keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Kaikki SSS-hallituksen hankkeet johtavat digiin ja yksityistämiseen sekä tuhlailuun
Tunnisteet:
Anne Berner,
brexit,
demokratuuri,
digi,
digitalisaatio,
dägä,
EMU,
EU,
kansantalous,
Kepu,
Keskusta,
liikennekaari,
sote,
statiinit,
Timo Soini
tiistai 1. maaliskuuta 2016
KANSALAISOIKEUKSISTA VIIS: OIKEUTTA SAA, JOS ON VARAA MAKSAA
1.
EU:n talousneron,
Käteisen, hallituksen mm. Kreikan tilien väärentämisestä
tunnetulle Goldman Sachsille yksityistämän verkkoyhtiö Caruna
sähkön siirtohintojen noin 30 %:n korotus nosti sellaisen
mediakohun (ehkä liian moni uusimaalainen toimittaja asuu
sähkölämmitteisessä omakotitalossa Carunan siirtoverkon
alueella?). Siihen puuttuvat myös ( sähkölämmitteisissä
omakotitaloissa Carunan siirtoverkon alueella asuvat?) poliitikot
pontevasti. Kuluttajavirastokin pantiin asialle ja lopulta Caruna
hajautti maksujen nostot usealle vuodelle. EU:n taloustorakka Olli
”Potkupallo” Rehn päätti, jotta pannaan rajat sähkönsiirron
nostoille. Niin vakavasta asiasta oli kyse.
Kaikki Suomenkin
hallitukset, väriin ja kokoonpanoon katsomatta, ovat viimeisen
kolmenkymmenen vuoden aikana on yksityistäneet ja liikelaitostaneet
uusliberalismin ja uuden uljaan julkishallinnon ( new public
management) ”hyvien periaatteiden” mukaan kaikkea mahdollista,
mutta sitten sosialisoineet huonosti menneet bisnekset globaalin
uusliberialistisen yhtiövallan mukaisesti: voitot ovat yksityisiä,
mutta riskit on sosialisoitu veronmaksajille. Suurpankit ja
-vakuutusyhtiöt eivät koskaan ole normaalin kapitalismin
periaatteiden mukaan vastuussa toiminnastaan, kun paha turska iskee.
Niissä, kuten investointipankki Goldman Sachsissa, luotetaan
siihen, että ne ovat liian suuria kaatumaan, joten niiden jatkuvasti
pilkkama valtio tulee aina apuun. Koska riskit on sosialisoitu
veronmaksajille, niin niitä otetaan viimeisen päälle mm. myymällä
paskapapereita muppeteille (kuten vaikka suomalaisille
työeläkeyhtiöille ja kuntarahoituksesta vastaaville) tai ostamalla
ja myymällä johdannaisten johdannaisten johdannaisia. Tästä pankkien sossutuesta ei ole ollenkaan huolissaan esimerkiksi valtiota vihaavasta vapaudesta paasaava sekoomuksen kansanedustaja Elina Lepotila.
Suomessa pankkien
ja vakuutusyhtiöiden lisäksi uusliberalismin sosialisointilistalla
ovat myös suuret ”kansalliset” teollisuushankkeet, kuten
Talvivaara, joka ensin myytin markalla Pekka Perälle ja sitten
sosialisoitiin kovalla rahalla. Kainuun Kusetusvaara maksaa
suomalaisille veronmaksajille kymmeniä miljoonia euroja joka
kuukausi. Tiedoksi vaan kepuliministeri Mauri Pekkarinen: kyllä
kansainväliset bioliutuksen asiantuntijat ja sijoitusanalyytikot
tiesivät jo Talvivaaran alkumetreillä, ettei Perän laskelmissa ole
perää, ja ettei bioliuotus toimi Kainuun lämpötiloissa. Nordea
nyt tunnetusti myy asiakkailleen mitä tahansa arvotonta
sijoituskohdetta, eikä vastaa mistään. Suomen keskustassa sitä ei
haluttu tietää eikä ymmärtää, koska oman maakunnan alueelle
oli tulossa investointeja. Nyt kun Paskavaara kusee, niin
kepulaiset talousnerot ovat kaivaneet esille taas kerran Vuotoksen
altaan rakentamisen, koska peruskepulaisuuteen kuuluu rahojen
hommaaminen ”maakuntaan”, kun hallituksessa ollaan. Hankkeet
voivat olla mitä tahansa turhia moottoritien pätkiä, altaita,
kelkkatehtaita, vesi- tai ydinvoimaloita tai muita siltarumpuja.
