maanantai 7. huhtikuuta 2014

Rintamakarkuruutta suvivirren soidessa

1. Pääministeri Käteisellä on ollut tapana moittia muita rintamakarkuruudesta, kun toiset eivät  halua olla tekemässä sitä huonoa politiikkaa, jota Katainen johtaa. Nyt  sitten Jyrki-boy itse katoaa parempien pöytien ääreen –  EU:n älyvapaaseen hallintoon ja taloudenhoitoon tietenkin – kun kaikki hänen vetämänsä hankkeet, sotesta kuntauudistukseen,  kusevat (vaikka nahkapäätöksiä onkin tehty). Ei anna kovin hyvää käsitystä sekoomuksen ja Jyrki "EU on pelastukseni" Käteisen vastuunkannosta.

2. Suvivirrestä syntyi hirveä haloo eduskunnassa, kun  apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti kantaa uskonnonharjoittamiseen kouluissa. Vaikka perusteellisessa ja laajassa ihmis- ja perusoikeuksia arvioivassa päätöksessä ei mainita sanallakaan suvivirttä, onnistuvat aina valppaat lehtineekerit ja eduskunnan kellokkaat kauhistelemaan sitä, että nyt meiltä viedään suvivirsi.  Miksi Suomessa ylipäätään opetetaan uskontoa julkisin varoin?  Edes uskonnonharjoituksen ihmemaassa, Yhdysvalloissa, ei harjoiteta eikä opeteta uskontoa kouluissa, jos kyse ei ole uskonnollisesta koulusta.  Nyt puhuttiin vain lapsien oikeudesta laulaa tai olla laulamatta suvivirttä, mutta onko kukaan ajatellut sitä, mikä on uskonnottoman opettajan asema? Hän joutuu kuuntelemaan aamuhartauksia ja viemään lapsia kirkkoon, vaikka oma vakaumus on muuta.   Tuskin kristitty opettaja joutuu viemään lapsia moskeijaan... Eikä kyse mistään pienestä vähemmistöstä enää, sillä yli miljoona suomalaista on pakanoita, jotka uskonnonopetusta saaneiden lapsukaisten mukaan joutuvat helvettiin. Uskonnon sijaan voitaisiin opettaa filosofiaa, elämänkatsomusoppia ja uskontotietoa., joka auttaisi lasten ajattelua, suvaitsevaisuutta ja todellista uskonnonvapautta. Mikä oikeus  vanhemmilla on päättää lastensa vakaumuksista ? Uskonto on kulttuurikysymys ja sellaisena sitä tulee käsitellä. Suvivirsi soikoot, mutta jeesustelut sikseen.

3. Huolestuttavaa tässä on se, etteivät kansanedustajat näytä ymmärtävän, mitä merkitsevät ihmisoikeudet, kun kyseessä on uskonnonvapaus ja erilaisten vähemmistöjen oikeudet. Nämä ennakkoluuloiset  ja yksisilmäiset urpot sitten päättävät meidän perus-  ja ihmisoikeuksista, kun maassa ei ole perustuslakituomioistuinta. 

4. Oikeauskoiselle Toveri Soinille  Valtakunnankontrolleri suosittelee luettavaksi
Vatikaania toistakymmentä vuotta seuranneet toimittajan, John Cornwallin  "Talven paavia", The Pope in Winter: The Dark Face of John Paul II's Papacy.




http://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Konsulttidemokratiaa

1. Hallitus sitten päätti raamibudjetista, jossa viilataan ja höylätään, mutta ei muuteta mi­tään rakenteita. Vasemmistoliitto käveli ulos, ilmeisesti vaalien pelossa. Aikansa oli hyväk­sytty ja  nielty mitä tahansa demareiden roiskeläppänä, mutta jotain piti tehdä kun kanna­tus laahaa. SosiALIdemokraatit ne vasta hukassa ovat. Kaksi Lipposen hallitusta toteutti­vat parasta uusliberalistista politiikkaa oikealta ohi sekoomuksen. Nyt eivät enää edes so­keimmatkaan äänestäjät usko, että demarit olisivat köyhien ja vähäväkisimpien asialla. Eräs demariluottamusmies totesi joskus Valtakunnankontrollerille, että eihän  SDP:n kan­nata huolehtia kaikkein köyhimmistä, koska ne eivät kuitenkaan äänestä demareita. Sillä­lailla.

2.Ainoa rakenteisiin viittaava asia, jonka Valtakunnankontrolleri löysi valtioneuvoston bud­jettikehyspäätöksestä oli toimeentulotuen perusosan siirtäminen Kelan maksettavaksi. Kauan sitäkin ovat sekoomuslaiset ja temarit vastustaneet. Alidemokraatit siksi, että he us­kovat sosiaalibyrokratiaan ja kykypuolue siksi, että rahaa tulisi jaettua liian heppoisin pe­rustein so. ne jotka kokevat kuntien sosiaalitoimen liian nöyryyttäväksi hakeakseen toi­meentulotukea, hakevat sitä Kelasta. Noin 100 000 suomalaista jättää vuosittain hakemat­ta toimeentulotukea, vaikka olisi siihen oikeutettu.

