Katsaus menneeseen ja hieman tulevaan

1. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n kepulainen pääjohtaja Pekka Puska lähtee vähemmän ansaitulle eläkkeelle, kun hänen laitoksensa on saanut kansan syömään turhia osteoporoosi-, kolesteroli-, masennus- ja verenpainelääkkeitä sekä pelkäämään sairauksia sikana. Läskistä ja viinasta jatkuvasti vaahtoava Esko ”suojatyöveteraani” Ahon (kesk) kaveri saarnaa uusli­beralistista ja uuskonservativistista ”totuutta” siitä, miten kaikki sairaudet ovat itse hankittuja. Köy­hät ja sairaat kun ovat niin saatanan saamattomia, että eivät hölkkää ja syö ns. terveellisesti. Kun ns. so­siaalisen pääoman tutkimukset osoittavat että hyvä työilmapiiri, ystävyyssuhteet, luottamus järjestelmään ja sosiaaliseen verkostoon pitävät ihmiset terveinä, niin Puska se pauhaa vanha levy päällä läskistä ja kolesterolista.

Korkea sosiaalinen pääoma ehkäisee myös sydän- ja verisuonitauteja, mutta Puska ei ole sellaista ”asiantuntijana” kuullutkaan. Kuvaavaa on, että entisessä Neuvostoliitossa sydän- ja verisuonisairaudet vähenivät, kun totalitäärinen järjestelmä romahti. Joskus sosiaalisen pääoman tutkimuksiin kriittisesti suhtautuvat irvailevat, ettei valtio voi järjestää ihmisille ys­täviä. Nämä palikkapellet eivät ole olenkaan perehtyneet ihmisyhteisön toimintaan ja siihen, miten yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa voitaisiin edistää. Nykyinen koulutus-, sosiaa­li-, asunto-, työvoima- ja yhdyskuntapolitiikkaa pohjautuvat yksityisyyteen ja siihen, että jo­kainen on oman onnensa seppä, jota sitten voidaan pikkuisen tökkiä, jos se onneton luuseri putoaa. Yhteistilat taloyhtiöissä, kylissä ja kaupunginosissa mahdollistavat yhdessä tekemi­sen ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan myös talviaikana. Kuntalaiset ovat jo moneen ker­taan maksaneet ne kunnalliset ja valtiolliset rakennukset, joilla aiotaan nyt tehdä bisnestä tai purkaa, mutta ei antaa kansalaisten käyttöön omakustannushintaan kulttuurin ja sosiaalisen toiminnan tyyssijaksi – paikaksi jossa yksinäinenkin löytää ystäviä ja mielekästä tekemistä. Se olisi varsinaista kansanterveyden edistämistä, mutta eihän sellainen sovellu keskusjohtoi­selle ns. kulttuuripolitiikalle, jossa kaikkea, erityisesti kansalaisten todellista luovuutta halu­taan suitsia ja tukahduttaa. Omaehtoinen kulttuuri- ja harrastustoiminta eivät sovellu korpo­ratiiviselle poliittiselle eliitille, joka jakaa tuet niille samoille valtion osaksi muokkaantuneil­le ”kansalaisjärjestöille”, joiden hallinnossa istuu kansanedustajia ja muita politrukkeja, ja joihin otetaan entisiä kansanedustajia suojatöihin. Ja sitten voidaan kehua miten aktiivinen kansalaisyhteiskunta meillä on! Korporatiiviset organisaatiot ovat yhtä paljon kansalaisjär­jestöjä kuin nykyiset bisnes- ja etujärjestöpuolueet ovat kansanliikkeitä.

Suomi on koulu- ja työpaikkakiusaamisen PISSA-ykkösmaa. Kylä- ja sivukoulujen lakkaut­taminen, luokkakokojen kasvattaminen ja luokattomuuden tuominen jo peruskouluun sekä perheiden ennaltaehkäisevän sosiaalisen tuen lopettaminen sekä poliittisten suojatyöpaikko­jen ihanuus ovat syöneet sosiaalisen pääoman ja luoneet puolifasistisen ilmapiirin ennen kaikkea julkiselle sektorille, jossa nämä tumpelot ja narsistiset sekoomuslaiset ja muut so­siALIdemokraattiset johtajat sotkevat koko hallinnon. On siellä joukossa tietysti myös kepu­leita, niin ja sopivasti myös vihreitä ja kristillisiä sekä vasureita, jotta pysyy poliittinen tasa­paino. Kansalaiset ja kuntalaiset sekä työntekijät jäävät vain ihmettelemään sitä, miksi mi­kään ei toimi, ja miksi minun pitää olla tuon kyvyttömän sosiopaatin alainen? Lääkärit ovat jo vetäneet hommasta oman johtopäätöksensä ja liukuvat yksityiselle sektorille. Perässä tu­levat opettajat, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät, jotka siirtyvät yksityiselle sektorille ja järjestöihin muihin hommiin.