Hankkeiden yhteiskuntataloudellinen kannattavuus ja järkevyys ei
ole mikään kriteeri, kunhan näyttää siltä, että ”maakuntia
kehitetään” ja jostain päästään lypsämään valtion tuen
tai luvan vastineena vaalirahaa puolueelle ja keskeisille
poliitikoille.
Carunan tapaus
nostaa esille sen, ettei ole mitään järkeä yksityistää
monopoliasemassa olevaa toimintaa, kuten sähkönsiirtoa tai
television lähetysverkkoa. Mitkään kilpailusäännöstöt eivät
päde monopolimarkkinoilla, jossa hintoja voidaan nostaa mielin
määrin, koska palvelulle ei ole vaihtoehtoista tuottajaa.
Aikoinaan YLE:n verkkoyhtiö Digita myytiin kansainvälisille
sijoittajille, ja mutinaa on kuulunut myös maanpuolustuspiireistä,
koska telekommunikaation kannalta olennaiset verkot eivät enää ole
kansallisessa hallinnassa.
2.
Samoihin aikoihin
kun Caruna päätti sähkönsiirtohintojen korotuksista, hallitus ja
eduskunta päätti hulppeista sote- ja oikeudenkäyntimaksujen
korotuksista. Kaikki tämä tapahtui mediapimennossa, salaa,
hiljaa, hiipien. Sote-maksujen korotuksista päättää vielä
lopullisesti kunnat, mutta SSS-hallitus antoi kunnille luvan
löylyttää kaikista heikoimmassa asemassa olevia. Esimerkiksi
terveyskeskusta käyttävät pääasiassa työttömät ja
eläkeläiset, koska työssä käyvillä on oma ilmainen
turboterveysasema, työterveyshuolto. Harvemmin terveet ja
työssäkäyvät tarvitsevat juuri muuta sosiaalipuolen palvelua kuin
lasten päivähoitoa. Heikossa asemassa olevien, pienten suomalaisten
ihmisten puolesta jatkuvasti puhuneet persut eivät nähneet mitään
outoa siinä, että kaikista heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia
rangaistaan sote-maksujen korotuksilla. Sitä saa mitä tilaa.
Sote-maksujen osalta
varsinkin suurimpien kaupunkien valtuutetut ovat osoittaneet
harvinaista järjenkäyttöä, eivätkä ole juuri korottaneet
sote-maksuja. Valtakunnankontrolleri alkaa jopa arvostaa näitä
aiemmin parjaamiaan kyläpoliitikkoja, joilla näyttää sittenkin
olevan paremmin käsitys kansankunnan tilasta kuin näillä EK:n,
Sitran, VM:n , SAK:n ja Arkadianmäen sirkuksen umpiossa kasvaneilla
narsistisilla pyrkyripoliitikoilla, joita myös ministereiksi
kutsutaan. Nykyinen ”Uusliberalistit takapihan pimennossa”
-hallitus haluaa kaikki julkiset palvelut joko yksityisiksi tai
”kustannusvastaaviksi”, mikä merkitsee oikeus-, sivistys- ja
hyvinvointivaltion alasajoa.
3.
Oikeudenkäyntimaksuja
korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan
tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan,
kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan.
Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien
keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös
pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen
mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi
käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin
250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman
oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein
hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin
sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin
hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122
euroa.
Korkein
hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään
perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään
koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se
käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei
”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan
kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa
juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa
edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S.
Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä.
Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion
hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan
ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä
hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että
ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan
lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se
tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan
se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja
turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.
Useissa Euroopan
maissa oikeudenkäyntimaksu on porrastettu asian taloudellisen
intressin mukaan. Ruotsissa oikeudenkäyntimaksuja peritään
yleisissä tuomioistuimissa ensimmäisessä asteessa sekä maa-ja
ympäristötuomioistuimissa niissä asioissa, jotka tuomioistuin
käsittelee ensimmäisenä asteena. Hallinto-oikeuksissa ja
muutoksenhakuasteessa maksuja ei ole. Oikeudenkäyntimaksun maksaa
asian vireillepanija. Tanskassa oikeudenkäyntimaksun suuruus on
vuodesta 1916 lähtien ollut sidoksissa asian intressiin. Asioissa,
joissa intressi on korkeintaan 50 000 kruunua (noin 6700 euroa),
maksetaan vain vireillepanovaiheen maksu, 500 kruunua ( noin 70 €).
