sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Demokratiaa (mutta vain tietyillä ehdoilla)


1. 
Oikeusministeriöllä on ollut käynnissä jo yli 10 vuotta Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman jatkona demokratiaohjelma. Ohjelma-asiakirjoissa puhutaan kauniisti demokratiasta, mutta mitä siellä oikein tarkoitetaan demokratialla? Demokratia on poliittisen eliitin mielestä edustuksellista demokratiaa ja palveluiden käyttäjien raateja ja neuvostoja, joilla ei ole todellista valtaa. Kuntalaisia ja kansalaisia kyllä muodollisesti ”kuullaan” lainsäädäntöhankkeissa, kaavoitusasioissa yms, mutta ei kuunnella eikä käydä dialogia kansalaisten kanssa.
Viimeisimmässä demokratiapoliittisen ohjelman luonnoksessa oli lueteltu demokratian suuremmiksi ongelmiksi erityisesti heikossa asemassa olevien alhainen alhainen äänestysprosentti, kansalaisten vaikeus ymmärtää maakunta- ja kuntavaalien eroja sekä kansalaisjärjestöjen toiminnan ongelmat. Kansalaisjärjestöinä tässä ymmärretään nimenomaisesti sote-järjestöt, jotka ovat sitten niitä palvelujen tuottajia yhdessä kuntien ja jatkossa maakuntien kanssa. Kansalaisjärjestöjä eivät ole asukas- tai kaupungiosayhdistykset tai luonnosuojelujärjestöt. ”Kuntalain kokonaisuudistuksessa järjestöjen roolia on käsitelty erityisesti kunnat ja markkinat jaostossa”, todetaan hallituksen demokratiapolittiisessa selonteosssa ( s.56). Järjestöt, siis sote-järjestöt ovat osa markkinoita eivätkä varsinaisesti kansalaistoimintaa ainakaan kunnallisessa toiminnassa.
Vallan liepeillä pyörivät isommat kansalaisjärjestöt – ne congot (co-governmental organisations) – jotka on nyt nauttivat merkittävää valtionapua ja joiden hallinnossa istuu usein nykyisiä tai entisiä kansanedustajia ovat vain tyytyväisiä, että saavat osallistua ministeriön tilaisuuksiin ja todennäköisesti myös saavat lisärahoitusta ”demokratian edistämiseen”. On se niin hienoo päästä mukaan. Ja taas voivat ministeri ja ministeriön virkamiehet kehua miten on ”kansanvaltaa edistetty”.
Poliitiikkojen ja virkamiesten rakastamat ”rakentavat” kansalaisjärjestöt luulevat tosissaan edistävänsä demokratiaa kaikenlaisten vallattomien toimikuntien, neuvottekuntien ja kerhojen kautta. Siellä keskustellaan kyllä niistä sote-palveluista, niiden laadusta ja riittävyydestä ja joku pienempi asia kansalaisen palveluiden osalta voidaan ehkä ratkaista, mutta ei siellä käytetä demokraattista valtaa. Tuotetuista palveluista palautteita ja korjausehdotuksien antaminen on asiakaspalvelua – ei demokratiaa. Uusliberalistisessa uuden julkishallinnon periaatteiden mukaisesti kansalaisista ja kuntalaisista on tehty asiakkaita ja kuluttajia. Valta ei kuulu kansalaisille, sillä tässä systeemissä se kuuluu rahalle, markkinoille, konsulteille ja sisäpiirin ”parhaille” politrukeille.
Kansalaiset eivät pääse määritellemään mistä demokratiasta on kyse ja mitä palveluja ja miten olisi tarkoitus toteuttaa. Sote-maakuntahallinnossa hallitus on jo päättänyt, että palvelut pitää yhtiöittää. Tätä ole kysytty kuntalaisilta eikä kansalaisilta, eikä sitäkään onko maakuntamalli paras vaihtoehto. Aikoinaan hyvät läänit lakkautettiin ja siirryttiin älyvapaaseen AVI, ELY yms. sekoiluun. Eikä sitä kysytty kansalaisilta.


2.
Kuntalakia uudistettiin parhaiden uusliberalistis-junttameningillä vuonna 2015. Asialla oli sisäasianministeriön kuntaosaston sijaan valtiovarainministeriö, mikä kuvastaa sitä miten nykyhallinto näkee kuntalaisten perustuslaillisen itsehallinnon. Valtakunnankontrolleri kirjoitti jo 28. syyskuuta 2014 (Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista ) kuntalaista:
”Priorisointi ja laatu ovat sanoja, jotka eivät mahdu kykypuolueen edustajien suuhun. Vantastista. Samalla se on merkinnyt hallinnon ”vapauttamista” laillisesta hallintomenettelystä ”tehokkuuden nimissä”, mistä on osoituksena valtionvarainministeriön toukokuussa laatima kuntalakiluonnos, joka on aivan ala-arvoista säännöstekstiä ja toteutuessaan tekisi kunnista vain menokuriorganisaatioita, joissa päätöksiäkin voitaisiin tehdä virallisestikin missä tahansa kuppikunnan kokouksessa.”
Ja vuonna 2015 Valtakunnankontrolleri kirjoitti kuntalaista ( torstai 3. joulukuuta 2015
Paskanjauhajien valtakunta):
”Jo viime hallituskaudella valtionvarainministeriön laatima ja eduskunnan todella yksinkertaisen enemmistön hyväksymä kuntalaki oli surkeinta puitelakilainsäädäntöä, mitä valtakunnankontrolleri on vuosikymmeniin nähnyt. Aiemmin kuntalakia on laatinut sisäasianministeriön kuntaosasto ja lähtökohtana on ollut kunnallinen itsehallinto ja demokratia. Valtionvarainministeriön uusliberaalien suojatyöläisten lähtökohtana oli talouskurin tuominen kuntiin lainsäädännöllä. Samaan aikaan kun kuntien määrää on tarkoitus vähentää ja kuntien tehtäviä karsia, katsoivat sekoomuslaiset kurituspojat ja -tytöt tärkeäksi laittaa luun kurkkuun jo etukäteen. Kuntien pikkupoliitikoilta on syytä ottaa sote-asiat pois, mutta miksi muista kuntien tehtävistä on poistettu kaikki perustuslaissa taattu demokratia? VM:n EK:ssa ja FK:ssa kasvatetut pojat ja tytöt eivät edes tiedä mitä on perustuslaki tai ihmisoikeudet. Häh, yhtiöillähän se kaikki vapaus pitää olla.”
Tätä samaa kuntalakia pitää demokratian ylimpänä asteena poliitikkojen ja ministeriön lisäksi kaikkien alojen asiantuntija, ministeri Lauri Tarasti. Laissa on kuulema ihan erityiset demokratiapykälät, jotka tulevat voimaan vuonna 2017 kuntavaalien jälkeen. Ja mitä nämä demokratiapykälät sitten ovat? Laissa tuli pakolliseksi vammais-, vanhus- ja nuorisoneuvostot, jonkatyyppisiä toimielimiä on ollut monissa kunnissa jo ollut. Näillä ei ole jatkossakaan mitään päätöksentekovaltaa.