Peltilehmäpuolue on jo älähtänyt, koska asvalttia ei tule tarpeeksi ja autoilu kallistuu. Lap­siperheet itkevät, ettei nyt enää pääse tarpeeksi shoppailemaan. Lapsilisä on ideologinen asia, sen tavoitteena on kannustaa lasten tekemiseen. Onko mitään järkeä kannustaa lasten hankintaan? Aika moni vanhempi on jättänyt paitsi lasten taloudellisen toimeentulon, myös kasvatusvastuun julkiselle vallalle, päiväkodille ja koululle, vaikka sopivan paikan tulleen siihenkin sekaan­nutaan, sillä ei meidän lasta saa kasvattaa, koska siitä tulee julkkis. Ns. kestävyysvaje­han on tässä ja nyt, koska meillä on suuret ikäluokat ja yli­mitoitetut eläkkeet ja sosiaalitur­va, joita maksamassa on yhä pienempi porukka. Kysehän on rahoitusrakenteesta, ei mis­tään luonnonlaista. Niin kauan kuin eläkkeiden rahoitus on suoraan tai epäsuorasti kiinni perässä tulevien palkkatuloista, rahat eivät tule riittämään. Eläkkeitähän voitaisiin ra­hoittaa muillakin perusteilla, kuten vaikka vakuutuspohjaisesti, mutta sehän on ns. hyvälle kolmi­kannalle ihan tuntematon asia.

3. Hallituksen eläkepolitiikka se  vasta jämäkkää onkin:

"Eläkejärjestelmän uudistaminen
Hallitus toteaa, että työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelevat työurien pidentämiseksi työura­sopimuksessa (22.3.2012) sovitun mukaisesti ratkaisun seuraavaksi työeläkeuudistukseksi.
Järjestöt neuvottelevat ratkaisun eläkeuudistukseksi syksyyn 2014 mennessä. Samassa yhtey­dessä ratkaistaan myös tasoitusmäärään ja Emu-puskuriin sekä vanhuuseläkerahastoinnin ke­hitykseen liittyvät kysymykset. Tavoitteena on, että kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät halli­tuksen laki esitykset annetaan eduskunnalle heti vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja
uudistus tulee voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta."


Kaikki tärkeimmät sosiaalipolitiikan asiat jätetään korporatiiviselle kolmikannalle. Muut päätökset pohjautuvat SITRAn, TEKESin ja valtionvarainministeriön konsulttien visioihin, joissa valtiota kutistetaan ideologista syistä ja konsulteille  järjestetään kissanpäivät. Todel­linen  toi­minta on tuntematonta sarasvöille ja muille consulting groupin jäsenille, joiden ai­noa tavoite on päästä jatkamaan konsultointia.


4. Konsultointi on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Tästä ovat kirjoittaneet mai­nion kirjan Hanna Kuusela ja Matti Ylönen (Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton. Gaudeamus 2013). Ns. tiukan linjan valtionvarainministeriö ostaa vuosit­tain noin sadalla miljoonalla eurolla  konsulttipalveluja samaan aikaan, kun se kehottaa maan edun nimissä leikkaamaan 50 miljoonaa työttömyysturvasta, 57 miljoonaa perusope­tuksen laadun parantamisesta, 15 miljoonaa rakennusperinteen hoitamisen ja korjaami­sen tukemisesta, 110 miljoonaa lapsilisistä. Miksi VM ei leikkaa omia kulujaan? Valtion ns. tuottavuusohjelma rekrytointikieltoineen on johtanut siihen, että viimeinenkin ammattitaito on katoamassa valtionhallinnosta ja konsultit kukkoilevat julkisen sektorin asiantuntijoi­na. Säästöjä ei ole saavutettu, mutta paperin- ja powerpointien pyöritys on li­sääntynyt. Jul­kinen hallinto pyörittää yhä turhempaa uusliberalismin uutta julkishallintoa, joka on näen­näistoimintaa pahimmillaan. Agendat, aloitteet ja ehdotukset tulevat suoraan konsulttiteh­taista, eivätkä ne pohjaudu tutkittuun tietoon ja kansalaiskeskusteluun.

