Valtakunnankontrolleria
hämmästyttää (ainakin leikisti) tämä Suomi100:n pönöttävä
juhlinta kuin entisessä Neuvostoliitossa. Esitellään suuria
suomalaisia saavutuksia ja viedään koodausta bussilla Afrikkaan.
Demokratia
kansanvaltana ymmärrettynä ei ole koskaan ollut Suomen
erikois-osaamisaluetta, vaikka siitä puhutaankin suomalaisen
kulttuurin perustana. Sisällissodan vuoksi maahan luotiin
presidenttivetoinen perustuslaki. Lakia rustannut Ståhlberg ei
luottanut kansaan, koska se saattoi ”ajatella väärin” ja vaikka
kapinoida. Eduskunnalla piti olla päällystakkina vahva presidentti.
Myöhemmin
kansanedustajien päällystakkina, eduskunnan pääsihteerinä on
toiminut suojelupoliisin pitkäaikainen johtaja, Seppo ”Isi”
Tiitinen (kesk.), Bulgarian poikien kauhu. Suurvalloissa on
tapana valita salaisen palvelun miehiä presidenteiksi, mutta
Suomessa ne istutetaan kansanvallan kehtoon, eikä asiasta käydä
mitään keskustelua. Monen kansanedustajan suu on ollut supussa
yksinkertaisesti Tiitisen hallussa olevien tietojen vuoksi. Tiitinen
oli muutenkin todella sopiva, vaan ei pätevä kansanvallan
johtavaksi virkamieheksi, koska hän on syyllistynyt naishakijan
syrjintään Supossa.
Kekkosen
aikana perustuslakia venytettiin äärimmilleen. Sen jälkeen
presidentin valtaa ryhdyttiin kaventamaan, koska kansalaiset saivat
suoraan äänestää maamme johtajan. Ilmiö on samantyyppinen kuin
se, että kun jokin ammattiala naisistuu, niin arvostus, työehdot ja
palkkataso alenevat. Eihän kansalaisille voi antaa liikaa valtaa.
Ajatus ”väärin ajattelevasta” kansasta istuu tiukassa
poliittisen korporatiivisen nomenklatuuran mielissä. Sillä
perusteella voidaan kätevästi estää kansalaisten demokraattisia
oikeuksia.
********************************************
Oli
suorastaan surkuhupaisaa seurata Suomi100:n kunniaksi esitettyä
arvotonta näytelmää, jota Helsingin kokoomus ja vihreät kutsuivat
”pormestarivaaliksi”. Kun maassa pidettiin kuntavaalit, keksivät
stadin valtapuolueet kusettaa äänestäjiä sillä, että he nyt
äänestäisivät pormestarista, vaikka kuntalaki ei tunne
pormestarivaalia ja lain mukaan pormestarin, kuten
kaupunginjohtajankin valitsee valtuusto. Aktiivivihreiden
ominaisuuksiin ei ilmeisesti (enää) kuulu luku- ja ymmärrystaito,
koska nämä valopäät kehtaavat väittää ihan vakavissaan että
hum.kand. Anni Sinnemäki (vihr.) äänestettiin kaavoituksen
apulaispormestariksi. Kansalaisille annettiin ymmärtää, että he
ovat kuntavaaleissa äänestämällä legitimoineet poliittiset
virkanimitykset.
Muualla
Euroopassa kansalaiset saavat äänestää suoralla kansanvaalilla
pormestareita. Ehkäpä Suomessakin sitten, kun kuntien tehtävät on
minimoitu ja pormestarista on tullut pelkkä seremoniamestari.
Sellainen on Suomen kansanvalta, että kansa saa äänestää
hahmoja, joilla ei ole oikeasti valtaa: idolseissa ja muissa
vaaleissa.