Edelleenkään kuntalaiset eivät pääse keskieurooppalaiseen tapaan äänestämään pormestaria suoralla kansanvaalilla. Edelleenkään kuntalaisilla ei ole mahdollisuutta saada tärkeää asiaa kansanäänestykseen, vaikka 10 % tai enemmän äänioikeutetuista sitä vaatisi, eikä kansanäänestykset Suomessa voi mitenkään olla sitovia, koska se sotkisi suomalaisen hyvävelikerhon pasmat. Kunnallisia kansanäänestysistä liki kaikki on koskenut himmeliasioita eli kuntaliitoksia ja valtaosa on ollut poliitikkojen oma idea. Vuosina 1991–2012 tehdyistä 59 kunnallisista kansanäänestysaloitteesta vain 8 ( 14 %) on johtanut kansanäänestykseen, kaikki varsinaistakunnallista päätöksentekoa koskevat aloitteet (liikenne- kaavoitus- ja koulutusaloitteet) on hylätty. Valtakunnallista kansanäänestystä on käytetty vain viinaäänestyksestä ja EU-jäsenyydestä (koska olisi näyttänyt oudolta jos Ruotsi olisi äänestänyt, mutta Suomi ei). Tuolloin meille muun ohella valehdeltiin, ettei nyt päätetä EMU:sta. Rahaliitosta ei voitu äänestää koska ”ei oltu lopputuloksesta varmoja”. EMU-päätös tehtiin ”demokraattisesti” pääministerin tiedonannolla.
Sen sijaan uuteen kuntalakiin otettiin säännökset, joilla poliittinen eliitti voi pelata kunnanvaltuuston koolla, koska se päätetään valtuustossa. Laissa on määritelty minimimäärä. On selvää, että keskeiset valtapuolueet, pääasiassa demarit ja kokoomus kaupungeissa ja keskusta maaseudulla laskevat mikä on heille edullisinta. Valtapuolueet pelaavat jo nyt valtapeliä lautakuntapaikolla pienempien ryhmien kanssa. Kuntalaissa ei ole määritelty lautakuntien jäsenten määrää eikä sitä, että ne tulisi jakaa tasapuolisesti kaikkien valtuustonryhmien kesken esimerkiksi saanut kokonaisäänimäärän mukaan. Lautakuntapaikkajaosta on siis tullut keskeinen polittisten lehmäkauppojen markkina, jossa johtava tai johtavat valtapuolueet ryhtyvät ”pahaksi joulupukiksi” (bad santa) ja ilmoittavat muille, että jos he hyväksyvät nämä ja nämä poliittiiset tavoitteet, niin saavat enemmän tai ylipäätään tai parempia lautakuntapaikkoja (kuten kunnanhallitus tai kaavoituslautakunta). Tämä on siis varsinkin valtionvarainministeriön mukaan erityisen demokraattista toimintaa. Transparencyn internationalin mukaan VM:n lainvalmistelutapa edustaa korruptiivista menoa. Tämä ministeriön sitten pantu sen itse valmistelmassa kuntalaissa (10 §)
huolehtimaan ” että kuntien itsehallinto otetaan huomioon kuntia koskevan lainsäädännön valmistelussa”, kun ministeriössä ei edes ymmärretä mikä on perustulaillinen kuntalaisten itsehallinto.
Tarastin, eduskunnan yksinkertaisen enemmistön ja valtiovarain- ja oikeusministeriön mukaan superdemokraattisessa kuntalaissa on asetettu talouskuripakko, jota valvoo uusliberalistiseen uskoon vihitty valtionvarainministeriö. Samoin uudessa kuntalaissa on asetettu kunnille yhtiöittämisvelvollisuus. Kuntalaisten itsehallinto on jo pitkälti viety näillä päätöksillä. Poliitikkojen ja VM:n alibi demokratian kaventamiseksi on EU, mutta se ei ole koko totuus. Jos ongelma on EU, niin miksi kansalaiset eivät pääse äänestämään niistä päätöksistä. Sote-palveluiden ja TSS-oikeuksien kilpailuttamisesta ei ole saatu äänestää. Jos demokratiaa rankasti ruoskiva TRIP-sopimus hyväksytään EU:ssa, niin saavatkohan suomalaiset kansanäänestysmahdollisuuden. Tuskin. Ruotsissa ja Tanskassa siitä voidaan äänestää. Jos poliittinen eliitti päättää ”yleisistä syistä”, että Suomen pitäisi liittyä Natoon, niin saavatkohan suomalaiset Nato-kansanäänestyksensä, niin kuin presidentti Niinistö on luvannut. Tuskin. Kekkoslovakiassa, jota Suomeksi kutsutaan ei voi päästää kansaa päättämään tärkeistä asioista, koska se voi äänestää ”väärin”. Niin demokraattista tämä on. Äänensä saa kuuluviin, jos on ”oikeaa” mieltä.

3.