Suomessa sen sijaan
takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa)
ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat
saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa
hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan
keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun
sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle,
niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle
kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa
valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös
juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa
tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt
perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen,
että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa
lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen eriävän mielipiteen.
Nykyinen
SSS-hallitus ajaa hieman jälkijunassa Kehittyvien Maakuntien Suomen
-agendaa. Turhaan eivät Merisalo ja kumppanit jakaneet keskeisille
sekoomuslaisille ja kepuleille yhteensä satojen tuhansien eurojen
vaalitukia. Hallitus ”selvittää” kunnallisvalituksista
luopumista, koska ikävä perustuslaista johdettu kuntalaisten (ja
pk-yrittäjien) hallinnon laillisuusvalvonta saattaa estää aivan
törkeasti suosimasta kavereiden firmoja ja laatimasta sellaisia
asemakaavoja kuin grynderit ja muut vaalirahoittajat haluvat. Vaikka
jopa Helsingin kaavoitushallinnossa ollaan sitä mieltä, ettei
kaavoitus tai sen hitaus ole mikään ongelma, niin sekoomuksen
erityiset betonipojat Eero ”Trump” Lehti ja Timo ”rikkaat
kaverit maksavat kaiken” Heinonen ulvovat ”kaavoituksen ja
rakentamisen” yksinkertaistamisjoikua.
Voiko kaavoitusta
tai rakentamista tehdä enää yksinkertaisemmaksi? Vaikka
maankäyttö- ja rakennuslaissa lukee, että kunnalla on
kaavoitusmonopoli, niin käytännössä kuntien yksinkertainen
poliittinen enemmistö, yleensä kokoomus ja demarit kaupungeissa ja
kepuli maakunnissa (joskus yhdessä sekoomuksen kanssa) laadituttaa
ja hyväksyy juuri sellaisia kaavoja kuin riittävästi vaalirahaa
maksavat gryndaajat haluavat. Rakentaminen on nykyisellään jo niin
yksinkertaista, että uusien talojen katot vuotavat, sähkötyöt
kusevat, viemärit eivät vedä ja talot ovat homeessa. Kaavoitus-
ja rakennuskorruptio on keskeinen korruption muoto Suomessa.
Kansanedustaja (ja yllätys, yllätys kunnanvaltuuston
puheenjohtaja) ”betonia kehiin” Heinonen on sitä mieltä, ettei
asia koske kansalaisia. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mikä
asiat ylipäätään hänen mielestään koskevat kansalaisia ja
kuntalaisia. Blogissaan asvaltti & betoni-Timo kertoo suoraan, että
tavoitteena tuomioistuinmaksulailla oli laittaa ikävät kansalaiset
kuriin.
Kansanedustaja
Heinonen on koulutukseltaan kansankynttilä, niin kuin eräs
toinenkin sivistyksensä kadottanut valopää, persujen oma
Marilyn, Kokemäenjoen valkoinen valtiatar Laura ”kreationismi”
Huhtasaari. Mikähän vika opettajankoulutuksessa nykyisin on, jos
se tuottaa näin sivistymättömiä maistereita ja luokanopettajia?
Sekoomus on jo 1980-luvulta lähtien muuttunut sivistysporvariston
puolueesta narsististen nousukkaiden ja muiden jäsenkirjalla
etenevien ahneiden ja ylimielisten puolueeksi. Persuissa sivistys on
ollut aina todella piilossa.
4.
Valtakunnankontrolleri
on seurannut liki 40 vuotta poliittista päätöksentekoa sekä
valtion että kuntien tasolla hyvinkin läheltä. Aina on kuvitellut,
etteivät hallitushommat voi mennä sen huonommiksi, mutta karmea
totuus on se, että kun on luullut, että senhetkinen hallitus on
vetänyt pohjat, niin huomaakin, että pohja on taas alemmalla
tasolla, kun uusi hallitus laittaa tuulemaan.