Hallituksen kehysriihessä todetaan, että valtionvarainministeriö valmistelee ja toteuttaa kansallista IT-palveluarkkitehtuuria, jonka yksi osa on kansallinen palveluväylä. Todellista  kykypolitiikkaa on laittaa jo oman ydinosaamiseensa eli talouden hoitamiseen konsulttipal­veluja runsaasti tarvitsevan butiikki tekemään tietotekniikkahommia, kun omat kyvyt eivät riitä alkeellisempiin digitöihin. VM:ssä ei näköjään edes tiedetä sitä, että suuri osa yksityi­senkin sektorin IT-hankkeista on kannattamattomia – saati julkisen sektorin konsultti­hankkeet. Valtion tietohallintomenot olivat vuonna 2009 yli 2 miljardia euroa, mukana on kaikki valtion laitokset, kuten Kela. Kansaneläkelaitos on kuitenkin niitä harvoja valtion yk­siköitä, jotka ovat säilyttäneet omaa IT-osaamistaan, vaikka Valtion tietokonekeskus, VTKK aikoinaan ideologisista syistä ja konsulttien iloksi yksityistettiin.

5. Hallituksen rakennepaketti on hurskasta toivetta siitä, että työllisyys paranee, kun työttö­miä ruoskitaan ja kytätään lisää, että eläkkeelle siirtymisikä nousee, kun korporatiivinen kolmikanta käskee, että osaaminen lisääntyy, kun koulutuksesta leikataan, ryhdytään dägä-dägä-pelaamaan ja lisätään oppivel­vollisuus- eli päivähoitoikä 17 vuoteen. Analyysi nykytilanteesta puuttuu, mutta toiveiden tynnyrit kolisevat … ja kovaa.


http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/kehysneuvottelut-2014/paatos/fi.pdf



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hydrahallinnolle kiirastulta


  1. Valtakunnankontrolleri innostui taas kerran innovaationprofessori Alf Rehnin ajatuksista. Tiistaina 18.3. Ajantasan kolumnissa. Rehn peräänkuulutti julkisen sektorin romuttamista ja aloittamista suhteellisen puhtaalta pöydältä, koska nykyisestä julkisesta sektorista on tullut hydrahallintoa eli päätöntä monipäistä sekoilua, jota ei johda kukaan. Se vaan tuppaa olemaan liian vaikeaa poliitikoille, jotka ovat vuosikymmeniä rakentaneet ”maailman parasta” hyvinvointivaltiota pala palalta, eikä koskaan ole mietitty, miten ne palat sopisivat yhteen. Hyvinvointivaltio kehitettiin jatkuvan taloudellisen kasvun huumassa, niin kuin työeläkejärjestelmäkin, joten ei ole riittänyt kykyä ymmärtää, että jatkuva taloudellinen kasvu on mahdottomuus. Nyt julkista sektoria halutaan viilata, vaan ei uudistaa alusta asti, mutta pyhään työeläkejärjestelmään eli maailman parhaaseen pyramidihuijaukseen ei saisi koskea.

  2. Palkansaajajärjestöt ilmoittivat 19.3. 2014, että työeläkkeet pitäisi turvata kymmeniksi vuosiksi. Vuodet oli ihan oikein valittu. Ei puhuttu sadasta vuodesta tai edes viidestäkymmenestä vuodesta. Olennaistahan on turvata suurten ikäluokkien ylimitoitetut eläkkeet ja antaa nuoremmalle sukupolvelle ymmärtää, jotta jotain eläkettä olisi joskus tulossa, vaikka jokainen laskutaitoinen ymmärtää, ettei suurten ikäluokkien perässä tulevia tarvita muuhun kuin laskujen maksamiseen. Näin se taisteleva ammattiyhdistysliike toimii. Tosiasioista ei tarvitse välittää, jos on johdon omat taloudelliset ja valtaedut kyseessä. Jep, jep, jep...

  3. Hallitus laittoi opposition kanssa pystyn jonkun ervasoten. Ei taida kyllä Erkkikään – ei edes ex-komissaari Likainen –  tietää mitä tuli tehtyä. Tärkeintä oli päätöksenteko, ei riittävien selvitysten ja tutkimuksien tekeminen ja sen jälkeen eri vaihtoehtojen ruotiminen. Tämä ”kunhan jotain tehdään” hallituksen sotepäätös ei ole Alf Rehnin peräänkuuluttamaa julkisen sektorin kiirastulta, vaan hallintohimmeleiden uudelleenpalikoimista. Edelleenkin ihmisille tehdään turhia ja tehottomia toimenpiteitä, syötätetään turhia lääkkeitä, juoksutetaan lippujen ja lappujen kanssa sosiaalitoimessa ja terveydenhuollon yksiköissä sekä kirjoitellaan kaikenkarvaisia lausuntoja päivästä toiseen poliittisesti valittujen sopivien, vaan ei pätevien suojatyöläisjohtajien johdolla. Päätös ei tule tehostamaan mitään. Eikä se tule edes tekemään sosiaali- ja terveydenhuollosta ns. yksikanavaista. Sen sijaan hallinto sekoaa mukavasti yliopistollisten keskussairaaloiden molokin kidassa, jossa ei vasen käsi tiedä mitä oikea tekee. 


    Afl Rehnin kolumni:   21'00”–27'25” 


    Ajantasa

    Miten muuttaa lihansyöjä kasvissyöjäksi?