Samaan aikaan kun oikeusministeriö edistää demokratiaa, hallitukset toisensa jälkeen ovat kaventaneet kansalaisten demokraattisia ja perusoikeuksia. Maankäyttö- ja rakennuslain maankäytön päätöksiä on kokoajan siirretty yhä enemmän kuntalaisten suoraan valitsemalta kunnanvaltuustoilta ei-julkisiin kähmintäkokouksiin kunnanhallituksiin ja kaavoituslautakuntiin. Todellisuudesta vieraantuneiden poliitikkojen ja yleensä poliittisin perustein valittujen virkamiesten on ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, mikä ero päätöksenteolla on demokraattisessa mielessä jos se tehdään valtuustossa kuin että se tehdään lautakunnassa, koska siirron kehutaan edistävän lähidemokratiaa. Tärkeisiin luottamuselimiin, kuten kaupunginhallitus ja kaavoituslautakunta istutetaan yleensä keskeisimmät puolueiden ”kaavoitusasiantuntijat” eli ne joiden tehtävä on lypsää gryndereiltä ja rakennusyhtiöiltä korruptiorahaa puolueidelle ja ehdokkaille ”sopivien” kaavoitusratkaisujen vastineeksi eri tavoin mm. erilaisten bulvaaniyhtiöiden, -säätiöiden ja -yhdistysten kautta.
Jos edellinen hallitus epävirallisesti pohdiskeli kuntalaisten perustuslaillisen laillisuusvalvonnan eli kunnallisvalituksen lakkauttamista, niin nykyinen hallitus ns. selvitti asian. Se, että nykyinen hallitus edes päätti ”selvittää” ilmiselvästi perustuslain vastaista poliittista lainsäädäntöhanketta kertoo kaiken nykyhallituksen demokraattisesta mielenlaadusta. Kehittyvien Maakuntien Suomen, rakennusteollisuuden, gryndeiden ja muiden vaalirahoittajien tahto halutaan muokata laiksi. Edellinen hallitus keksi kätevän tavan kiertää asiaa ja ”talouden tasapainoituksen” nimissä laadittiin tuomioistuinmaksulaki, jossa hallinto-oikeuksien maksuja korotettiin yli 150 % kertarysäyksellä. Lisäksi päätettiin, että myös sitä, ettei saa valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta pitää maksaa sama hinta, nykyisin siis 500 euroa. Se on kallis hinta vessapaperista, jossa lukee ”että valitusoikeutta ei myönnetä, piste.” Valtakunnankontrolleri kirjoitti asiasta blogissaan jo maaliskuussa 2016 ( Kansalaisoikeuksista viis: oikeutta saa, jos on varaa maksaa):
”Oikeudenkäyntimaksuja korotettiin tuomioistuinmaksulailla 100–1000 %, mutta kukaan tutkiva tai huhtiva journalisti ei ole inahtanutkaan, kuluttajansuojasta huolissaan olevista poliitikoista puhumattakaan. Oikeusmaksujen korottamista vastustivat niin EK, Veronmaksajien keskusliitto kuin Suomen luonnonsuojeluliitto ja Amnesty. Myös pienyrittäjät on tuskastuneita oikeuksiensa ajamisen mahdottomuuteen korkeiden oikeudenkäyntimaksujen vuoksi. Esimerkiksi käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien oikeusmaksu on nykyisin 250 euroa sekä hovi- , korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden 500 euroa. Tämän lisäksi, jos esimerkiksi korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa, niin maksu on edelleenkin sama 500 euroa, niin kuin varsinaisessakin päätöksessä. Aiemmin hinta oli vain puolet varsinaisesta maksusta ( 244 €) eli 122 euroa.
Korkein hallinto-oikeus, KHO on tunnettu siitä, ettei se mitenkään perustele valitusluvan epäämispäätöksiään. KHO ei myöskään koskaan perustele halintolainkäyttölain mukaisesti, miksi se käsittelee vain osittain asiaa. Ei siis ole mikään ihme, ettei ”koho” eli KHO ollut lausunnossaan mitenkään huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, vaikka hallinto-oikeuksissa ja muissa juristipiireissä kriittisiä oltiin. KHO tunnetusti jatkaa edelleenkin Kekkoslovakian ja entisen oikeusgansterin Jorma S. Aallon ”ei anna aiheutta toimenpiteisiin” -perinnettä. Poliittiset ”koho”-tuomarit puolustavat kuntien ja valtion hallintoa loppuun saakka, vaikka vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemyksiä, sillä ”Suomi on ehdottomasti oikeusvaltio, eikä hallinto erehdy koskaan”... Vatulointi-Sipilä hoi, sen sijaan että ihmisten valitusoikeutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen rajoitetaan lisää, niin voitaisiin lakkauttaa koko ”koho”. Olisihan se tietenkin nykyisen perustuslain vastaista, mutta sitä perslakiahan se ”koho” pyyhkii perseeseensä joka kuukausi. Niin munaton ja turha laitos on Suomen korkein hallinto-oikeus, KHO.
Suomessa sen sijaan takuueläkeläinen mökin mummo (sadan tai tuhannen euron asiassa) ja pörssiyhtiö (miljoonan tai satojen miljoonien asiassa) maksavat saman hinnan verovalituksestaan hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ja jos pörssiyhtiö, grynderi tai kaupan keskusliike haluaa rakentaa mottoritien, tehdaslaitoksen tai muun sopivan betonislummin mummon mökin naapuriin tai mökin päälle, niin mummo joutuu pulittamaan ensin 250 euroa hallinto-oikeudelle kaavavalituspäätöksestä ja sitten 500 euroa siitä, ettei saa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mummo tarvitsee myös juridista apua, joten omien oikeuksien ajaminen saattaa maksaa tuhansia. Suomen tuomioistuinmaksulakiesitys ei edes käynyt perustuslakivaliokunnassa, koska ”kenellekään ei tullut mieleen, että kyseessä voisi olla kansalaisten perusoikeuksista”. Osa lakivaliokunnan jäsenistä jätti kyllä lakiehdotukseen eriävän mielipiteen.”


Se kova ydin, johon poliittinen eliitti ei missään tapauksessa halua kansalaisten pääsevän sotkemaan on rakentaminen ja kaavoitus, koska siinä on kyse puolue- ja vaalirahahoituksesta, rakenteellisesta korruptiosta, joka on tuntematonta oikeusministeriön demokratiahankkeelle:
”Eduskunta on pitänyt kansalaisten osallistumisoikeutta maankäytön suunnittelussa hyvin tärkeänä, jopa perusoikeuksien kannalta. Myös laillisuuden valvonnassa kansalaisten rooli on ollut eräs maankäyttö- ja rakennuslain keskeisistä lähtökohdista. Kunnallisen itsehallinnon [=valtapoliitikkojen] korottaminen monopoliasemaan on johtanut tilanteeseen, jossa kunnan ei tarvitse piitata asukkaittensa mielipiteistä ja muistutuksista. Kunnat väärinkäyttävät monopoliaan ja käyvät rakennusoikeuksilla avoimesti kauppaa ympäristön ja kulttuuriperinnön kustannuksella.
Kunnalliset päätöksentekijät ja hallinto-oikeudet mitätöivät yhteisvoimin lain kuntalaisille takaaman mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöönsä maankäytön suunnittelussa. Hallituksella ja eduskunnalla on ollut aivan liian idealistinen käsitys kuntien vastuullisuudesta antaessaan oikeuksille mahdollisuuden olla puuttumatta kaavojen laatuun. Vaikka laki on tavoittelevinaan hyvää elinympäristöä (1 §), sille riittää nimellisten minimivaatimusten täyttyminen.”
Heikki Annanpalo. Toteutuuko kuntalaisen oikeus osallistua kaavoitukseen? Yhdyskuntasuunnittelu 2014:4 vol 52

Kuntalain kuripykälien innottamana nykyinen hallitus päätti sote-maksuasetuksella korottaa kertarysäyksellä kunnallisten sote-maksujen kattoa 30 %:lla. Viesti oli se, että ns. kestävyysvajeen nimissä kuntien tulisi myös toteuttaa hallituksen tahto 30 %:n korotuksista.

4.
Poliittiset virkanimitykset ja vaalirahojen pimitys ovat asioita, jotka eivät kuulu demokratiapoliittisen ohjelman piiriin, koska hallitus edistää vain sellaista demokratiaa, mikä sopii sille:
”Wiberg puuttuu myös poliittisin virkanimityksiin, jota hän pitää ”maan tapana”. Parin viimeisen hallituksen aikana tehtiin valtion tasolla viitisenkymmentä poliittista virkanimitystä. Komissarius Kataisen hallituksen aikana tehtiin ainakin 26 poliittista virkanimitystä. Demarit onnistuivat parhaiten (ilmeisesti siksi että eivät saaneet komissaarin paikkaa) samaan ministeriöiden kanslia- ja osastopäällikköjä sekä muita johtajanpaikkoja, yhteensä 8 suojatyöläistä. Myös kokoomus, vasemmistoliitto ja RKP saivat omat osuutensa virkapaketeista. Valtio-opin professori sanoo suoraan, että poliittiset virkanimitykset ovat korruptiota.
Lopuksi Wiberg ottaa pamfletissaan esille lobbausjärjestöt ja niiden tunkeutumisen ministeriöihin ja virastoihin sekä sen, että byrokraatit ajavat sellaista politiikkaa ja hankkeita, joista heille itselleen on hyötyä. Tässä yhteydessä hän ei ota esille kaavoituskorruptiota, josta tunnetusti hyötyvät poliitikkojen lisäksi johtava kaavoitusvirkamiehet. Sen sijaan Wiberg ottaa esille EU-intoilun, joka on tarjonnut varsinkin Itä-Euroopan byrokraateille mahdollisuuksin kovapalkkaisiin Brysselin hommiin.'
A-talkissa 23.9. keskusteltiin harvinaisen avoimesti julkishallinnosta, vaikkei Wiberg, eikä toimittaja ottanut esille poliittisia virkanimityspaketteja. Wiberg otti ohjelmassa paljon selkeämmin kuin pamfletissaan esille sen, miten heikoin tutkimuksin ja selvityksin isoja päätöksiä, kuten sote- ja kuntauudistus tehdään.”
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Julkeaa jeesustelua kestävyyvajeesta, normeista, ydinvoimasta ja julkisesta sektorista