Nykyinen
SSS-hallitus on jo nyt kuuluisa siitä, että siellä tehdään
päätöksiä päättömänä, ilman selvityksiä, tutkittua tietoa
ja vaikutusarvioita, joten päätökset eivät voi olla muuta kuin
päättömiä. Ideologinen hinku ajaa uusliberalistisia ja
Kehittyvien Maakuntien Suomen poikien agendaa, siltarumpupolitiikkaa
ja ylipäätään omien rahoittajien etua on kepussa ja sekoomuksessa
niin vahva, että viimeinen järki on ollut yhtä kauan kadoksissa
kuin nyky-hallituskin. Persuille riittää se, että pysytään
hallituksessa ja Timoteus Katolinen pääsee yhdistetyn
Veikkaus-Toton johtoon poliittisiin suojatöihin hallituskauden
jälkeen.
Siksi on ihan
loogista, että hallitus aikoo seuraavaksi helpottaa viinan
saatavuutta sekä Alkossa että ravintoloissa. Ensin perusteena oli
se, että pitäisi ohjata juomista ravintoloihin, mutta sitten kun
valtionyhtiö Alko ilmoitti, että sen myynti vähenisi oleellisesti
ravintoloiden lisämyynnistä, niin pitääkin ”tasapuolisuuden
vuoksi” pidentää Alkon aukioloaikoja. Seuraavaksi varmaan
osuuskaupan voitelemat poliitikot havahtuvat siihen, että myös
kaupat tarvitsevat ”jotain kompensaatiota” tasapuolisuuden
nimissä, joten viinit saadaan ruokakauppoihin seuraavassa vaiheessa.
Kukaan ei kysy – ei edes kepuleiden raitis uskovaissiipi –
alkoholi- ja terveystutkijoilta, minkälaisia sosiaalisia ja
terveyshaittoja sekä kustannuksia syntyy alkoholipolitiikan
löysentämisestä. Ehkäpä jatkossa viinasta johtuvat sairaudet
jätetään hoitamatta ja kännipäissään kaatuvat ja hakatuiksi
tulevat saavat ihan itse hoitaa omat asiansa. Kännissä tehtyjä
rikoksiakaan ei enää poliisi tutki ja syyttäjä syytä, vaan uhrit
saavat ihan itse nostaa syytteet ja ajaa asiaa. Alkoholistivanhempien
traumatisoituneet lapset voidaan jättää hoitamatta, sillä nehän
nyt muutenkin ovat riskissä tappaa itsensä joko viinalla tai
muuten.
Ei tätä menoa
kyllä jumalauta enää selvin päin kestä. Sekavaa kevättä!
ps. VM:n
jumalalliset laskuvelhot ilmoittivat pilkuntarkasti mihin ns.
yhteiskuntasopimus ”riittää”. Mihin me tarvitsemme jumalaa tai
muita satuolentoja, kun meillä on valtionvarainministreriö, joka
julistaa virtuaalisilla laskelmilla saatujen numerojen olevan
”totuus”? Turhaan ei SSS-hallituksen johtotroikka ole jumalan
miehiä: Laestadius, paavi ja Milton Friedman (uusliberalismi)
edustavat tämän hallituksen kolmea oikein viisasta miestä.
Lähteitä:
Kotimaa 8.2.2016 klo
21:32 | päivitetty 9.2.2016 klo 6:51
Hallitus haluaa
kaavavalittajat kuriin kunnallisvalituksen poistolla – arvostelijat
pelkäävät demokratian puolesta.
Kansanedustaja Timo
Heinosen blogi:
lauantai 30. tammikuuta 2016
Rahapeli pyörii ja eliitti hyörii
1.
Valtakunnankontrolleri
on lukenut viime kuukausien aikana kahta mielenkiintoista kirjaa:
1) Rikostoimittaja ja dekkaristi Harri Nykäsen Likainen Harri. 20
vuotta Erkon renkinä (Crime Time / Docendo 2015) ja 2)
Keskustapuolueen entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen Maan tapa
(Tammi 2015)
Kumpikaan ei mitä
ilmeisimmin kerro kirjassaan läheskään kaikkea kertomisen
arvoista, mikä heillä on tiedossaan. Korhonen vihjailee useaan
otteeseen mahdollisesti paljastavansa lisää seuraavassa kirjassaan.
Kumpikin puolustelee omaa toimintaansa. Tästä huolimatta – ja
siitä huolimatta, että Korhosen kirjaa olisi voinut hieman
editoida – kirjat paljastavat karmean totuuden suomalaisen
valtamedian toimintatavoista ja suomalaisesta ”maan tavan”
mukaisesta poliittisesta, rakenteellisesta korruptiosta.