    52 min

    Tutkijat sanovat nähneensä alkuräjähdyksen alun. Mitä tämä merkitsee, siitä Helsingin yliopiston dosentti Hannu Kurki-Suonio. Miten muuttaa lihansyöjä kasvissyöjäksi? Kävimme Marttojen keittiössä opissa. Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän haastattelu. Alf Rehnin kolumni. Mistä järjettömältä tuntuva empatia syntyy, toimittajana Samppa Korhonen. Juontajana Anne-Mari Rajala. «

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Atomijurristeriapeliä

Hallitus aikoo tuoda Fennovoiman hakemuksen eduskuntaan ”täydennyksenä”. Yleisesti ottaen hallintomenettelyssä on vallalla sellainen periaate, että ennen kuin päätös on tehty, tässä tapauksessa lupapäätös, voi hakija täydentää hakemustaan, jonka jälkeen voidaan vain tehdä uusi hakemus tai vaatia päätöksen oikaisua ilmeisen väärien tietojen vuoksi. Menettely siis viittaisi pikemminkin väärien tietojen oikaisemiseen tai ylimääräisen muutoksenhakuun kuin ”hakemuksen täydentämiseen”.

Ja vääriä tietoja Fennovoima on jaellut ainakin ydinvoiman taloudellisuudesta.

Kun asiaa käsitellään nyt uudestaan, on arvioitava ”yhteiskunnan kokonaisetu” vihdoinkin oikeiden tietojen valossa. Yhdysvaltaisten tutkimusten mukaan ydinsähkön hinnassa on huomattavaa subventiota mm. uraanin rikastuskustannusten maksattaminen puolustushallinnolla  sekä vahinkovastuun ja jätekustannusten siirtäminen (tulevien) veronmaksajien vastuulle. Atomivoima ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa ilman merkittävää valtioiden tukea, kuten Citigroupin analyytikot totesivat sekä Euroopan että Iso-Britannian tilanteesta vuonna 2008 Siksihän  uusliberaalijohtaja Cameron lupasi Brittein uusille atomihankkeille hulppean takuuhinnan. Uusliberalistisessa ”vapaassa markkinataloudessa” voitot ovat tunnetusti yksityisiä, mutta riskit on sosialisoitu veronmaksajille.  Tämä koskee erityisesti  vakuutus- ja pankkilaitosta sekä ydinvoimaa. Suomessa puhuttiin Fukushiman katastrofin jälkeen atomilaitosten omistajien vastuun korottamista edes hieman lähemmäksi todellisia onnettomuuskustannuksia, mutta jostain syystä tämä ydinvastuulain uudistus on jäänyt ministeri  Jan ”Ydinvoima on valtiovallan suojeluksessa” Vapaavuoren mappi-ö:hön. Vakuutusyhtiöt eivät kuulema suostu  myöntämään ydinvoimalaitoksille vastuuvakuutuksia, mikä kertoo kaiken alan bisneksen laadusta.

Hanhikivi-hankkeen
tekee erityisen epäsuotuisaksi se, ettei firmalla ole mitään käsitystä siitä, mitä se ydinjätteille tekisi. Varteenotettava vaihtoehto on siirtyä  Loviisan  atomivoimalan alkuvuosikymmenten hyvälle tielle: päätetään antaa ydinasefirma Rosatomin pitää huolta Hanhikiven jätteistä.  Aikoinaan  eräs Neuvostoliiton hyvin tuntenut taistolainen syväkurkku paljasti Valtakunnankontrollerille, että kyllä se tiedettiin, että Loviisan jätteistä tehtiin ydinpommeja, mutta siitä ei välitetty, koska retoriikan mukaan Neuvostoliiton aseet olivat rauhan aseita. ”Rauhanomaisessa” atomienergiakierrossa kulkee tunnetusti samaa uraania kuin  ”sotilaallisessa” ydinteollisuudessa. Vai miksi Iran ei saa kehittää ”rauhanomaista” ydinvoimaa?

Ydinvastuulain mukaan ydinvoimalaitosten riskit on pääosin sälytetty veromaksajien kontolle, koska lain nojalla vastuu on rajattu  700 miljoonaan euroon. Lisäksi vastuuaika on rajattu 30 vuoteen, vaikka ydinjätteet ovat vaarallisen radioaktiivisia tuhansia vuosia ja ydinvoimalaonnettomuuden vahingot näkyvät vuosikymmenten, jopa vuosisatojen päästä. Vastuuta ei ole siis sälytetty vain nykyisille veronmaksajille, vaan myös tuleville  sukupolville.