Suomessa poliittisia virkanimityksiä ja massiivista jalostuasteettoman ja energiaatuhlaavan teollisuuden (atomipojat ja muu puupääporukka), finanssialan ja rakennusalan vaali- ja puoluetukea ei pidetä korruptiona, joten Kekkosslovakiamme on maailman vähiten korruptoituneita maita. Yritysten ja lobbausjärjestöjen puolue- ja vaalirahoitusta ei haluta oikeasti julkistaa, vaan niitä juoksutetaan kaikenkarvaisten bulvaaniyhteisöjen kautta, jotta tämä korkeimman hallinto-oikeudenkin mielestä merkittävä yhteiskunnallinen toiminta voi jatkua julkisuudelta piilossa. Vaali- tai puoluerahoituksen uudistaminen ei tule kuuloonkaan, koska se ei kuulu ”asiaan”. Nykyinen järjestelmä on korruptiivinen, vaikka puoluetukilain laatimisella nimenomaisesti pyritiin siihen, etteivät ulkopuoliset rahoittajatahot pääsisi vaikuttamaan niin paljon poliittisiin päätöksiin. Puoluetuki ei ole mitenkään estänyt korruptiivisen ulkopuolisen rahan virtaamista poliiitikoille, vaikka puoluetukea, varsinkin viestintärahoitusta on runsaasti lisätty. Sen sijaan puoluetuki on sementoinut nykypuolueiden vallan ja puolueiden rakenteet. Puoluetukea ei nimensä mukaisesti jaeta muille kuin puolueille, vaikka sekä eduskunnassa että valtuustoissa istuu ja on istunut puolueiden ulkopuolisia edustajia. Tukea jaetaan vain eduskunnassa istuville puolueille, joten kaikki uuden yrittäjät joutuvat rahoittamaan toimintansa ja vaalinsa omin eväin. Olisi täysin mahdollista siirtyä julkiseen vaalitukijärjestelmään, jossa kaikki ehdokkaat puolueesta tai ryhmästä riippumatta saisivat saman vaalirahan käyttöönsä yksityiskohtaisella tilipäätöspakolla, mutta se ei tietenkään käy, koska ” se ei sovellu suomalaiseen hyvään demokratiaan.”


5.
Oikeusministeriön järjestämä valtioneuvoston demokratiapolittiisen toimintaohjelman kuulemistilaisuus 16.9.2016 Säätytalon hienoissa olosuhteissa oli juuri sellainen ”kuulemis”tilaisuus, jonkalaisia ei demokratian edistämisen nimissä tulisi järjestää. Kukin kansalaisjärjestön edustaja, tutkija ja kansalainen pöpötti 3 minuuttia jotakin, eikä mistään asiasta käyty dialogista keskustelua. Paikalla ei ollut ministeriä tai edes ministerin erityisavustajaa. Ja mitäpäs sitä keskustelemaan, koska oikeusministeriö (VN? VM?) oli jo päättänyt jo etukäteen mikä oli olennaista: äänestysasteen nostaminen ja demokratiakasvatus.
Muualla maailmassa tunnetaan sellainen käsite kuin demokratuuri (= demokratia+diktatuuri), mikä merkitsee näennäisdemokratiaa. Ihmiset uskovat elävänsä demokratiassa, mutta itse asiassa pieni piiri, Suomessa korporatiivinen klubi päättää asioista. Kansalaisia ei oikeasti kuulla, eivätkä he pääse päättämään kuin ”koirakakka” -jutuista, sillä isommat, oikeat asiat pitää jättää ”osaaville ja ammattimaisille” edustuksellisen demokratian viisaille eli sille klubille. Kuvaavaa on, että demokratuuria ei ole käsitelty ollenkaan suomeksi Wikipediassa, vaikka siitä on sivustot ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi, ranskaksi, venäjäksi, flaamiksi, tsekiksi ja kazakiksi.


Lähteitä:
Demokratiapolittiinen Hankeluonnos (pdf, 0.07 Mt)
Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen. Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014

Karjalainen, Maija. Tutkimuskatsauksia 9/2013. Suoran demokratian rooli
kuntapolitiikassa.

Kuntalaki

Ryhmäteatterin Eduskunta III -näytelmä.

Korhonen, Jarmo. Maan tapa. Tammi 2015.
Repula & Koikkalainen. Näin valta ostetaan: Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006–2009. WSOY 2009.
Demokratur (ruotsiksi), wikipedia
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kaikki SSS-hallituksen hankkeet johtavat digiin ja yksityistämiseen sekä tuhlailuun

1.


SSS-hallitus on sinnikkäästi päättänyt ajaa ohjelmaansa ns. kärkihankkeitaan. Jokainen niistä näyttää johtavan yksityistämiseen ja digiin. Valtakunnankontrolleri ihmetteli jo Sipilän sössöhallituksen alkuaikoina hallitusohjelman ohuutta ja perustelemattomuutta. Vaikka liikejohtajaguru Juha ajoi lobbarit pois varsinaisista hallitusneuvotteluista, niin johtavat poliitikot ja virkamiehet ovat kyllä hyvin kuunnelleet pupputehtaita, lobbareita ja muita ns. ajatuspajojen ”asiantuntijoita”. Hallitusohjelma pohjautuu banaaleimmasta banaaleimpaan uusliberalismiin, tarjontateoriaan, veronalennuspuheisiin, julkisen sektorin julistamiseksi ”ongelmaksi” sekä käsitykseen siihen, että ns. markkinat hoitavat kaiken.


Kun maassa on käytännössä puoli miljoonaa työtöntä ja avoimia työpaikkoja korkeintaan 50 000, hallitus kehottaa työttömiä menemään itseensä, ruoskimaan itseään ja opettelemaan yhä köyhempää ja nöyryyttävämpää elämää TE-keskuksen luukuttamana. (Tämä seurauksena saamme lisää pitkäaikaissairaita, mutta onneksi työeläkeyhtiöt pitävät huolen siitä, etteivät ne lusmurit pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, kirj. huom.).Edellisetkään veronalennukset eivät ole tuottaneet työpaikkoja, mutta edelleen siihen uskotaan. Sitä paitsi Suomessa ei ole korkea verotus, vaan korkeat veroluontoiset maksut, erityisesti työeläkemaksut, jotka ovat nousseet perustuslaittoman pyramidihuijauksen tilkkeeksi joka vuosi viimeiset 40 vuotta. Nyt kiky/yks – sekopääsopimusten perusteella työntekijöiden eläkemaksut nousevat entisestään, ja sen vuoksi tarvitaan veronalennuksia. Perustuslaiton pyramidihuijaus on rahansa ansainnut, mutta eivät koululaiset, opiskelijat, lapset tai työttömät.




2. 


 Sote-sopasta on tulossa kepulainen himmeli ja kokoomuslainen yksityistämisprojekti sekä tietenkin maltaita maksava digihypesekoilu. SSS-hallitus ei noudata edes omaa hallitusohjelmaansa. Sote-uudistuksen, terveyden ja hyvinvoinnin osalta hallitusohjelmassa todetaan mm. seuraavaa:


”Suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa. Jokainen ihminen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta. ”


”Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tavoitteena on terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hallinta.”