2.
Valtamediassa ei
sovi kertoa asioita, jotka eivät miellytä poliittista eliittiä,
varsinkaan jos viestintäyhtiöllä on bisneksiä vireillä, joihin
tarvitaan poliitikkojen myötämielilsyyttä tai johtavat poliitikot
sattuvat olemaan päätoimittajan golfkavereita. Varsin karmaisevan
kuvan rakentaa Jarmo Korhonen Hesarin nykyisistä
poliittisista toimittajista, jotka omaa poliittista agendaansa ajaen
siteeraavat suoraan, täysin kritiikittömästi luottopoliitikkojensa
”tietoja”. Eräs kovan tason lobbari kertoi
Valtakunnankontrollerille taannoin, ettei sellaista toimittajaa
olekaan, jota hän ei pystyisi kusettamaan. Mutta myöhemmin hän
joutui korjamaan lausuntoaan tavattuaan yhden kotiläksynsä tehneen
toimittajan. Yksi asiaan perhetynyt journalisti ei kesää
tee....valitettavasti.
Aikoinaan,
1980-luvun alussa Hesarin toimittaja oli saanut vihjeen, että SAK:n
puheenjohtajaksi valitaan Viinanen
-niminen demari. Ja niin sitten valittiinkin, mutta vihje tarkoitti
toista Viinasta kuin
väärää Viinasta, nimeltään Pertti, jonka Hesarin
poliittinen toimittaja julisti etukäteen SAK:n puheenjohtajaksi.
SAK:n oli sitten pakko valita Pertti Viinanen SAK:n johtoon,
koska Hesari oli hänet jo valinnut. Myöhemmin Pertti
Demari loppusijoitettiin liki kymmeneksi vuodeksi hänelle
räätälöidyn Eläketiedotustoimiston johtajaksi hulppealla
palkalla vailla vastuuta ja työntekoa.
Hesarin
toimittajilla on ollut tapana ilmestyä tiedotustilaisuuksiin takki
auki kuin maailman omistajat, koska ”he ovat Hesarista”.
Suomen Pravda on ollut lehti, jota poliittinen ja
taloudellinen eliitti on kuunnellut: mikään uutinen ei ole uutinen,
jos se ei ole ollut Hesarissa. Hesarin valta on onneksi
murtunut. Edesmennyt kirjailija Paavo Haavikko lopetti HS:n
tilauksen jo 1990-luvun lama-aikoina, koska propaganda ei ole vain
turhaa, vaan mielenterveydelle vaarallista. Valtakunnankontrolleri
veti asiasta saman johtopäätöksen, silloin kun Hesari ilmoitti
etusivullaan, että nyt äänestetään Euroopan puolesta.
On sinänsä
käsittämätöntä, että media, jolla olisi ollut mahdollisuus
tuottaa juuri niin kriittistä ja hyvää journalismia kuin vain
toimittajat pystyvät kirjoittamaan, on mennyt sieltä missä aita on
matalin. Omaa egoansa Suomen Pravdassa pönkittäneet
palkkarenkijohtajat ovat pitäneet valtalehden keskikertaisen
”eliittejä ymmärtävänä”, ikävistä asioista vaikenevana
julkaisuna. Siellä tiettävästi kehotettiin myös kahden SYP:n
taktiikasta eli törkeästä pankkituen avustuspetoksesta jotakin
tietävien vaikenemaan.
Harri Nykänen
kertoo kirjassaan, miten hän vetosi muutamaan otteeseen suoraan
Aatos Erkkoon saadaakseen juttunsa julkaistua. Vaikka Erkon
puuttumisesta asioihin ei Nykäsellä ole varsinaista näyttöä,
niin yleensä asiat olivat lutviutuneet, kun Aatos oli
vastaanottanut Harrin kirjeen.