No,
entäs sitten nämä ”kansan valitsemat” kansanedustajat ja
valtuutetut? Heillä olisi valtaa, mutta suomalainen ”maan tapa”
vie näitä narsistipupuilta vallan. He suostuvat oman uran
etenemisen vuoksi toimimaan perustuslain vastaisesti ja painamaan
sitä nappia, mitä isommat pojat sanovat. Suomessa varsinkin
hallituspuolueiden kansanedustajat asetetaan tiukkaan ryhmäkuriin
vastoin perustuslakia, jonka mukaan ”edustaja on velvollinen
toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä
velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut
määräykset.” (Suomen perustuslaki 29 §).
Hallituksen
toimintakyky edellyttää sitä, että hallituspuolueet sopivat
ohjelmasta ja silloin pitäisi kansanedustajien päästä
vaikuttamaan asiaan. Valitettavasti ”maan tavan” mukaisesti
lobbareilla ja etujärjestöillä (eli vaalirahoittajilla) on enemmän
vaikutusvaltaa hallitusohjelmaan kuin kansanedustajilla, joille
ilmoitetaan, että näin on so-vittu. ”Maan tavan” mukaisesti
hallituspuolueiden kansanedustajien velvoitetaan antamaan tukensa
hallitukselle sellaisissakin asioissa, joista ei ole missään edes
sovittu. Suomessa eduskunta onkin vastuussa hallitukselle eikä
hallitus eduskunnalle.
Ns.
pormestarivaalin lisäksi Suomessa esitetään valtiopäivien aikana
joka viikko arvoton näytelmä, jota kutsutaan eduskunnan
kyselytunniksi. Kyseessä on käsikirjoitettu tosi-TV-ohjelma
parhaasta päästä. Taannoin herätti suurta pahennusta se, että
ryhmäpiiskuri Antti Lindtman (SDP) oli laatinut
puhemiesneuvostolle listaa sopivista ja ei-sopivista demareista
eduskunnan kyselytunnille. Eduskunnan puheenjohtajien juntta eli
puhemiesneuvosto pitää ihan itse huolen siitä, että takarivin
kansanedustajat, puoluejohdon kannalta liian ikävät tai ikäviä
kysymyksiä esittävät eivät koskaan pääse esiintymään
kyselytunnilla. Kyselytuntia ei koske minkäänlainen demokratia,
jonka mukaan esimerkiksi jokainen kansanedustaja saisi esittää
vuodessa yhtä monta kysymystä. Kyseinen tosi-TV-ohjelma onkin
retoriikan ja pikku-kohujen keskustelukerho, jossa asemoidaan
vaaliteemoja.
Kansanedustajat
voivat tietysti aina esittää kirjallisia kysymyksiä ministereille.
Se on kuitenkin yhtä turhauttavaa kuin kuntalaisten
kuntalaisaloitteiden tekeminen. Kumpikaan ei johda edes tosiasioiden
tunnustamiseen, perusteluista puhumattakaan. Lukuisia ministereiden
kirjallisia vastauksia lukeneena valtakunnankontrolleri ihmettelee,
mistä ministeriön virkamiehille oikein maksetaan – ministereistä
puhumattakaan.
********************************************
Kunnanhallinnossa
toimivat myös samankaltaiset kurin ja järjestyksen
pakko-ryhmäpäätökset ainakin suurimmissa valtuustoryhmissä.
Vaikka ryhmäkuria ei olisi suoranaisesti asetettu, jokainen tietää,
että pullikointi johtaa vaikeuksiin: Ei puolueessa asemia, ei
lautakuntapaikkoja, ei etuisuuksia. Turun kokoomuksesta eronnut
valtuutettu Pauli Kossila totesi: ”En minä tiedä mistä
nämä päätökset tulevat. Ryhmälle vain ilmoitetaan, että näin
on sovittu.” Turun kokoomuksella on Turun mafian keskeisenä
toimijana selkeä periaate toimia vaalirahoittajien, pääasiassa
kiinteistönjalostajien tahdon mukaan. Tämän lisäksi ryhmän
eliitti on ottanut lautakuntapaikkojen jaossa joulupukin roolin.