Hallituksen tarkentavissa sotelinjauksissa 5.4.2016 oli jo unohdettu sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistäminen ja limittäminen eli integroiminen, sen sijaan aiheina olivat:


"Kustannustenhallinnan parantaminen keskeinen periaate.”


”Maakunnan markkinoilla tapahtuvaa toimintaa koskee EU -oikeuden mukainen yhtiöittämisvelvoite.”


SSS-porukan mukaan sote-palveluiden integroiminen, terveyserojen kaventaminen ja suomalaisten parempi hyvinvointi syntyy sillä, että ns. palvelut ovat saman katon alla yhtiöitettynä tai yksityistettynä. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistäminen järkeväksi kokonaisuudeksi oli sote-hankkeen ykköstavoite, niin suurin osa ”selvityksistä” koskee ns. valinnanvapautta eli yksityistämistä ja sotehimmeliä sekä tietenkin digidigiä. Sekoomuksen ja maalaisliiton uusliberaalille enemmistölle riittää se,että puuhastellaan uuden upean julkishallinnon kanssa ja uskotaan markkinoiden hoitavan asian, kun määritellään ensin köyhän kansan bulkkituotanto, jota myös laaduksi kutsutaan uusliberaalien ”talous”- ja pupputehdaspiireissä. Paremman väen ilmaiseen työterveyshuoltoon ei olla koskemassa, koska parempi väki on ansainnut paremmat palvelut kuin ne oikeasti sairaat työttömät ja eläkeläiset, joiden palvelut nyt yksityistetään ja joiden hintoja nostetaan. Persuilla ei näytä olevan mitään sanottavaa sote-sekoilusta, joka tulee johtamaan yhä surkeampiin ja kalliimpiin sairaimman ruppukansan (työttömät ja eläkeläiset) sote-palveluihin. Heteroa, lihaa syövää ja autoilevaa peruspersuperttiä kiinnostaa vain se, että autovero alenee, asvalttia lisätään mahdollisimman paljon ja autoilun ”vapautta” ei rajoiteta. Älyvapaa Anne ”Thatcher” Bernerin liikennekaari on persuille hieman liikaa, mutta vähintään samantasoinen sote-soppa näyttää kelpaavan. Perut lopetti vähäosaisten puolustamisen viimeistään silloin kuin puolue lähti kahden uusliberaalin puolueen kanssa hyvinvointivaltion alasajoon, mutta tärkeintä olisi saada tiukempi maahanmuuttopolitiikka ja lisää leluja armeijalle sekä tietenkin suojatyöpaikkoja persuille, vaikkei Timoteus katolisen loppusijoituspaikkaa ei ole vielä ratkaistu. Jumala säätää ja lehmänkaupat päättää. Rukoillaan pahinta.


Ns. valinnanvapautta oli selvittämässä mm. ex-teologi ja ”tuotantotalouden” expertti professori Paul Lillrank, joka ei ymmärrä mikä on valtiotalouden, kansantalouden ja liiketalouden ero. Hänen mukaan sote-palvelut ovat kuin mikä tahansa viihde- tai elämyspalveluja, jossa voidaan luoda aina vertailukelpoisia yksikkökustannuksia & suoritteita ja jossa asiakas on niin oikeassa, että hänelle voidaan myydä mitä tahansa tarpeetonta. Uusliberaalissa ajattelussa ne minimi”laatustrandarit” ovatkin käytössä pörssijargonin ohessa. Tässä sarasvuolais-postmodernissa yrityselämässä onkin tärkeintä miltä asiat näyttävät, eikä se miten asiat oikeasti ovat. Uuden julkishallinnon myötä on tuotu julkishallintoon myös se pahasti stalinistisia yksityisen sektorin numerokinkerit, joissa luvut ovat joko väärennettyjä, epärelevantteja tai turhia, mutta raportteja on kiva lueskella ja powerpointeja mukavaa katsella.


Ns. valinnanvapaudesta on tulossa kallista, eikä jatkossa köyhillä ole varaa edes valita mitään, koska sote-maksujen nostoista on tulossa laki ja standardi. Peltilehmien päivähoidosta ei yleensä makseta juuri mitään, mutta lasten päivähoidosta pitää maksaa yhä enemmän. Joku järjestys se olla pitää: Akat kotiin hoitamaan lapsia, jotta miehillä jää työpaikat.


Kun tähän kepulaiseen sotehimmeliin, sekoomuslaiseen yksityistämishinkuun ja digihypeen lisätään medikalisaatio, jonka pääasiallinen tavoite on tehdä jokaisesta oireesta ja ei-sairaudesta lääketeollisuuden opein ”hoidettava” tai ”ehkäistävänä”, niin sotesoppa alkaa olla niin sakeaa, ettei kustannuksista tiedä enää kukaan mitään.




3.


Kuten liikennekaareen myös soteen on liitetty digibisnes. Soteuudistus ei siis olisi vain sote- uudistus, vaan ennen kaikkea digitalisaatiohanke ja digibisneksen edistämishanke. Valtakunnankontrolleria ei ole mitään sitä vastaan, että suomalaiset digifirmat myyvät pakko-oireisille idiooteille ns. terveysteknologiaa, mutta sillä on yhtä vähän tekemistä terveyden kanssa kuin väkivaltapeli Angry Birdsillä.


Uusliberaalissa maailmassa ihminen on kone, jossa keskitytään yhteen kohteeseen kerrallaan. Siksi ihan vakavissaan on kehitetty ja jopa otettu ainakin koekäyttöön ns. älyvaippoja. Samaan aikaan olemme saaneet tietoja, että suuri osa laitoshoidossa olevista vanhuksista on kokenut nöyryytystä, käskytystä ja muuta huonoa kohtelua. Mutta sillä ei ole digitaalisessa sotessa mitään väliä, kunhan voidaan myydä kaikenlaista krääsää maakuntahallinnolle, jota kutsutaan älyterveysteknologiaksi.


Kun lääketeollisuuden marionettiasiantuntijoiden säestämänä on saatu ”näyttöön perustuvia” hoito-ohjeita, jotka pohjautuvat pitkälti lääketeollisuuden kustantamiin aivoriihiin ”parhaista käytännöistä”, niin kustannuksien nousu on taattu. Helpoin tapa säästää terveydenhuollosta olisi lopettaa turhat, tehottomat lääkitykset ja hoidot. Se puolestaan vaatisi asioiden todellista selvittämistä puolueettomasti ja tieteellisesti. THL:stä ei siihen ole, koska se on näiden medikalisaation epätieteellisten käypähoitojen sylttytehdas. STM:stä ei siihen ole, koska siellä istuu poliittisesti sopivia, vaan ei päteviä ”visionäärejä” vailla mitään vastuuta. Tekijöitä löytyisi kyllä mm. Kuopion yliopistosta ja Helsingin yliopistosta, mutta se on liian vaikeaa postmodernistis-uusliberaalissa soteuudistuksessa, jonka tärkein tavoite on nostaa sotemaksut pilviin ja palvelutaso minimistandardipuuhasteluksi, jossa hoidetaan pääasiassa ei-sairaita, mutta todella, oikeasti sairaat jäävät edelleenkin ilman nopeaa hoitoon pääsyä ja kunnollista hoitoa ilman pelkoa vajoamisesta pitkäaikaissairaaksi, mikä Suomessa on yleensä sama asia kuin päätyminen köyhäksi.