Valitettavasti törppöily poliittisten suojatöiden kanssa ei ulotu vain valtion ja kuntien hallin­toihin, vaan myös ns. yksityinen sektori ottaa politrukkeja kaikenkarvaisiksi yhteiskuntavast­uu-, strategia- ja PR-johtajiksi, jotta saadaan varmistettua kartellifirmojen edut. Yleen­sä firmoissa nämä suojatyöläiset ovat siellä lähinnä maskotteina, joten eivät pää­se operatii­vista toimintaa juuri sotkemaan. Elinkeinopoliittisesti se taas tarkoittaa aurin­gonlaskun kar­tellifirmojen tukemista sekä lainsäädännön että valtion ja kunnan suorien ja epäsuorien tu­kiaisten avulla. Ei siis mikään ihme että talous kurjistuu kurjistumistaan yhdes­sä kansanter­veyden kanssa, vaikka terveydenhuolto ja yritystuet maksavat enemmän kuin koskaan.

   

2. Sote-soppa –  eiku sote-sekoilu –  eiku ylipäätään hallituksen hakotie on yhtä hyvin tosi­asioissa kiinni kuin EVA:n ja EK:n ns. ekspertit, jotka ovat Risikkoa sotessa konsultoineet. Risikon butiikissa, STM:ssä  ei ole mitään yritystäkään ryhtyä arvioimaan nykyisten hoitojen ja käytäntöjen tehokuutta, vaikuttavuutta tai kustannusvaikuttavuutta. Poliittinen papatus pyörii vain hallintohimmeleiden ympärillä. Tosiasiat eivät kiinnosta, sillä tärkeintä on ul­koistaa terveydenhuolto uusliberalistisia minimipalveluja ja turhaa tohinaa tuottavaksi näen­näistoiminnaksi. Dosentti Teppo Järvinen ryhmineen todisti jo aiemmin, että osteoporoosi­lääkkeiden syöttäminen on aivan päätöntä. Nyt he ovat osoittaneet, että huomattava osa pol­vileikkauksista on turhia. Nämä tiedot eivät ole herättäneet mitään vastakaikua sote-sekoi­lukerhossa, jossa sotesta ollaan tekemässä kuntien pakkoliitospullamössöä. Tuntuu siltä, että poliitikkoja eivät todellakaan tosiasiat kiinnosta.

 Juridisella puolella ollaan hieman heräilty, jotta tämä mäyräkoirahallituksen sote-soppa oli­sikin perslain vastainen. Perustuslain puolesta ovat ryhtyneet kampanjoimaan niin   Kimmo ”Susi” Sasi kuin entinen pankkilakinainen, minister Hendriksson (RKP). Hienoa,    että edes tässä asiassa on joku ymmärtänyt jotain. Sitä vaan on niin vaikea ymmärtää, miksi    sote-uudis­tuksessa edelleenkin vannotaan kuntien osaamisen nimeen, vaikka on jo nähty, miten kunnissa sählätään. Perustuslaissa ja YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä   oikeuksia koske­vassa TSS-sopimuksessa nimenomaan asetetaan vastuu valtiolle,  mutta     Suomessa   valtio on ulkoistanut toiminnan pikkupoliitikoille kuntiin. Heti kun 1980-    luvulla aloitettiin     ns. vapaa­kuntatoiminta ja sen jälkeen valtionapuja kunnille ei enää     korvamerkitty, alkoi kuntalaisten perus­palvelujen heikentäminen, poliittisen hallinnon     lisääminen,    kaikenkarvaisten kuntatalojen, palloiluhallien ja tehdas-hallien ja     yrityskeskusten     rakenteleminen. Kukaan ei ole ehdotta­nut sosiaali- ja   terveydenhuollon siirtämistä valtion hoidettavaksi lääni- tai äly-tasol­le,  ja niiden     perässä    koulutuksen siirtämistä samalle äly-ely-avi-tasolle. Näyttää olevan vaan niin    jumalattoman vaikeaa tehdä todellista yksikanavaista rahoitusmallia, jos yksi taho ei  vastaa  kaikesta. Jo nyt kunnissa pelataan shakkipeliä kuntien, kunta-yhtymien, sairaanhoitopiirien, Kelan ja valtion rahoilla ja yritetään­ pitää omista kiinni, vaikka  potilaat kärsisivät.  Kunnat säästävät valtion kustannuksella ja valtio kuntien kustannuksella. Hölmö­läisten peitonleikkaaminen se vain jatkuu...