Ydinvastuulain oikeampi nimitys onkin ydinvoiman riskien sosialisointi veronmaksajille. Millään muulla energiantuotantomuodolla ei ole omaa vastuuta rajaavaa säännöstä, vai oletteko kuulleet hiilivoimala- tai tuulivoimavastuulaista?  Ydinvoiman epäsuora, pysyvä tukeminen on kilpailulainsäädännön vastaista, mutta Suomen kilpailuvirasto eikä reilun vapaakaupan Euroopan unioni ole asiasta kiinnostunut. Sen sijaan EU on hyväksynyt omien säännöstensä vastaisen Ranskan valtion vientituen Arevan Olkiluoto 3:lle. Nyt sitten Areva todennäköisesti jättää  sen onnettoman susipilottireaktorinsa rakentamatta. Kyseistä koereaktorimalli ei ole hyväksynyt esimerkiksi Britannian ydinturvallisuusviranomainen, vaikka Suomen ”tiukka” Säteilyturvakeskus sen hyväksyi sittemmin Rosatomin leipiin siirtyneet  ydinvoimaintoilija Jukka Laaksosen johdolla.

 Fukushiman katastrofin kustannukset saattavat nousta jopa 200 miljardiin euroon, liki 30-kertaisiksi ydinvastuulain määrittelemästä korvauskatosta. Fukushiman tyyppisessä tapahtumassa Fortum, TVO, Posiva ja muut ydintoimijat jättäisivät kaiken valtion vastuulle, koska kyseessä on epäilemättä lain mainitsema ”epätavallinen luonnonmullistus”.

Pääministeri Käteinen ja teollisuusministeri ”Uraani” Vapaavuori ovat puhuneet terveen, vapaan kilpailun ja markkinatalouden sekä vastuullisen politiikan puolesta. Kansalaisilla pitäisi olla oikeus vihdoinkin kuulla, millä perusteilla tämä Fennovoiman hanke edustaisi edellä mainittuja arvoja.  Vihreät sen sijaan ovat jo pelleilleet itsensä  viimeisten hallituskausien aikana sellaiseksi sekoomuksen puisto-osastoksi, ettei kukaan ota heitä enää vakavasti, mutta sekoomuksen ja sosi-ALIdemokraattien apupuolueeksi hallituksiin he varmasti jatkossakin kelpaavat, koska ovat niin ”asiallisia ja yhteistyökykyisiä”. Nortti-Putkonen osti perus-suomalaiset  atomivaalirahoilla ydinvoiman kannattajiksi, vaikka SMP/ perussuomalaiset ovat perinteisesti ydinvoimaa vastustaneet.  Mieli muuttuu suoraselkäisillä perssuomalaisilla aika nopeasti.

Professorityöryhmä kansainvälisen energia-asiantuntijan, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professorin Peter Lundin johdolla totesi, että Suomella olisi kaikki edellytykset energiaomavaraisuuteen satsaamalla uusiutuviin energianläheisiin ja energiatehokkaaseen teknologiaan. Lund kiteytti Taloussanomissa (26.2. 2014) suomalaisen surkean energiapoliittisen linjan: ”Suomessa energia on käsitetty vanhakantaisesti pelkästään tuotannontekijäksi. Kohta 2020-luvulla tehdään 1970-luvun energiapolitiikkaa, joka on hyvää energiayrityksille mutta huonoa muille yrityksille ja taloudelle.”

Kun kansanedustajat lähikuukausina ja ensi syksyllä jatkavat jeesustelua ydinvoiman edullisuudesta ja miten suurta energiavajausta meillä on, kannattaa muistaa, mikä epätieteellinen järjen vajaus vallitsee Arkadianmäellä.


Lisätietoja Taloussanomista:

http://www.taloussanomat.fi/energia/2014/02/26/professori-lund-kohta-2020-luvulla-tehdaan-1970-luvun-energiapolitiikkaa/20142822/12


Professoriraportin ”Kasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla”  voi ladata täältä: 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Poliitikot 60-luvun utopioissa



  1. Valtakunnankontrolleri päätti perehtyä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan eli meidän maksamiin tulevaisuusselvityksiin kuultuaan, että siellä on haaveiltu SITRAn ja TEKESin tapaan muun muassa mummoja hoitavista roboteista ja ihmisten jatkuvasta terveysfasistisesta viestintäteknologisesta kontrollista. Selvitykset sisältävät ihan perusteltujakin utopioita nanoteknologista, robottilennokeista ja automaattiautoista, mutta varsinkin terveydenhuollon puolella utopiat ovat pelkkää dystopiaa. Lääketeollisuuden hellimä geenitäsmälääkitys on ykkösdystopia, joka mahdollisesti toteutuessaan tulee todella kalliiksi ja lisää medikaalisaatiota entisestään. Koska vain harvat taudit oikeasti ovat geneettistaustaisia, ei geenitäsmälääkitys ole muuta kuin uuskonservatiivinen utopia siitä, että geenit määräävät terveytemme. Lääketeollisuus on hikipäässä etsinyt masennus- ja syöpägeenejeä ja ilmoittanut ne jo löytäneensä yhdessä hikoilua ja asunnottomuutta aiheuttavien geenien kanssa. Toinen medikaalidystopia liittyy oman ”terveyden” tarkkailuun. Jo nyt on olemassa mobiliisovelluksia, joiden avulla voi mittailla verenpainetta, kolesterolia ja verensokeria ja laskea liikuntamääriä. Terveysfasismi on iskemässä IT-teollisuuden iloksi ihmisiä valvottaviksi ja vahtimaan itseään. Kun kolesterolilla, eikä pahemmin verenpaineellakaan, eikä edes lihavuudella ole juuri mitään tekemistä terveyden eikä sairauden kanssa, niin ihmiset aiotaan laittaa vahtikuurille ihan huvin vuoksi. Vast'ikään kävi ilmi, että yksinäisyys ja alhainen sosiaalinen pääoma ovat monikertainen riski liikalihavuuteen verrattuna sairastua ja kuolla ennen aikoijaan. Mutta kun yksinäisyyttä ei voi hoitaa geeniterapialla ja sosiaalista pääomaa ei voi lisätä mobiilisovellutuksilla, niin puuhastellaan sitten ”terveyden edistämisen” nimissä ihan toissijaisia asioita tietotekniikkafirmojen ja  lääketeollisuuden tulosten parantamiseksi.
     