Digipellet ovat onnistuneet uittamaan ”terveysteknologia” -nimikkeen kaikenkarvaisiin mobiilisovelluksiin ja digimittauslaitteistoihin, joilla detektoidaan terveyden kannalta yhdentekeviä mittausnumeroita. Sitä se uusliberalistinen toimintatapa on. Kontrollerit ja muut powerpointvelhot iloitsevat numerologisista leikeistä ja voivat sitten esitellä toiminnan tehostamista kivoilla diolla. Medikalisaation ja digihypen yhdistelmänä meillä on ahdistuneita ja pakko-oireisia itsensä mittaajia, joista osa kutsuu itseään digihakkereiksi. Meillä päin näitä tyyppejä on tapana kutsua idiooteiksi. Mutta kun idiootti on keksinyt digi-alkuisen nimekkeen, niin hänet otetaan ihan vakavasti. Ennen muinoin terveysteknologiaa olivat mm. diagnosointia helpottavat laitteet, nyt kaikenlainen älykännykoiden terveysviihdesovellukset.



Soteuudistuksen yhteydessä on ihan vakavissaan puhuttu siitä, miten kansa alkaa itse mittaleimaan älykännyköillään kaikenlaisia lukemia ”terveyden nimissä”. Ensinnäkin, huomattava osa ns. mittaustuloksista aivan epärelevantteja terveyden kannalta, vaikka niistä monia mitattaankin terveydenhuollossa nykyisinkin. Toiseksi, ns. hoidoista ja toimenpiteistä jopa 70% on tehottomia. Suomessa sadattuhannet syövät turhia kolesteroli-, masennus-, osteoporoosi ja ADHD-lääkkeitä. Turhia selkä- ja polvileikkauksia tehtaillaan. Kolmanneksi, ainoa todella selkeästi ihmisen kokonaisterveydentilaan vaikuttava tekijä on sosiaalinen pääoma. Korkea sosiaalinen pääoma sekä työpaikalla (hyvä työilmapiiri) että vapaa-aikana ( hyviä ihmissuhteita ja [kulttuuri] harrastuksia). Kun kaikki muut terveyteen tunnetusti vaikuttavat tekijät poissuljetaan, korkea sosiaalinen pääoma selittää terveys- ja elinikäerot. Esimerkiksi työpaikoilla joilla on alhainen sosiaalinen pääoma (eli huono työilmapiiri) esiintyy enemmän sekä masennusta että sydän- ja verissuonisaurauksia kuin korkean sosiaalisen pääoman työpaikoilla. Koska sosiaalinen pääoma on niin vaikeaa kaupallistaa, digitalisoida, yksityistää ja paketoida, siitä eivät ole THL, STM eikä ”soteasiantuntijat” kiinnostuneita. Lisäksi asia on niin monimutkainen, koska se vaatisi yhteiskuntapoliittisia päätöksiä mm. köyhyyden, osattomuuden poistamiseksi/vähentämiseksi ja työpaikka- ja koulukiusaamiseen puuttumista. Puhumattakaan suomalaisten työpaikkojen johtamiskulttuurista, joka on erityisen surkeaa julkisella sektorilla, jossa pomoksi pääsee jäsenkirjalla, ei osaamisen perusteella, vaikka siitä osaamisesta koko ajan jauhetaan.



4.


Näitä medikalisaation marionetteja vastaan on todella vaikeaa taistella, koska heillä on asema professoreina, asiantuntijoina ja muina palkittuina superosaajina, ja koska he toistavat kuin papukaijat ns. lääketiedelehdissä esitettyjä artikkeleita tarkistamatta ja ymmärtämättä ollenkaan tieteellisiä menetelmiä, muiden ohella numerolohisia huijausmenetelmiä, millä nämä ”huippututkimukset” on pykätty. Tutkimus on muuttunut nykyaikana postmoderniksi esittämiseksi, jossa mikä tahansa numeroleikki otetaan vakavasti, jos sen on laatinut syystä tai toisesta ”arvostettu” tutkija ( harmaa eminenssi) syystä tai toisesta ”arvostetussa” tiedelehdessä.


Eräs asiantuntijan kaavussa puppua statiinitutkimuksista luritteleva on Turun yliopiston professori Juhani Knuuti, joka väittää blogissaan käsittelevänsä terveyteen liittyviä aiheita ja väitteitä tieteellisin metodein mutta maallikolle ymmärrettävästi. Hän oli ottanut puolustavan kannan statiineihin ilmeisesti kritiikistä huolimatta ja viitaten New England Journal of Medicine eli -lehdessä eli NEJM:ssä julkaistuun ns. HOPE3-tutkimukseen ( S. Yusuf et al. Cholesterol Lowering in Intermediate-Risk Persons without Cardiovascular Disease for the HOPE-3 Investigators DOI: 10.1056/NEJMoa1600176​​). Knuuti toistaa tutkijoiden johtopäätökset statiinien syöttämisestä sellaisenaan: ”Tutkimus tuo jälleen lisävarmuutta siihen, että statiinihoidolla saavutetaan hyötyjä ja että statiineilla kolesterolia alentamalla voidaan tapahtumia estää.”




Yusufin et al:n tutkimusta on rahoittanut Canadian Institutes of Health Research (Kanadan kansanterveyslaitos /tutkimuslaitos) ja lääketehdas AstraZeneca. Tutkimuksen osallistuneista 12 705:lle noin puolelle (6361) syötetiin 10 mg /pv. AstraZenacan kolesterolilääkettä rosuvastatiinia ja noin puolella placeboa (6344) . Tutkimushenkilöillä ei ollut sydän- ja verisuonisairautta, mutta heidän katsottiin olevan riskissä. Koehenkilöiden seuranta-aika oli keskimääräin 5,6 vuotta ja kirjattiin koehenkilöiden sairaushistoria ja mahdollinen kuolema. Näennäisesti kauniisti suoritetun tutkimuksen silmänkääntötemppu perustuu numerologiaan eli lääketeollisuuden yleisesti käyttämään ”suhteelliset hyödyt”-menetelmään. Kyseessä on sama menetelmä, jota käytetään lumetasoisen lääkkeiden tehokkaaksi todistamiseen ja sitten myyntiluvan hakemiseen.


Tässä tutkimuksessa on käytetty riskisuhdetta, hazardisuhdetta (Hazar ratio), joka on sUHTEELLISEN riskin mittari. Jos molemmissa ryhmissä esimerkiksi sydän ja verisuonisairauksiin kuolemia olisi yhtä paljon, suhde olisi 1. Tässä tapauksessa statiiniryhmän kuolaisuus on Ns. p-arvoa käytetään yleisesti arvioimaan sitä, johtuvatko erot ryhmien välillä sattumasta vai olisiko todennäköistä, että ryhmien välinen ero on merkitsevä. Tutkijoiden itsensäkin mukaan vain lyömällä yhteen erilaisia sydän- ja verisuonitauti- ja oiretapahtumia saatiin merkitseviä tuloksia, mutta esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin kuolleisuuden välillä ei ollut merkitsevää eroa. Koehenkilöt olivat iäkkäitä, keskimäärin 65-vuotiaita, joten heidän kuolleisuutensa muihin sairauksiin oli kaksinkertainen verrattuna sydän- ja verisuonisairauksiin.