Aina ei käynyt niin
hyvin, vaan kuumaksi perunaksi päätyi 1980-luvulla jo Ylessä
noussut Hakan ja Polarin harjoittama
demaripoliitikkojen voitelu. Johtavat demaripamput aina Kalevi
Sorsaa ja Manua myöden olivat saaneet täysin
alihintaan asuntonsa punapääoman rakennusfirmalta. Lisäksi SDP:n
puoluetalourakkaan liittyi hämäriä alennuksia ja muita
epäselvyyksiä. Ylen demaripääjohtajan johdolla aiheesta tehty
TV-ohjelma hyllytetiin. Tieto oli kuitenkin levinnyt muualle ja Harri
Nykänen yritti saada jutun aiheesta Helsingin Sanomiin,
mutta päätyi poliisin kotietsinnän kohteeksi. Sitä ennen
demareiden kalleellaan oleva toimituspäällikkö Janne Virkkunen
( ja silloisen puoluesihteerin Erkki Likaisen sydänystävä)
kielsi Nykästä kyselemästä Sorsalta mitään
asuntokaupoista. Tästä huolimatta demareiden tahtopuheenjohtaja
Sorsa kutsui Nykästä sossujen syöjäksi. Pari vuotta
myöhemin Nykänen
palasi asiaan Rakennuskunta Hakan veropetossyytteiden
myötä, koska Haka oli rakentanut SDP:n puoluetalon
miljoonien markkojen tappiolla. Lisäksi mm. SAK:n silloinen
puheenjohtaja Pertti Viinanen (sdp) oli saanut Hakalta
talon noin puolen miljoonan markan alihintaan.
Veikkauksen Matti
”Ahmed Ahneen ” käpälöintijutut ovat ihan oma lukunsa (
ehkäpä Ahde onkin piilomamu.....) Naiset nauhoittivat
häiriköintipuhelut toimittaja Nykäsen kehotuksesta ja
soppa oli selvä. Ahde kun sattui olemaan Hesarin silloisen
päätoimittajan Janne Virkkusen golfkaveri. Nykänen
sai käytännössä kenkää Ahde-juttujen vuoksi.
3.
Jarmo Korhonen
kuvailee kirjassaan yksityiskohtaisesti, sitä miten kepun ja osin
kokoomuksen ja demareiden vaalirahoja juoksutettiin erilaisten
järjestelyjen kautta ohi viralliset vaaliorganisaatioiden, ja kuinka
muistamattomia kansanedustajat ovat olleet vaalien jälkeen siitä,
kuinka paljon he olivat miltäkin taholta saaneet vaalirahoja –
vaikka olivat itse kinunneet rahoja – ja miten niitä kierrätetiin.
Ehkä suurinta jeesustelua vaaliraha-asioissa on harjoittanut Timo
Kalli, joka omalla moraalittomalla möläytyksellään räjäytti
ns. vaalirahakohun ja sen jälkeen on lähinnä syytellyt muita.
Esimerkiksi Sauli
Niinistön 2006 presidentinvaalitukia ja Jyrki Kataisen
vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjan rahoja kierrätettiin
Paasikiviopistoyhdistys ry:n kautta, jotta rahojen
alkuperä ei selviäisi ( TT-säätiö ja Kehittyvien Maakuntien
Suomi), eikä niitä tarvitsisi ilmoittaa vaalirahailmoituksessa.
Kaiken kaikkiaan vuoden 2007 vaaleissa Kehittyvien Maakunten Suomi
-yhdistys jakoi vaalirahaa kuudellekymmenelle (60) ehdokkaalle,
joista 37 kepulaista, 15 kokoomuslaista (kun vihreän Merikukka
Forsiuksen loikkaus kokoomukseen lasketaan mukaan), 7 demaria ja
yksi rkp:n edustaja. Joukossa on ministereitä, puolueiden
puheenjohtajia, istuvia kansanedustajia, kaupunginhallituksen
jäseniä ja kaupunginjohtajien lapsia, nousevia tähtiä ja
julkkiksia, kuten entinen hiihtäjät Juha Mieto ja
Jari Isometsä, olympiasankari Markku Uusipaavalniemi sekä
Matti Vanhasen entinen vaimo, Merja Vanhanen.
Kokoomuksen poliisimies Juha Hakola kuittasi viisituhatta
euroa KSM:n rahaa käteisenä kaksi päivää ennen vaaleja. KSM:n
päärahoittajia olivat Maskun Kalustetalon Toivo Sukari, Tokmannin Kyösti
Kakkonen, Nova Group ja Palmberg rakennusyhtiö, joka lisäksi
kierrätti rahansa Novan kautta.