  1. Ydinvoimateollisuus, jos mikä elää 1960-luvun unelmia ja siksi Suomen poliitikot ovat siitä niin innostuneita. Yhdysvalloissa on jo laskettu kuinka paljon ydinvoimateollisuus on nauttinut ja nauttii suoria ja epäsuoria tukia, eikä ole liiketaloudellisesti kannattavaa bisnestä ilman massiivista valtion subventiota. 1950-luvulla jo kyllä Suomen atomitulevaisuutta pohtinut professori Erkki Laurila hämmästeli yhdysvaltain uraaninrikastamista, jonka vaatima energiankulutus merkitsi sitä, että rikastetun U235:n hinnaksi tuli 15 dollaria grammalta. Näin suureen energiakustannukseen ei ollut varaa muilla kuin suurilla ydinasevaltioilla, jota pystyivät häivyttämään kustannukset varustelubudjetteihin. Laurilan huolet ja liiketaloudellinen kannattavuus unohdettiin, ja kun vielä riskit sosialisoitiin veronmaksajille ja YYA-sopimuksen hengessä ensimmäisen laitoksen toimitti Neuvostoliitto ja otti sitten jätteen vastaan tuottaakseen mukavia pommeja, niin bisneshän oli mitä mainiointa. Nyt kun uuden polven koereaktori Olkiluoto 3 on edelleen kesken ja maailmalla liikkuvien huhujen mukaan AREVA ei aio sitä edes rakentaa loppuun, niin Suomen hallitus haluaa meille venäläisen ydinasefirman atomimyllyn Ruotsin rajalle, vaikkei ole mitään tietoa siitä mihin ne jätteet tungettaisiin. Rosatom voisi tietysti vanhaan tyyliin viedä Hanhikiven jätteet Venäjälle Putinin pommitehtaisiin. Tämä edustaneet sitä pääministeri Käteisen mainostamaa vastuunkantoa ja vastuullista politiikkaa, jotta ongelmat jätetään lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsen.... lapsille. Fantastista. 


  2. MOT:n talousanalyysi  voodoo-taloudesta ( sekin kumpuaa 1960-luvulta) osui nappiin, mutta jäi valitettavasti analyysissään puolitiehen. On kuitenkin piristävää havaita, että valtamediassakin saa sentään esittää valtadogmille vastakkaisia näkemyksiä. Surullista tässä on se, etteivät valtionvarainminsteriön ekspertit ja muut auktorisoidut ”talousasiantuntijat” tule muuttamaan näkemyksiään, koska heidän uskonnoksi muuttunut uusliberalistinen talousoppi ei anna myöden. Ei vaikka jo IMF.ssäkin on kurssia hieman reivattu, niin Suomen kansaa edustavat virkamiehen ajavat kansan nimissä kansaa kurjistavaa talouspolitiikka. Voiko enää orwellimaiseksi mennä?

MOT

Voodoo-talous otti vallan. Suomessa on toteutettu parikymmentä vuotta talousoppia, jota useat asiantuntijat kutsuvat voodoo-taloudeksi. Väristä riippumatta hallitukset ovat alentaneet niin yritys- kuin tuloverotustakin. 
 