Turun kokoomus päättää minkälaisia lautakuntapaikkoja kukin
ryhmä saaja jopa sen, kenet lautakunnan jäseneksi toinen puolue saa
nimittää. Uusin väline muiden ryhmien kesyttämiseksi on ns.
hallitussopimus, jolla sitoutetaan muut (parempien)
lautakuntapaikkojen vastineeksi. Vaikka Turun tauti on tunnetusti
härskiä sisäpiirin junttakorruptiota, kyllä muissakin kunnissa
osataan.
Valtuutettujen
ja kansanedustajien valikoituminen alkaa jo vaaleista. Ehdokkaaksi
saattaa päästä, varsinkin kuntavaaleissa helpostikin, jos on
puolueen jäsen tai paikallinen julkkis. Pääseminen valtuustoon,
varsinkin suurimmissa kaupungeissa vaati huomattavaa vaalirahoitusta,
jolloin köyhillä ja korruptoitumattomilla ei juuri ole asiaa
valtuustoonkaan. Valtuustossa pikkupoliitikot oppivat korruption
perusteen kaavoitus- ja rakennus-hankkeissa. Eduskuntavaaleissa
vaalirahan merkitys korostuu, joten sitä pitää hankkia eri tavoin
ja jäädä kiitollisuudenvelkaan vaalirahoittajille.
Suomessa
on juhlittu sitä, että nykyisin valtuutettujen tulee ilmoittaa
sidonnaisuutensa. Se ei kuntalaisia paljon lämmitä, kun selviää
että enemmistö valtuutetuista – tai ainakin kunnanhallituksen ja
kaavoituslautakunnan jäsenistä istuu osuuskaupan, osuuspankin tai
muiden kaavoitusta ja rakentamista puuhaavien organisaatioiden
hallinnossa. Kun korruptiota ei kutsuta korruptioksi ”maan tavan”
mukaisesti voidaan puuhailla hyvässä hengessä kansalaisia ja
äänestäjiä kuulematta vaalirahoittajien tavoitteiden
edistämiseksi. Sitä kutsutaan kuulema ”demokratiaksi”,
politiikaksi ja konsensukseksi tai kompromissien tekemiseksi.
********************************************
Euroopan
unioni on epäilemättä vienyt kansallista lainsäädäntö- ja
budjettivaltaa, vaikka meille on selitetty, että kyllä voidaan
kaikenlaista tehdä EU:sta riippumatta. Lisäksi olemme kuulema
olleet vaikuttamassa johonkin muuhunkin kuin siihen että Saksa ja
Ranska eivät sodi. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin muuhun
kuin 141-maataloustukeen suomalaiset poliitikot ovat vaikuttaneet
unionissa. Aikoinaan EU:ssa esimerkiksi päätettiin, että
Ranskassa saa jatkaa sokerijuurikkaan viljelyä jopa siinä määrin,
että sokeria tuotetaan kaksinkertaisesti maan tarpeisiin. Samaan
aikaan Suomen piti leikata sokerijuurikas-tuotantoa. Me siis maksamme
ranskalaisille jusseille juurikkaan ylituotannosta ja sitten
Dansukkerille, että se vie EU-ylijäämäsokeria ns.
kolmansiin maihin.
Kuten
Paavo Haavikko totesi aikoinaan, Suomen on hyvä olla niiden
pöytien alla, joiden päällä meidän asioistamme päätetään.
Suomalaisia, kansainvälisesti naiiveja poliitikkoja ja virkamiehiä
viedään kuin pässiä narussa. Kun small talkilla kehutaan,
meidän edustajamme luulevat sen oikeasti merkitsevän jotakin ja
ennen kuin he huomaavatkaan, Suomen ja suomalaisten etujen yli on
kävelty. Mutta tärkeintähän on olla mukana Eurooppa-clubissa
nettomaksajana.