Kuntien
eläkevakuutuksen Kevan entisellä kepulaisella johtajalla,
Markku Kauppisella ei näytä olleen juuri mitään
työtehtäviä, koska hän on liki päätoimisesti pohdiskellut ja
junaillut Kepun vaalirahoitusasioita. Tämä kuulema johtunee
ainakin osin siitä, ettei Keva pysty suoraan rahoittamaan
poliitikkoja, kuten esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Varma ja
Ilmarinen. Siksi Kevassa rakenneltiin Nova-
kelkkatehdas- KMS- kiinteistöjalostuskuvioita, joissa Keva
oli huonojen bisnesten maksumies. Kukahan tutkisi ”yksityisten
työeläkeyhtiöiden”, kuten Ilmarisen ja Varman vaaliraha-asiat???
Sosiaali- ja terveysministeriö, jonka tehtäviin valvonta kuuluisi,
ei tunnetusti työeläkeyhtilöitä valvo, vaan siellä tehdään
niin kuin isot pojat ovat päättäneet. Eläkerahamme ovat todella
turvassa korruptoituneessa pyramidihuijauksessa, jota kutsutaan myös
maailman parhaaksi eläkejärjestlemäksi.
Entinen
ympäristöministeri, eduskunnasta pudonnut ja Sipilän
valtionsihteeriksi seppelöimä Paula ”Talvivaara”
Lehtomäki – Suomen surkein ympäristöministeri Sanni-tytön
ohella – on Korhosen mukaan kärsinyt kovasta
muistimenetyksestä. Hän sai 15 000 euroa Kehittyvien Maakuntien
Suomelta vuoden 2007eduskuntavaaleissa, mutta ei millään meinannut
sitä muistaa. Hän tiesi koko vaalirahoituskuvion, koska
Nova-KSM-miehet, Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo,
selvittivät asian Keskustapuolueen satavuotisjuhlaristelyllä
Paula Lehtomäelle, Matti Vanhaselle ja Mika Lintilälle jo
syksyllä 2006. Entinen pääministeri ja nykyinen kepun
eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen ei muistanut ,
miten hän oli suositellut KSM-rahaa Merikukka Forsiukselle,
jonka kanssa hän ainakin harrasti tennistä, ja miten hän oli
päättänyt kaikista Nuorisosäätiön rahanjaon asiosta.
On aika järkyttävää,
että tällaiset puolidementikot hoitavat maamme asioita. Korhosen
järkytys on tietenkin se, että kun isot pojat ja tytöt häärivät,
niin alttarilla urhataan yleensä joku muu kuin se varsinainen
syyllinen, niin tehtiin Nuorisosäätiössä ja niin tehtiin
Suomen Keskustassa. Lautakasa-Matti sen sijaan
pelastettiin Perheyritysten liiton johtoon ja ikävä toimittaja Ari
Korvola sai rangaistuksensa Ylessä, jotta muut sopulit osaavat pitää
suunsa kiinni.
Jotakin samaa on
sekoomuksen Minna Arveen pelastautumisessa Turun
kauppakamarin toimitusjohtajaksi, jossa hän voi sitten toimia
isompien poikien juoksutyttönä, kun tuo sekoomuksen
puoluesihteeriys ei oikein natsannut.. Puheenjohtaja Stuppi jo
ilmoitti, että seuraavan puoluesihteerin pitää olla sitoutunut
puolueeseen.
4. Nykyinen
journalismi alkaa olla omalla tavallaan MV-tasoista propagandaa,
jossa kotiläksyjä ei tehdä kunnolla. Valtamedialla on aina ollut
omat agendansa valtaapitävien nuolemiseksi sopivien päätösten,
kuten lehtien tilausmaksujen arvonlisäverovapauden tai radio- ja
TV-lupien saamiseksi. Ylellä puolestaan on omat poliittiset
agendansa hallituksien ja valtapuolueiden pönkittämiseksi – sitä varten siellä istuu pomoina puolueiden omia sotureita portinvartijoina.
Kuitenkin
valtamediassakin, kuten Hesari ja Yle sekä jotkut
maakuntalehdet, on aikaisemmin toiminut myös hyviä toimittajia,
mutta nyt ne on pääosin siivottu viimeistään YT-neuvotteluissa pois.