 
4. Venäjän 60-lukulaiset pullistelut ovat saaneet älyvälkyimmät ”asiantuntijat”   vaatimaan Suomen NATO-jäsenyyttä. Samat herrat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Venäjän valtion Rosatom on ihan hyvä ydinvoima-aseteollisuuden tuottaja. Eikös me liitytty turvallisuuspoliittisista syistä jo EU:hun? Se oli ainakin ohi eduskunnan EU-hakemuksen lähettäneen entisen satamasosiologin ja presidentin Manu Koiviston idea. Se samainen EU teki suuren virheen luvatessaan Ukrainalle yhtä sun toista jota ei voida pitää. Unionin ekspertit eivät ollenkaan ymmärtäneet sitä, kuinka tärkeä sotilastukikohta Krimin niemimaa on Venäjälle. Vaikka presidentti Putinin mielentilasta ja mielenterveydestä voidaan olla montaa mieltä, hän kuitenkin sattuu olemaan suuren naapurimaamme johtaja. (Eikä tässä nyt ihan vakuuttunut voi olla Suomenkaan ministereiden mielenterveydestä.) Mitenköhän NATO aikoisi tervehdyttää Putinin? Lähettämällä hänet CIA:n LSD-shokkiterapialeirille 1960-luvun malliin?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Työeläkeyhtiöt kehuvat itseään koko rahan edestä

1. Dis-mis-gisinformaation levittäminen se vaan jatkuu. Nyt   Eläketurvakeskus on oikein "tutkinut", jotta eläkejärjestelmämme on tasa-arvoinen ja niin hyvä. Eläketurvakeskushan on työeläkeyhtiöiden oma käsikassara, jossa on mukana muodon vuoksi lääkärijärjestöjen ja työeläkeyhtiöiden liekanarussa juokseva STM, Suomen turhin ministeriö. Miksiköhän puolueettomia tutkijoita, kuten  rahoituksen professori Vesa Puttosta ja  vakuutusmatemaatikko Olli Pusaa ei laiteta selvittämään tämän "maailman parhaan pyramidinhuijauksen" tilaa? Niinpä.

2. Hallitus pyörii kuin väkkärä, koska mäyräkoirahallitus ei kykene tekemään päätöksiä.  Mutta uusliberalistiset banaliudet "kestävyyvajeesta" ja muusta vaan jatkuvat. Jotenkin ikävästi tulee mieleen natsien retoriikka. Kun tarpeeksi usein toistaa mitä tahansa, niin siitä tulee "totta" eikä mitään näyttöä tarvita.

3. Tilanne alkaa kyllä oikeasti olla vakava, mutta auringonlaskun elinkeinoelämän tekohengityksellä ei saavuteta kuin virtuaalielämää. Pitäisi nyt antaa reippaasti ropista, uudistaa sosiaaliturvajärjestelmä perustulon suuntaan ja   ajaa kestämätön työeläkejärjestelmän alas sekä suunnata yritystuet ja tutkimusraha ihan uusille aloille ja pk-sektorille. Mutta se on liian vaikeaa, kun vaalirahat on saatu ja odotettavissa, joten  status quohon ei saa koskea. Rakenteita ei saa muuttaa, vaikka  pääpiru Käteinen puhuukin  propagadandistisesti rakenneuudistuksista. Ja kun aikansa toistelee "juutalaisten" olevan kaiken takana, onkin sitten helppo polttaa "juutalaisten" kaupat, kirjat ja  tilat ja laittaa ne pakkotöihin nälkäpalkalla. Niin  Euroopassa me olemme.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Mr. Smith ja Mr. Äijäfeministi


1. Valtakunnankontrolleri harvoin enää löytää ns. kaunokirjallisuutta joka sävähdyttää. Haanpään ja Haavikon jälkeen aukko on ollut ammottava. Nyt löytyi uudenvuoden vaihteeksi kirja-alesta todella tässä ajassa kiinni oleva teos, nimittäin Juha Seppälän Mr. Smith (WSOY 2012). PA on lueskellut kyllä porilaiskirjailijan hyviä tekstejä ennenkin, mutta jostain syystä tämä Mr. Smith kolahti kovasti. Kirja kertoo nykyajasta, rahasta, moraalista ja moraalin puutteesta.
   
   Kirja on todellinen nyky-uusliberalismin oppikirja: ”Kun kaikki oli kaupan, me kutsuimme     sitä vapaudeksi. Maailmassa vyöryivät voimat, joita mikään ei voinut hillitä. Niiden     pyörteissä me kiepuimme, olimme ihmisiä joilla ei  kenties ollut komeata  sukutaulua, mutta     meillä oli rahaa. Rahan tekemisessähän ei lopulta tärkeintä ole sen ansaitseminen, vaan se,     että pystyy siirtämään omia kustannuksia toisten maksettavaksi.”

   
2. SosiALIdemokraattien puheenjohtajuuskisaan ilmoittanut Pron puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti olevansa äijäfeministi. Hän on 22 vuotta hoidellut palkkauksen tasa-arvoasioita niin hyvällä menestyksellä, että palkkaerot ovat jopa kasvaneet. Rinteen johtama Pro/Erto ei tukenut aikoinaan sairaanhoitajien lakkoa, kuten ei SAK eikä AKAVA , eikä STTK – vain muutamat teollisuuden ammattiosastot tukivat sisar hento valkoisten työtaistelua. Äijäfeministi po. Äijät  ovat juuri niitä korporativismin kukkasia, joiden mukaan työMIES on palkkansa ansainnut. Rinnettä ei ole valittu Pron puheenjohtajaksi suoralla jäsenäänestyksellä, vaan demaripoikien sisäpiirin kähminnällä. Kuvaavaa on, että hän puolustelee sitä, että korporatiivinen ay-koneisto laitetaan tekemään yhden sun toisen demarin vaalityötä.