Brexitistä
on puhuttu suuren Eurooppa-projektin romahduksena ja nyt monet
EU-intoilijat toivovat, että Isoa-Britannian rangaistaan
mahdollisimman rankasti Eurooppa-tottelemattomuudesta. Brexitillä
pelottelusta on tullut kansanvaltaa vastustavien älypäiden
harrastus. He jaksavat toistella, miten paljon EU-eroa ajanut
ryhmittymä valehteli. Samat eurosivistyneet unohtavat autuaasti
kuinka paljon meille valehdeltiin ennen EU-kansanäänestystä: nyt
ei äänestetä EMU:sta, 141-tuki on neuvoteltu jne. Mutta ilmeisesti
kansanliikkeen ja ”väärin ajattelevien” valehteleminen on
paljon vakavampaa kuin se, että hallitus valehtelee kansalaisilleen.
Kuinka tyhmänä euroeliitti oikein pitää kansalaisia? Ehkä britit
yksinkertaisesti saivat tarpeekseen EU-byrokratiasta ja -korruptiosta
ja siitä, että EU:ssa ei noudateta edes omia sääntöjä.
Suomen
euro- & natoeliiitin ykköskorruptiomies Martti ”kerro
paljonko saan” Ahnesaari ilmoitti taannoin, jotta
kansanäänestyksiä ei tule järjestää. Kuulema vain Sveitsissä
voidaan sellaisia puuhailla, mutta ei missään tapauksessa Suomessa.
Kansanäänestys onkin juntta- & kabinettipolitiikkaan
vihkiytyneille ”demokraateille” äärimmäisen ikävä menetelmä,
koska se voi aina yllättää. Siksi EMU:sta ei voitu äänestää,
ja siksi lainsäädäntöä ei muuteta sveitsiläiseen suuntaan,
jotta kansanäänestyksiä olisi pakko järjestää, kun riittävän
moni kansalainen sitä haluaa. Kansanäänestykset ovat
todellisuudessa ainoa tapa, jolla kansalaiset voivat oikeasti
kontrolloida poliittisia päätöksiä. Muutoinhan nämä ”kansamme
valitut” puuhaavat mitä haluavat ja vetoavat vaaleissa
toissijaisiin asioihin, kuten äänestäjien sosiaaliluokkaan tai
koulutukseen tai ryhmäkuuluvuuteen. Suomen vaaleissa ei oikeasti
rangaista hölmöistä päätöksistä, sen todistaa esimerkiksi
Maalaisliitto/Keskustan pysyminen Suomen suurimpiin kuuluvana
puolueena. Eduskuntavaaleissa osa kansalaisista vain haluaa antaa
turpiin hallitukselle, siksi hallituspuolueet menettävät vaaleissa
ja oppositio voittaa, vaikka ei olisi tehnyt yhtään mitään. Iso
kuva ei muutu.
********************************************
Suomessa
kansalaisilla ei ole minkäänlaista kuluttajasuojaa eduskunta- ja
kuntavaaleissa. Vaalien jälkeen ”kansamme parhaimmisto” puuhaa
vaalirahoittajia, etujärjestöjä ja lobbareita kuultuaan aivan
jotain muuta kuin mitä vaalien alla luvattiin. Bernerin maa- vesi-
ja ilmatilan yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä ei ollut
mitään tietoa ennen vaaleja. Bisnes-sote-uudistuksesta
maakuntahimmeleineen ja ns. valinnanvapauksineen ei ollut mitään
tietoa ennen eduskuntavaaleja. Geeni- ja potilastietojen myyminen
kaikenkarvaiseen kehittämiseen sote-uudistuksen vanavedessä on
tullut täytenä yllätyksenä. Vielä törkeämmäksi asian tekee
se, että hallitus aikoo myydä kansalaisten henkilökohtaiset
tiedot, eikä kansalaisilla tule olemaan mitään mahdollisuutta
estää sitä. Alkaa olla demokraattinen oikeusvaltio muisto vain
näin Suomen satavuotissynttäreiden kunniaksi.