Ainoa tapahtuma, jossa tutkijoiden mukaan oli merkitsevää eroa oli sairaalaan joutuminen sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi (tässäkin lienee eri käytäntö niissä 12 maassa, joista potilaat olivat kontrollerin huom.). Statiineja syöneistä 4,4 % päätyi sairaalaan kun lumeryhmäläisistä 5,8 %. Tästä oli saatu riskisuhteeksi 0.75, jonka mukaan siis lumeella oli 25 % korkeampi suhteellinen riski joutua sairaalaan sydän- ja verisuonitautien vuoksi. Kuulostaa siis merkittävältä. Mutta kun otetaan käsittelyyn absoluuttiset arvot, niin 5,8 % – 4,4 % = 1,4 % eli lumeryhmässä oli absoluuttisesti 1,4 % :a korkeampi riski päätyä sairaalaan. Todettakoon, että tiedoista ei käy ilmi kuin vakavista sairauksista tai kuinka pitkistä sairaalahoidoista oli kyse. Vain määrä oli kerrottu. Huomattavaa on, että tutkimushenkilöistä 14 % päätyi tutkimusjakson aikana muista kuin sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi molemmissa ryhmissä sairaalaan.


Paras menetelmä hoitojen tehokkuuden arvioimiseksi on NNT-luku ( number needed to treat) eli lukumäärä, jotka pitää hoitaa, että saadaan yksi terveeksi tai toivottu ennaltaehkäisy aikaiseksi. Jos NNT-luku on 1, kaikki hoitoa saaneet ovat siitä hyötyneet. Mitä suurempi NNT luku, sitä huonompi teho hoidolla. NNT-lukua 10 pidetään vielä ”tehokkaana” hoitona, jolloin 10 pitää lääkitä, jotta yksi tervehtyisi. Eli vain 10 % lääkityistä hyötyy. Statiinien NNT-luku on yleisesti yli 100 eli alle 1 % lääkityistä hyötyy hoidosta. Ilmankos lääketeollisuus ei halua esittää NNT-lukua. Niitä ei myöskään vaadita lääketutkimuksissa, jotka ovat hyvin rajattuja potilasryhmiä koskevia ja lyhyitä. Siellä ovat käytössä vielä älyttömämmät ja epätieteellisemmän ”tehon arvioinnit”.


Laskekaamme siis NNT= 1/(pB – pA) (pA sairauden todnnäköisyys hoidossa, pB sairauden todennäköisyys ilman hoitoa) Yusuf et al.:n tutkimusaineistosta. Otetaan tutkijoiden epätieteellinen ja epämääräinen yhdistelmäryhmä Second coprimary outcome, johon on tungettu kaikki vaaralliset ja vaarattomat sydän- ja verisuoniongelma, ja josta tutkijaryhmä oli saanut lääkkeelle suurta ”tehoa”, p <0,001. (suhteellinen riski). Tässä ryhmässä 277 (4,4 %) lääkityistä ja 363 (5,7% ). Prosenttiosuus siis kuvastaa sitä todennäköisyyttä, jolla ikävät tapahtumat tapahtuvat, tässä tapauksessa, 0,044 ja 0,057. Laskemalla saamme NNT-luvuksi: 1 /(0,057-0,044) = 76,923 eli noin 77, joten 77 ihmistä pitäisi syödä statiineja, jotta yksi kappale joku enemmän tai vähemmän vaarallinen sydämeen viittaavat tauti tai oire saadaan ehkäistyä., 99 % potilaista syö turhaan lääkitystä. Tutkimuksen aineiston mukaisesti sydän ja verisuonikuolemien ehkäisyssä saadaan rosuvastatiinille NNT-luku (2,4 %, 2,7, %) : 333. Kun NNT -lukua, joka on yli 10 pidetään huonona tehona, niin yli 300 oleva ”teholuku” on ala-arvoinen. Eli jos puoli miljoonaa suomalaista syö ”ennaltaehkäisevästi” statiineja, heistä 332/333*100 %= 99,7 %, 498498 henkilöä syö lääkkeitä turhaan. Karmeita lukuja. Ilmankos statiinilääkityksien perään huutavat ns. asiantuntijat ovat hiljaa. Sydän- ja verisuonisaitauksiin vaikuttavat monet asiat, kuten stressi ja alhainen sosiaalinen pääoma, joita tutkimuksessa ei ole tarkasteltu ollenkaan.




Valtakunnankontrollerin on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää miten tilastotieteellisesti ja matemaattisesti pölöjä ns. lääketieteen huippututkijat ovat. Vielä vaikeampaa on ymmärtää se, että näitä puppututkimuksia otetaan vakavasti. Vakavaa se on vain terveydenhuollon kustannusten kannalta. Suomessa 10 % kansasta, yli puoli miljoonaa ihmistä syö statiineja säännöllisesti. Halloo sote-johtaja Pöysti!



5.


Uusliberalistisen pupputehtaan, Liberan oma marionetti, Anne ”Thatcher” Berner on laittanut oman infrastruktuurin yksityistämishankkeen, Liikennekaaren, pystyyn hallituksen digihypetyksen varjolla. Chicagon koulukunnan Margaretille on annettu hallituksessa normienpurkuhommat, mikä on vallan mainiosti sopinut sekoomukselle ja sipiläläis-rehniläisille taloustorakoille ja muille uusliberaaleille. Perut ja alkiolaiset kepulit ovat olleet ihan hiljaa.


Liikennekaari edustaa pesukestävää uutta julkishallintoa (New Public Management, NPM), uusliberaalia hallintoa, jossa valtio yksityistetään ja minimoidaan. Liikenneministeriön ei siis tarvitse edes hoitaa liikennepolitiikkaa, eikä viestintäministeriön viestintäpolitiikkaa, koska kaikki on vain bisnestä ja teknologiaa. LVM on edustanut valtionvarainministeriön ohella uusliberalistisinta politiikkaa jo toistakymmentä vuotta. LVM:ssa ”viestintäpolitiikkaa” tekevät digifirmat ja ”liikennepolitiikkaa” digifirmat ja lobbarit. Liikennekaaren oikeampi nimi on digiliikennebisneslaki. ”Talousvelho” Anne on upottamassa liki miljardi euroa veronmaksajien rahaa ”digiliikennejärjestelmiin” ilman minkään valtakunnan kannattavuuslaskelmia. Ilmankos digifirmat ja lobbarit ovat innoissaan. Liikennekaaresta on tulossa rahanjakamishanke dägädägäfirmoille ja harmaan talouden kukoistusta. Sen lisäksi tiet, radat ja vesiväylät yksityistetään samalla menetelmällä kuin Ylen lähetysverkko Digita, joka ensin yhtiöitettiin ja sitten myytiin kansainvälisille sijoittajille. Myynti tapahtuu tietenkin siksi, että saada pääomia infrastruktuurin korjaamiseksi ja rakentamiseksi. Sumea logiikka on aukotonta. Sen siitä saa, kun ministerinä on henkilö, joka ei tiedä mikä ero on kansantaloudella, valtiontaloudella ja yritystaloudella, ja joka ei näytä edes ymmärtävän kenen töissä hän on ministerinä, koska valtio on niin tuntematon ja vastenmielinen organisaatio.