    Demarein puheenjohtajaa ei valita jäsenäänestyksellä, eikä muidenkaan puolueiden ja ay-    liittojen johtajia, jotka sitten päättävät meidän sosiaaliturvasta ja verotuksesta ns. hyvässä     kolmikannassa. Suomen puoluekoneisto ja korporatiivinen ammattiyhdistysliike edustavat     suomalaista sosiALIdemokratiaa puhtaimmillaan. Kansa saa sentään suoraan äänestää     vallasta karsittua presidenttiä, mutta ei homoliitoista, työeläkejärjestelmästä tai     kaavoituksesta – kolmikannan pomoista puhumattakaan. On jokseenkin yhdentekevää,     kuka SDP:tä johtaa, sillä demarit ovat jo visionsa aikoja sitten kadottaneet. Puolueen koko     ideologia on perustunut siihen, että luodaan ns. töitä eli lisää byrokratiaa eli kavereille     palkka. Ja tovereille on järjestynyt töitä mm. TE-keskusten ns. asiantuntijoina, joiden ainoa     tarkoitus on luukuttaa työttömiä. Työttömille luvattu 300 euron lisätienistimahdollisuus     on     jo TE-keskuksissa vesitetty, vaikka byrokraattien pitäisi olla vain toimeenpanijoita. Nyt    kun     pitäisi ryhtyä tätä sosiALIdemokraattista muka-tasa-arvobyrokratiaa purkamaan, ei     demareilla ole mitään näkemystä. Sosiaalilainsäädäntö ja -hallinto on niin monimutkaista ja     monipolvista, että saadakseen kaikki tuet on oltava     asiantuntija. Ja sille tukien ”nauttijalle”     löytyy päällystakkeja Kelasta, TE-keskuksesta ja sossusta, joten taas yksi luuseri työllisti     viisi nollatyöntekijää. Ihalainenhan on tuosta ihan innossaan.

    Davosin ”talous”poikien ja kaikkien EU:n torakkakomissaarien sekä äijäfeministien     luettavasti sopii itävaltaisen Nobel-kirjailija Elfriede Jelinekin Halu ( saks. Lust). Siinä on     sitä näkemystä eurooppalaiseen talous- ja teollisuuspolitiikkaan sekä naisten asemaan.

3. Keskustelu siitä mikä on kestävyysvaje ja kilpailukyky, on taas tätä talouden urheiluruutua, jossa ei puhuta asioista, vaan pyöritellään sloganeita. Kun perusongelmat ovat pyramidirakenteinen ja perustuslaiton työeläkejärjestelmä sekä jalostusasteeton ja ideaköyhä tuettu auringonlaskun elinkeinoelämä, niin syyllistetään kansalaiset, työntekijät ja työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat, vaikka varsinkin demareiden ja kepulaisten johdolla olemme tähän talvivaara-UPM-gryndausalamäkeen päätyneet. Jos laitettaisiin vastuuseen vain demareita ja kepulaisia äänestäneet? Sekoomuslaisilla ei näytä olevan yhtään sen enempää tajua kansantaloudesta ja elinkeinopolitiikasta, vaikka kehuskelevat olevansa jotain talousasiantuntijoita – saaman malliin kuin Stuppi luulee olevansa EU-asiantuntija. Koska Kokoomus saa tukensa auringonlaskun aloilta: rakennusliikkeet, ydinvoimateollisuus ja puupääteollisuus, niin siellä lauletaan auringonlaskun lauluja. Ja ne viisut ovat sitten EK-virsiä, joilla ei tänä vuonnakaan voiteta mitään. Olisi jo niiden rovaniemeläishirviöpeikkojen voiton pitänyt herättää ymmärtämään, että  menestys tulee, kun tehdään jotain aivan muuta kuin toiset. Mutta ei niin pitkälle ei kykypuolueessa tuo ajattelu ulotu. Kunhan ollaan keksitty digi ja mikä tahansa digi on hienoo ja jos joku muukin, vaikka Microsoft sitä tekee niin se vielä hienompaa.

   Pommin asettajista ei selvästikään ole pommin purkajiksi, koska he eivät näytä edes     muistavan mihin kaikkialle pommit asetettiin. Suomi on selvästi virkamies-, vaan ei     virkamiesten hallituksen tarpeessa. Jos vaikka kansalaiset saisivat äänestää suoraan sote- ja     kuntauudistusta pohtivien komiteoiden jäsenet, eikä mukaan oteta ainoatakaan     etujärjestöjen, puolueen eikä lobbausjärjestöjen edustajaa, jonka jälkeen virkamieshallitus     alkaa toteuttaa kansan tahtoa.