3. Kansalaiset näyttävät sisäistäneen uusliberalistis-uuskonservatiivisen alias aholais-puskalai­sen näkemyksen siitä, että useat sairaudet olisivat – krapulan lisäksi – itseaiheutettuja. Sitähän on jo jauhettu vuosikymmenkaupalla, että kansan pitäisi ryhdistäytyä, jotta jaksaisivat töissä (vaikka työpaikkoja ei ole ja työilmapiiri sekä työehdot muutenkin olisivat ihan paskat), eivätkä rasittaisi sosiaaliturva- ja eläke­järjestelmää sekä terveydenhuoltoa. Iltalehden selvityksen (IL 31.12. 2013) mukaan 69 % vastaajista olisi valmis siihen, että ”Elämäntavoista johtuvien sairauksien hoito pitää kustantaa itse”. On tietysti varsinaista syväjournalismia laittaa kansalaiset vastaamaan leikkauslistaky­selyyn selvittämättä ensin, miten valtion- ja kansantalous toimii. Toiseksi, on typerää esittää leikkauslistoja, jos kerran hallituksenkin mukaan nyt ollaan tekemässä rakenneuudistuksia.

Vastikään julkaisussa WHO-tutkimuksessa todettiin, että syrjäytyminen alkaa jo kohdussa – myös Suomessa. Äidin asema yhteiskunnassa ratkaisee todella paljon pienokaisen tulevaisuudesta ja terveydentilasta. Mutta terveysfasistit eivät ole kuulleetkaan, että jollakin sosiaalisella tai yhteiskunnallisella tekijällä voisi olla vaikutusta ihmisen terveyteen. ”Huono äiti” on ihan itseaiheutettu ongelma, joten sairaiden ja köyhien syyllistäminen jatkukoot, se on oikein ja autuaallista, sanovat ns. asiantuntijat.

Puskan ja Ahon pälinöistä huolimatta lihavuus ei ole mikään erityisen vakava terveysongel­ma, sillä vasta  äärimmäisen sairaanloinen ylipaino on terveysriski. Kolesteroli ei ole mikään riski, ikäihmiset pikemminkin elävät pidempään, mitä korkeampi kolesteroli heillä on. Läs­kikään ei ole varsinainen riski, koska esimerkiksi ranskalaiset (ihmiset) vetävät kovia rasvojen enemmän kuin suomalaiset, mutta kärsivät vähemmän sydän- ja verisuonisairauksista. Lii­kunnan eduista jaksetaan vaahdota, vaikka näissä liikuntatutkimuksissa ei oteta huomioon sosiaalista pääomaa ja ns. liikunta harrastavien  tulo- ja koulutustasoa eli muita tekijöitä. Joidenkin sosiaali­sen pääoma tutkijoiden mukaan liikunnankin myönteiset vaikutukset liittyvät nimenomaan siihen sosiaalisuuteen, eikä varsinaisesti liikuntaan. Urheiluseuranationalisteille ja muille uusliberalisteille sopii urheilun korostaminen ja liikunnan markkinaistaminen. Työmatkojen taittaminen kävellen tai pyörällä ei ole näiden terveysfasistien mukaan terveyttä edistävää liikuntaa, mutta autoilla  kuntokeskuksen pihalle tai golfkentälle ajaminen on. Liikunnan edistämisen nimissä on saatu rahoituksen piirin myös dopingbisnesurheilu, jossa kepulaiset, sekoomuslaiset ja muut sosiALIdemokraattiset urheilujohtajat saavat nauttia kaikenlaisista eduista ja ulkomaanmatkoista verorahoillamme, vaikka seuraa-vissakin olumpilaisissa mita­leista ei ole tietokaan, kun maankunnalliset suksijat on pantu asialle, alibiksi urheilun siipi­jengille. Koskas muuten Esko ”Hiihtoliitto” Aho palauttaa STT:n toimittajille saamansa va­hingonkorvaukset ns. STT-doping-asiassa ja pyytää syyttömiltä toimittajilta anteeksi???


