57 miljoonaa perusope­tuksen laadun parantamisesta, 15 miljoonaa rakennusperinteen hoitamisen ja korjaami­sen tukemisesta, 110 miljoonaa lapsilisistä. Miksi VM ei leikkaa omia kulujaan? Valtion ns. tuottavuusohjelma rekrytointikieltoineen on johtanut siihen, että viimeinenkin ammattitaito on katoamassa valtionhallinnosta ja konsultit kukkoilevat julkisen sektorin asiantuntijoi­na. Säästöjä ei ole saavutettu, mutta paperin- ja powerpointien pyöritys on li­sääntynyt. Jul­kinen hallinto pyörittää yhä turhempaa uusliberalismin uutta julkishallintoa, joka on näen­näistoimintaa pahimmillaan. Agendat, aloitteet ja ehdotukset tulevat suoraan konsulttiteh­taista, eivätkä ne pohjaudu tutkittuun tietoon ja kansalaiskeskusteluun.

Hallituksen kehysriihessä todetaan, että valtionvarainministeriö valmistelee ja toteuttaa kansallista IT-palveluarkkitehtuuria, jonka yksi osa on kansallinen palveluväylä. Todellista  kykypolitiikkaa on laittaa jo oman ydinosaamiseensa eli talouden hoitamiseen konsulttipal­veluja runsaasti tarvitsevan butiikki tekemään tietotekniikkahommia, kun omat kyvyt eivät riitä alkeellisempiin digitöihin. VM:ssä ei näköjään edes tiedetä sitä, että suuri osa yksityi­senkin sektorin IT-hankkeista on kannattamattomia – saati julkisen sektorin konsultti­hankkeet. Valtion tietohallintomenot olivat vuonna 2009 yli 2 miljardia euroa, mukana on kaikki valtion laitokset, kuten Kela. Kansaneläkelaitos on kuitenkin niitä harvoja valtion yk­siköitä, jotka ovat säilyttäneet omaa IT-osaamistaan, vaikka Valtion tietokonekeskus, VTKK aikoinaan ideologisista syistä ja konsulttien iloksi yksityistettiin.

5. Hallituksen rakennepaketti on hurskasta toivetta siitä, että työllisyys paranee, kun työttö­miä ruoskitaan ja kytätään lisää, että eläkkeelle siirtymisikä nousee, kun korporatiivinen kolmikanta käskee, että osaaminen lisääntyy, kun koulutuksesta leikataan, ryhdytään dägä-dägä-pelaamaan ja lisätään oppivel­vollisuus- eli päivähoitoikä 17 vuoteen. Analyysi nykytilanteesta puuttuu, mutta toiveiden tynnyrit kolisevat … ja kovaa.


http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/kehysneuvottelut-2014/paatos/fi.pdf