Tilalla ovat postmodernit tarinakertojat ja muut sopivasti riman ali
limboilevat ”ammattitoimittajat”, joiden ammattitaito koostuu
lähinnä siitä, että he ovat töissä valtamediassa. Yle on
kunnostaunut kaikenlaisten postmodernien selfieradio- ja
TV-pers-oonien haalimiseen lässyttämään, läpättämään ja
keikistelemään julkisuudessa. Ei ole mikään ihme, että Yle on
menettämässä myös julkista palvelua kannattavien tuen. Jos
keskiluokan koulutetun perheen yhteenlaskettu Yle-vero on 1500–2000
euroa vuodessa, ja vastineeksi saa Teiniäitejä, Kioskia,
Sarasvuota, Johanna Korhosta ja muuta narsistista tositeeveetä ja
muuta postmodernia lässytystä, niin mistä se perhe oikein
maksaa???
Kuten Harri
Nykänen kuvaa kirjassaan Likainen Harri, että jos (rikos)toimittaja
tekee työnsä kunnolla, ei voi välttyä oikeusjutuilta. Nykänen
on kuitenkin saanut huomauksen vain yhdestä jutusta uransa
alkuvuosilta. Nykänen kuitenkin paljastaa sen, miten hanakasti
Sanoma on ollut maksamassa poliitikoille korvauksia, vaikkei olisi
pakko:. Tampereen keskustorin SYP:n kokomuslaiselle, entiselle
pankinjohtajalle maksettiin korvauksia ohi oikeusprosessin ja Turun
mafian Nostokoneopalvelujutussa maksettiin demariverojohtajan siskon
ja langon bulvaanifirmalle korvauksia. Samaisessa jutussahan
painostettu syyttäjä kuvasi syytekirjelmässä rikoksen ja sittten
jätti syyttämättä. Koko homma oli suomalaisen ”oikeusvaltion”
mustinta historiaa ja hyväveli-verkoston voimannäyte.
Nykänen paljastaa
kirjassaan myös merkittävien toimittajien poliittisia kantoja.
Hesarin vitsailtiin olevan SDP:n pää-äänenkannattaja 1980- ja
1990-luvulla. Sehän sopii tietenkin Suomen Pravdan linjaan,
että silloisen valtapuolueen pojat pääsivät pitkölle
Sanomatalossa. Päädemarit olivat mielipidekirjoittelija Aarno
”Loka” Laitinen, joka on ”Tamminiemen pesänjakajien” ja
Hesarista saamien potkujen jälkeen vahvasti puolustanut poliittista
eliittiä joka käänteessä sekä vastaavaksi päätoimittajaksi
nostettu Janne Virkkunen, Suomen ja EU-talouden sotkijan Erkki
Likaisen (sdp) – nykyisen Euroopan keskuspankin Helsingin
haarakonttori poliittinen suojatyöläinen – parhaisiin
kavereihin ja sökörinkiin kuluva ”toimittaja”.
Tällä hetkellä
valtamedia nuolee vallan kahvassa olevia keskustaliberaaleja sekä
EK:n ja muiden sekoomuslaisten ja sosiALIdemokraattien
uusliberalismin airuita. Joten Hesarikin on muuttunut demarilehdestä
uusliberaalilehdeksi ajan hengen mukasesti.
5.
Mitä kansalaiset
sitten voivat tehdä? Olla rohkeita ja paljastaa kaikki
rakenteellisen korruption ja hyvä veli -verkostojen hämärät
toiminnat. Kiitos teille, veli Nykänen ja Korhonen,
kun olette kirjanne kirjoittaneet. Lisää hyvävelileaksia
odotellessa....
JK. Elinkeinoelämän
keskusliiton EK:n hallituksen puheenjohtaja Matti ”Kulmakarvat”
Alahuhta ilmoitti Ylen TV 1:n Ykkösaamussa 30.1. 2016, että
”EK:lla tulee olemaan jatkossakin lainsäädäntöön liittyvää
työtä.” Kukahan on EK:lle on antanut valtuudet valmistella tai
laatia Suomen valtion lainsäädäntöä??? Suomen
ulkoparlamentaaristen ja korporatiivisten vallananastajien
porukoissa ei vallan kolmijako-oppia tunnetusti tiedetä eikä
arvosteta – demokratiasta puhumattakaan.
Tunnisteet:
Haka,
Harri Nykänen,
Jarmo Korhonen,
Jyrki Katainen,
Kehittyvien Maakuntien Suomi. maan tapa,
Keskusta,
Keva,
Matti Alahuhta,
Matti Vanhanen,
rakenteellinen korrruptio,
Sauli Niinistö,
vaalirahoitus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)