4. Eläkejärjestelmästä ei ole edelleenkään syntynyt sen kummempaa keskustelua. Nyt EK:n ekonomisti Mustonen selittelee, jotta tarvitaan ulkomaista työvoimaa tai eläkejärjestelmä on pulassa. Mihinkähän arvon numerologi oikein ideansa perustaa? Auringonlaskun firmat laittavat lapun luukulle ja/tai siirtyvät Aasiaan tai Latinalaiseen Amerikkaan halvemman työvoiman ja raaka-aineiden sekä markkinoiden perässä. EK:n ja TEKESin  sekä hallituksen elinkeinopolitiikalla ei tähän maahan synny mitään merkittävää uutta toimintaa. Maassa on käytännössä puoli miljoonaa työtöntä. Koulutetut ihmiset eivät ole EK:n jäsenyrityksille kelvanneet. Nyt SAK:ssa ollaan kerrankin oikeilla jäljillä. Kyse ei ole mistään kansantaloudesta, eläkejärjestelmästä tai muustakaan hyvinvoinnista, vaan sisäisestä devalvaatiosta. Mustosen edustamat taho kun tuottavat bulkkia EMU-aikana, eikä voida valuuttaa devalvoida, niin pitäisi saada aikaiseksi sisäinen devalvaatio eli palkkatason alentaminen. Kätevimmin se käy ulkomaista halpatyövoimaa ottamalla ja pitämällä työttömyysaste korkealla. Kohta alkaa maistua suomalaisillekin se alennettu palkkataso. Kun jalostusasteeton suomalainen teollisuus ei ole kyennyt kehittämään bulkkituotteita parempaa, niin ainoa kilpailuvaltti on hinta. On nyt korkea aika antaa niskalaukaus tälle teollisuuskartellille, varsinkin puupääteollisuudelle, joka on estänyt puun todellisen jalostamisen jo puoli vuosisataa. TEKESin rahoitus puupäille ja epäsuorat tue mm. alennetun sähköveron muodossa pitää heti lopettaa. EK:n politiikkaa  johtaa  vain talouden kutistumiseen, niin kuin me olemme jo Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa nähneet. Kotimainen kulutus seisahtuu ja kansa kärsii. Mutta eihän se patruunoita huolestuta. Mustosen puheet kaikkien elintasouhrauksista eivät todellakaan koske eliittiä, jotka voivat olla vaikka pörssiyhtiöiden kännykkäjohtajia Sveitsissä. Kataisen uusliberalistisen EK-hallitus tulee todennäköisesti nielemään koko EK:n vähämielisen propagandan, ja niin pitkän talouslaman ainekset on jo kylvetty.
 

 Varman uusi pomo, Risto Murto sen sijaan on huolissaan, siitä että Suomesta ei löydy   riittävän tuottavia sijoituskohteita. Niinpä. Taantuvassa bulkkiteollisuudessa ei niitä ole, ja maa on jo täyteen rakennettu rumia, paskoja ja kalliita rakennuksiksi kutsuttuja hökötyksiä. Huoli on tietenkin se, että rahat eivät riitä luvattuihin eläkkeisiin edes lähitulevaisuudessa, joten pitäisi ryhtyä   pelaamaan kovempaa peliä  riskialtteilla, mutta onnistuessa erittäin tuottavilla vipurahastoilla ja johdannaisilla sekä ulkomaisella kiinteistöspekuloinnilla. Saas nähdä   onnistuvatko työeläkepojat hassaamaan viimeisetkin eläkevarat hienoilla  ulkomaansijoituksilla kuin SKOP konsanaan?

 Työeläkeveli Murto totesi Ylen haastattelussa 30.12. 2013: ”Ei ole realistista, että     vuosikymmenien aikana kerätty raha sosialisoitaisiin”. Valitettavasti herra eläkeherra   unohti, ettei yksikään palkansaaja tai yrittäjä ole antanut työeläkeyhtiöille oikeutta kaapata  ja sosialisoida heidän tulojaan, eikä veroluonteisen pakollisen maksun kantaminen ole perustuslain mukaan sallittua kuin julkiselle vallalle. Kun ne ihmiset, palkansaajat ja yrittäjät, jotka haluavat irtautua tästä ”maailman parhaasta” eläkepyramidihuijauksesta, saavat niin tehdä, niin sen jälkeen voidaan ryhtyä puhumaan eläkeYHTIÖISTÄ, nythän ne ovat kansalaisten mielivaltaisia ja perustuslain vastaisia pakkoverottajia, suoranaisia verenimijöitä, joiden pyramidihuijauksen kassalla ei ole mitään pohjaa.

    Lähde:  Murron haastattelu
    http://yle.fi/uutiset/sijoituskohteet_hupenevat_    elakerahat_vaarassa_karata_ulkomaille/7002781


5. Presidentti Niinistö piti puheen, jossa toivotettiin Jumalan siunausta. Sitä tässä sekoilussa tarvittaisiinkin. Valitettavasti jumala on fiktio-olento niin kuin joulupukki, joten olisi aiheel­lista aikuistua ja ryhtyä hommiin. Nyt viilataan ja höylätään, mutta ei oikein tiedetä mitä vii­lataan ja höylätään, kunhan jotain puuhastellaan. Tavoitteellinen toiminta ei aina johda sii­hen mihin on tarkoitus, eikä varsinkaan silloin, kun tosiasioita ei ole edes selvitetty. Hallituk­selta puuttuu edelleenkin rahat ja tosiasiat, eikä köyhien olemassaolosta näytä olevan tietoa­kaan. Noh, nyt on sentään uusi vuosi, 2014, joten voidaan tehdä uusia munauksia koko rahan edestä.