Liikenneministeriön vastikään julkaisemat liikennehankkeiden extrarahoitukset kertovat vahvasta siltarumpupolitiikasta, peltilehmien paapomisesta ja autokaupunkiajattelusta. Minkä tahansa rakentaminen on aina ollut politiikkojen mielestä hienoa asia. Yhteiskuntataloudellisia laskelmia ei tarvita, koska se on aina kotiinpäin, kun valtion raha saadaan asvalttiin ja betoniin kotimaakunnassa.


Espoossa on nyt sitten herätty siihen, että kestämättömän länsimetrohankkeen hinta on noussut pilviin ja aikataulu kusee. Vaikka raideinvestoinnit ovat yleensä kannattavia, varsinkin jos niiden mukana kulkee järkevä maankäytön suunnittelu, suuruudenhullut maan alle rakennettavat hankkeet ovat älyttömyyttä viiden miljoonan ihmisen maassa. Suuruudenhulluissa rakennushankkeissa on se hyvä puoli, että niiden yhteydessä voidaan lypsää puolueelle ja huippuehdokkaille vaalirahaa. Julkisen sektorin rakennushankkeet tuppaavat jostain syystä aina kusemaan ainakin hinnassa, sen lisäksi on usein saatu sutta, joka pitää sitten seuraavat vuodet korjailla. Turussa, joka on kaikenlaisen korruption ja mafian luvattu valtakunta, onnistuttiin jopa liki kolmikertaistamaan turhan, ruman ja kalliin ”keskustaa kehittävän” kevyen liikenteen sillan, Kirjastosillan hinta. Betoniporukat ovat palkinneet tämän fiaskon useampaan otteeseen. Seuraavaksi luvassa on Turun taudin mukainen saviparkki kauppatorin alle, jonka kuulema ”yksityiset tahot” rahoittavat, mutta Turun kaupunki laatii jopa rakennussuunnitelmat siihen ”yksityiseen” hankkeeseen. Turun torin tuhoavasta ”yksityisestä” projektista on tulossa ainakin 100 miljoonan euron lasku turkulaisille veronmaksajille. Turun sekoomus, Turun mafia ja vaalirahoja pesevä paasikiviopistoyhdistys voisi talouspuolueena ja -osaajina kertoa miten hyödyllistä tällainen turkulaisten veronmaksajien rahojen uittaminen ”yksityiseen hankkeeseen” on turkulaisten kannalta. Tähän hankkeeseen ei valtio ole edes luvannut rahaa.



6.


Suomessa oli kuulema superviikonloppu, kun vaihdeltiin puheenjohtajia ja se vantastinen rosenttilaskija Stuppi pantiin sivuun. Mutta ei hätiä, hylätty lyhyt matematiikka yo-papereissa ei haittaa, kun poika laitetaan Brysseliin suojatöihin rintamakarkuri Käteisen jälkiä seuraten. Sekoomuksessa on muutenkin tuo osaaminen niin arvostettua, että ministeriksi ja myöhemmin suurlähettilääksi pääsee, kun on väärentänyt gradunsa ja valtionhallinnon tiedotuspäälliköksi ohi pätevimpien, jos anoppi on kansanedustaja.


Tätä maata ei äänestämällä muuteta, koska se on korporatiivisen kolmikannan ja perustuslaittoman pyramidihuijauksen (pääasiassa Ilmarisen ja Varman) omistamien yhtiöiden hanskassa. Jos meillä ei olisi niin jänishousuisia kansanedustajia, ja jos vaali- ja puoluerahoitus olisi oikeasti julkista, niin ehkä sitten meillä olisi toivoa demokratiasta tämän demokratialta näyttävän diktatuurin eli demokratuurin sijaan.


Hukkumatonta juhannusta!



ps1. Kiky-sopimukselle nauravat naurismaan aidatkin ja k-yrittäjät ihmettelevät, että miten he voivat motivoida ja kannustaa työntekijöitään, joiden palkkoja alennetaan. Sehän oli alunperinkin jalostusasteettoman puupääteollisuuden ”oikeus” sisäiseen devalvaatioon. Mielenkiintoista on sekin, että esimerkiksi luokituslaitos Moodys ei pidä liian korkeaa palkkatasoa Suomen ongelmana. Moodysin edustaja totesi: ”Hallitus on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen, mutta on epätodennäköistä, että sopimus saa talouden uuteen kasvuun.” Käsittämätöntä on ollut että demarit ovat ajaneet tätä duunareiden etujen vastaista sopimusta. Mutta taustalla onkin suuremmat kuviot. Sillä ay-jyrä Antti ”pasta” Rinne on sopinut kepuleiden kanssa, että jos demarivetoinen, korporatiivinen ay-liike taivutetaan kiky-sopimuksen taakse hallituksen kulissien säilyttämiseksi, niin demarit saavat vastapalvelukseksi jotakin: siltarumpuja, virkoja, paikan tulevaan hallitukseen... Näin ”järkevällä” politiikalla maata hallitaan.


Ps2. ”Talousasiantuntijat” ovat vakuutelleet, että Britannian ja muidenkin maiden talous romahtaa, jos englantilaiset päättävät erota EU:sta. Pelotteleminen ja eroa kannattavien mitätöiminen sillä että tunteilevat on normaalia herruuden strategiaa. Tulee ihan mieleen Suomen EU-kansanäänestyksen alla käyty ”keskustelu”. Tällöin mentiin estämään Saksan ja Ranskan sotaa, haettiin turvatakuita, ryhdyttiin ”eurooppalaisiksi”, talous saatiin kuntoon ja nousuun sekä viinan hinta laski. Jäsenyyden vastustajia pidettiin metsäläisinä, tunteellisina hölmöinä, impivaaralaisina. Nyt jopa elinkeinoelämän pamput alkavat olla sitä, ettei ainakaan EMU ole ollut meille siunaukseksi, vaan suureksi haitaksi, mutta tarinat ovat edelleen samoja....



Lähteitä:


Sote-professori Ylelle: Asiakasmaksut nousisivat. Iltasanomat 14.3. 2016


Sote- ja aluehallintouudistuksenjatkovalmistelua koskevat

hallituksen tarkentavat linjaukset 5.4.2016


Mats Brommels, Timo Aronkytö, Aulikki Kananoja,Paul Lillrank ja Kari Reijula Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja muistioita2016:37. Valinnanvapaus ja monikanavarahoituksen

yksinkertaistaminenSOSIAALI-JA TERVEYDENHUOLLOSSA

Selvityshenkilöryhmän loppuraportti


 

Kilpailukykysopimus allekirjoitettu - Sipilää onniteltiin ulkomailla: "Uskomatonta, miten suomalaisilla tahto löytyy"Tiistai 14.6.2016 klo 18.45



Juhani Knuuti pitää Terveys ja Tiede -aiheisia blogeja. Blogit löytyvät  



Yusuf S et al. Cholesterol Lowering in Intermediate-Risk Persons without Cardiovascular Disease

N Engl J Med 2016; 374:2021-2031May 26, 2016DOI: 10.1056/NEJMoa1600176.



Lääkekulutustiedot:


Talous 14.6.2016 klo 20:06 | päivitetty 14.6.2016 klo 21:01

Suomi otti tänään miljardin lisää velkaa – Moody'sin analyytikko: Liian suuret palkat eivät ole Suomen ongelma. 


Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)