Esimerkiksi
Ruotsissa puolueet ovat muodostaneet blokkeja, jotka kertovat
selvästi, mitä he aikovat vaalien jälkeen tehdä. Tätä ei
Suomeen haluta, koska hallituslehmän-kauppapeli pitää olla
vaalirahoittajia ja valllankahvaan pääsemistä varten. Se sijaan on
ehdotettu listavaalia, joka sementoisi vielä pahemmin puoluiden
sisäpiirin vallan Suomen kaltaisessa ”maan tavan” mukaisessa
slaavilaisessa ”pulinat pois” -kulttuurissa.Ruotsissa poliitikot
joutuvat perustelemaan ja argumentoimaan päätöksiään
kansalaisille aivan toisella tavalla.
Meille
opetetaan koulussa hienoa vallan kolmijako-oppia. Suomessa siitä on
jalostettu ihan oma ”maan tavan” mukainen mallinsa, jossa
eduskunta on vastuussa hallitukselle, hallitus kuuntelee
vaalirahoittajien, lobbareitten ja etujärjestöjen tahtoa.
Ministeriöt ja myös ”puolueettomaksi” mainostettu oikeuslaitos
on täynnä poliittisia suojatyöläisiä. Sopivat, vaan ei pätevät
hallinnoivat, visioivat, laativat lakeja ja tekevät
tuomioistuinpäätöksiä. Tätä pidetään aivan normaalina ”maan
tapana”.
Tärkein
syy siihen, miksi Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja Euroopan
ihmisoikeus-sopimukseen vasta 1990 (muut pohjoismaat 1950-luvulla)
oli juuri tämä sodanjälkeinen ”maan tavan” mukainen
poliittinen oikeusjärjestelmä. Onneksi Euroopan neuvostoon ja
Euroopan ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet myös sellaiset maat,
kuten Venäjä, joiden ilmiselvät ihmisoikeusongelmat rasittavat
ihmisoikeustuomioistuinta. Suomi on saanut moninkertaisesti
langettavia tuomioita verrattuna muihin pohjoismaihin, mutta ei se
pahemmin suomalaista eliittiä hetkauta. Poliittisen oikeuden
kukkanen, korkein hallinto-oikeus on ollut langettavista tuomioista
sitä mieltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ymmärrä
suomalaista järjestelmää. No, ei ymmärräkään, koska ”maan
tapa” ei ole oikeusvaltion tapa toimia.
********************************************
Nykyinen
hallitus on Suomi100:n kunniaksi joka käänteessä kaventanut
kansalaisten demokraattisia ja kansalaisoikeuksia. Hallitus aloitti
nostamalla tuomioistuinmaksut pilviin, jolla varmistetaan se,
etteivät kansalaiset voi enää valvoa rakennus- ja
kaavoitus-korruptiota sekä kunnan toiminnan laillisuutta. Samalla
Pk-yrittäjille tuli taloudellisesti mahdottomaksi valittaa
oligarkkikilpailutuksista markkinaoikeuteen. Bisnes-sote edellyttää,
että oikeat tahot saavat ryhtyä lypsämään verorahoja. Sipilän
hallitus on noudattanut Kehittyvien Maakuntien Suomen ja muiden
vaalirahagrydereiden agendaa maankäyttö- ja rakennuslain
löysäämiksi ja valituskieltojen asettamiseksi.
Edellinen
hallitus laaditutti valtionvarainministeriössä uusliberalistisen
kuntalain, jossa makrotalous ajoi kaikki perustuslaissa vahvistetun
kuntalaisten itsehallinnon yli mennen tullen. Kuntalaisille ei
annettu mitään eväitä valvoa kunnan toiminnan laillisuutta.
Sipilän hallitus jatkoi makrotalouslinjalla ja nosti
asiakasmaksukattoa kaneetilla,että on parempi nostaa niitä maksuja
siellä kunnissa. Sen jälkeen, kun monet suuret kaupungin jättivät
maksut korottamatta, pääministeri Sipilä alkoi kiukutella
ja uhkailla. Tällä valtion tuet kupanneella ja valtionyhtiötä
kusettaneella mukavalla bisnesmiehellä ei näytä todellakaan olevan
mitään käsitystä siitä, mitä yhä korkeammat asiakasmaksut
merkitsevät sote-palveluiden suurkuluttajille, (moni)sairaille ja
köyhille kansalaisille.
Juu,
kyllä muuallakin maailmassa on korruptiota, poliittisia
virkanimityksiä ja lehmänkauppoja. Muualla Euroopassa se ei ole
vain niin yleistä ja aukotonta. Suomalaiset eivät tunnu näkevän
sitä, koska ”maan tapa” on sosiaalistettu meille normaalina
toimintana. Sen sijaan maassa asuvat ulkomaalaiset ymmärtävät aika
nopeasti, mistä on kyse. Eräs englantilainen pankkimies hämmästeli
valtakunnankontrollerille poliitikkojen istuttamista pankkien ja
vakuutusyhtiön hallintoon. Isossa-Britanniassa moinen ei tulisi
kuuloonkaan.
Suomalainen
”maan tapa” kulminoituu korporatiiviseen päätöksentekoon,
jossa ulkoparlamentaariset voimat päättävät sosiaaliturvasta,
erityisesti eläkeasioista ja verotusasioista. Kansanedustajapuput
sallivat työeläkeveljien sanella heille päätökset. Suomalainen
työeläkejärjestelmä on perustuslaiton pyramidihuijaus, joka
pakollisena järjestelmänä aiheuttaa noin puolet palkansaajan
maksettavista veroista. Veroista ja veroluonteisista maksuista ja
sosiaaliturvasta päättäminen on perustuslain mukaan eduskunnan
tehtävä. Napin painaminen vallan kaapanneiden
ulkoparlamentaaristen voimien käskyn mukaan on perustuslain
pyyhkimistä perseeseen.
”Maailman
paras eläkejärjestelmä” perustuu siihen, että sen laatineet
suuret ikäluokat kuppaavat hulppeat eläkkeet, vaikka ovat maksaneet
tuottoineen vai ¼ siitä, mitä heille aiotaan eläkkeinä maksaa.
Perässä tulevat pienet, huonosti työllistyneet ikäluokat maksavat
¾ laskusta. Siksi ei ole ihme, että kun suurten ikäluokkien
palkastaan keskimäärin maksama työeläkemaksu on ollut noin 15 %
(työntekijän ja työnantajan yhteensä), niin perässä tulevat
maksavat 25 %. Työeläkeveljien suurin silmänkääntötemppu
liittyy siihen, että he väittävät perustuslain vastaisesti
työeläkeyhtiöön kerättyjen varojen ja perässä tulevien
maksaman luvatun eläkkeen nauttivan perustuslain mukaista
omaisuudensuojaa. Miten eläkeläis-Erkki tai Elina voisi nauttia
omaisuudensuojaa omaisuudesta, jonka toiset (se ¾) antavat heille
pakolla? Työeläkeveljet kehtaavat puhua perustuslaillisista
oikeuksista asiassa, jossa ryöstetään pakolla perässä tulevien
palkkoja suurten ikäluokkien eläkelupauksien täytetteeksi.
Demokraattisesti työeläkeveljien oma
Tela vakuuttelee, että kyllä suomalainen työeläkejärjestelmä on
maailman paras. Sosiaali- ja terveysministeriön ”valvovia”
virkamiehiä pidetään kuin herkkusieniä pimeydessä tuhisemassa.
Eikä heitä pahemmin tarvitsekaan kusettaa, koska suomalainen ”maan
tapa” on pitänyt huolen siitä, että ministeriöt on täynnä
poliittisesti sopivia, vaan ei päteviä. Ihan kansan suureksi
iloksi.
Kuten
Paavo Haavikko kumppaneineen ovat todenneet, Suomessa on
vallassa kapitalistinen talous, sosialistinen hallinto,
monopolistinen tuotanto sekä korporatiivinen päätöksenteko, jotka
voivat muuttua vain murtumalla. Edes ”maan tapa” ei ole ikuinen,
mutta siihen saattaa mennä seuraavat sata vuotta. Vaaleilla ei
Suomea muuteta.